ELMA maaseutumessut: kuka on paras arvioimaan eläinten kokemaa stressiä?

SEY on usean vuoden ajan osallistunut ELMA maaseutumessuille Helsingin Messukeskuksessa. Usein messujen aikana tulee pohdittua, miten eläimet viihtyvät messuilla ja mikä messujen tarkoitus ylipäänsä on. ELMA-messut voivat parhaimmillaan olla erityisesti kaupunkilaisille paikka tutustua erilaisiin eläimiin, mutta pahimmillaan messut ilmentävät eläinten hyväksikäyttöä ja hätää.

Tämän vuoden ELMA-messut olivat ikävä kokemus. SEYn vapaaehtoiset kohtasivat tilanteita, joissa eläimet olivat selvästi stressaantuneita. Keskustelimme eläinten oloista ja kohtelusta muutamien muiden näytteilleasettajien kanssa – muun muassa erään eläintenkouluttajan -, jotka toivat esiin huolensa karsinoissa olevista stressaantuneista eläimistä. Myös useita messukävijöitä tuli pisteellemme keskustelemaan stressaantuneista eläimistä. Messutilanne ei ole yhdellekään eläimelle luontainen paikka: eläimet tuodaan vieraaseen ympäristöön, jossa parveilee tuhansia ihmisiä, melu on kova ja ilmanlaatu kyseenalainen eläinten näkökulmasta. Tällainen ympäristö saa ihmisen tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi, miksi ei myös eläin kokisi näin?

SEYn vapaaehtoiset todistivat myös epämiellyttäviä tilanteita, jotka liittyivät eläinten koulutukseen ja näytöksiin eläinareenassa. Esimerkiksi kun vasikkaa koulutettiin tulevaan näytökseen, joutui kouluttaja käyttämään kohtuutonta voimaa eläimen hallinnassa ja käsittelyssä. SEYn vapaaehtoinen kertoo:

 ”Vasikkaa yritettiin saada kuljetushihnaan karsinassa, se ei tahtonut onnistua ja nuori tyttö joutui jahtaamaan eläintä tovin ja pakottamaan hihnan sen pään yli kahdessa vaiheessa. Tyttö lähti vetämään vasikkaa ulos karsinasta ja sai vietyä vastustelevan eläimen isompaan näytösaitaukseen. Siellä eläin liikehti hyvin rajusti, vetäen hihnaa, poukkoillen ja kaatuen välillä jopa tantereelle. Nuori muun muassa taivutti eläimen päätä taakse ääriasentoon ja yritti saada pidettyä eläintä hallinnassa. Hän koputteli kevyesti kädellä eläimen leuan alle ja välillä päähän. Tässä vaiheessa kävin kysymässä, miksi eläin on tuotu aitaukseen ja miksi sitä selkeästi pakotetaan. Nuori vastasi, että sitä totutetaan sunnuntain näytökseen. Ihmettelin siihen, että onko mitenkään mahdollista saada eläin totutettua kahdessa päivässä, kun selkeästi ei ollut tottunut käsittelyynkään. Nuori vastasi, että uskoi sen oppivan ja että on mahdollista kouluttaa eläin tällaiseen tilanteeseen. Lyhyen keskustelun jälkeen lähdin pois, koska tilanne oli vasikan poukkoilun takia niin hektinen, ettei enempi keskustelu ollut mahdollista. Keskustelun aikana huomasin, että myös toinen nauta oli aitauksessa ja myös se vastusteli rajusti, heiluttaen päätään ja kehoaan hallitsemattomasti. Tämän eläimen taluttaja potkaisi nautaa kevyesti leukaan myöhemmin, kun olin palannut kojulle ja minulla oli suora näköyhteys kentälle. En voi varmaksi sanoa, oliko potkaisu tahallista vai rajun liikehdinnän seurausta, koska molemmat taluttajat joutuivat ponnistelemaan koko kehollaan pitääkseen eläimet hallussa. Hetken päästä nuorempi vasikka kaatui ja liukui lähes aidan läpi hyvin vaarallisen näköisesti. Myös toinen kaatuminen tapahtui heti sen jälkeen aidan läheisyydessä.”

Vastaava ikävä tilanne oli, kun pieni lapsi yritti saada vasikkaa liikkumaan eläinareenassa. Vasikka oli haluton liikkumaan, jolloin lapsi veti vasikkaa päästä yrittäen saada sen liikkeelle. Vasikan, tai minkä tahansa eläimen, vetäminen päästä on eläinsuojelulain vastaista. Suurin ongelma todistamissamme epäkohdissa liittyi siihen, että nuoret, jotka eivät selvästikään osanneet käsitellä nautoja oikein, olivat vastuussa koulutustilanteesta. Vielä suurempi ongelma on, että pienet lapset käsittelevät eläimiä eläimen kannalta äärimmäisen stressaavassa tilanteessa. Kohtaamisissamme tilanteissa ei ollut aikuista, kuten opettajaa, läsnä.

Olemme olleet yhteydessä ELMAn järjestäjiin ja antaneet palautetta näkemästämme. Messujen aikana keskustelimme myös tapahtuman eläinlääkärin kanssa, joka kertoi tekevänsä raportin läänineläinlääkärille kertomistamme epäkohdista. Messujärjestäjiltä saimme hieman hämmentävän vastauksen palautteeseemme. Järjestäjien mukaan kaikki eläinten kanssa messuilla työskentelevät henkilöt ovat tehtävään koulutettuja ja tietävät, miten eläinten kanssa tulee toimia. Jos tämä on totta, on todella huolestuttavaa, että näkemämme tapaukset tapahtuivat osaavien ihmisten toimesta. ELMAn järjestäjät sanoivat myös, että messutilanteessa turvallisuus on ensisijaisen tärkeää. Eläinten hoitajien ja taluttajien on huolehdittava siitä, että eläin ei pääse karkaamaan tai aiheuttamaan vahinkoa itselleen tai muille. Tästä olemme täysin samaa mieltä. Turvallisuus ennen kaikkea. Mutta täytyykö turvallisen ympäristön luomisen tapahtua eläinten kustannuksella? Onko oikein laittaa lapsi vastuuseen tällaisesta tilanteesta?

Ja jälleen palaan kysymykseen mikä on ELMA-messujen tarkoitus? ELMA-messuilla käy erityisesti avauspäivänä paljon koululaisryhmiä. On hienoa, että lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan lähemmin erilaisiin eläimiin. Kaupunkilaislapsella ei välttämättä ole minkäänlaista kosketuspintaa esimerkiksi nautojen ja lampaiden elämään. Koen kuitenkin, että pelkkä eläinten näkeminen ja niiden rapsuttaminen ei ole opettavainen ja mahdollisesti uutta tietoa luova tilanne. Toivoisin, että oppilailla olisi messujen jälkeen mahdollisuus keskustella opettajansa kanssa siitä, mitä he näkivät ja kokivat. Millaisia ajatuksia ja tunteita lapsille ja nuorille heräsi, kun he tutustuivat eri eläimiin.  Oppivatko he ymmärtämään, mitä tarkoittavat esimerkiksi naudan lajityypilliset tarpeet ja miten ne toteutuvat tuotanto-oloissa? Kun lapset ihastelivat pieniä muutaman päivän ikäisiä broilereita, ymmärsivätkö he, että broilerit kasvavat ja kehittyvät luonnottoman nopeasti päätyen teuraaksi noin viiden viikon ikäisinä? Koen, että ilman syventävää keskustelua lapset ja nuoret eivät opi messukäynnistään juurikaan muuta kuin sen, että eläimet ovat todella söpöjä ja kivoja. Toki moni opettaja varmasti tarjoaa oppilaille tällaista keskustelua ja hyvä niin.

Kuka on oikea henkilö arvioimaan eläimen kokemaa stressiä? Messujärjestäjien mukaan eläimillä oli hyvät oltavat ja eläinten hyvinvointi oli huomioitu hyvin messujen aikana. Järjestäjien mukaan myös tapahtuman eläinlääkärin sekä eläinsuojelueläinlääkärin näkökulmasta eläimet olivat rauhallisia ja stressittömiä viikonlopun ajan. On siis melkoinen ristiriita sen välillä, miten vapaaehtoisemme ja järjestäjät tilanteen näkivät. Toisaalta, järjestäjät ja eläinlääkärit eivät olleet paikalla katsomassa esimerkiksi nautojen koulutustilannetta, joka oli usean ihmisen näkökulmasta eläimen kannalta äärimmäisen stressaava tilanne. Jos vasikka huutaa karsinassaan puoli päivää, ilmentääkö se vasikan stressiä ja hätää? Jos vasikka ei suostu liikkumaan eläinareenassa ja sitä vedetään päästä, onko tämä eläimen kannalta kohtuullista käsittelyä?

Eläin ei kykene itse sanallisesti kertomaan olotilastaan, joten eläimen käyttäytymisen havainnointi on avainasemassa. Ihmisten velvollisuus on sanallistaa eläimen hätä ja kärsimys. Eläinsuojelijoita syytetään usein siitä, että tunteet ajavat faktatiedon yli. Tulkitsemme eläimen käyttäytymistä liian heppoisin perustein, annamme tunteidemme vallata mielen. Ilman empaattista suhtautumista eläimiin asiat eivät tule yhteiskunnassamme muuttumaan. Jotta näkee toisen hädän, on kyettävä asettumaan toisen asemaan. Empatia toista kohtaan on hyve, eikä se poissulje rationaalista ajattelua ja kykyä toimia.

Koen, että SEYn osallistuminen ELMA-messuille on myös jatkossa tärkeää. ELMA-messut mahdollistavat ihmisten kohtaamisen ja keskustelun eläinten hyvinvoinnista. Tämä vuosi osoitti jälleen myös sen, että eläinten puolestapuhujia tarvitaan. Kun kohtaamme eläinten kannalta ikäviä tilanteita, on meidän niihin puututtava. Olen todella ylpeä SEYn vapaaehtoisista puurtajista, jotka rohkeasti kyseenalaistivat ja puuttuivat tilanteisiin. Toivon, että SEYn antama palaute otetaan huomioon ja eläinten hyvinvointiin messuympäristössä kiinnitetään yhä paremmin huomiota.

Tiina Lehtovirta, SEYn nuoriso- ja jäsenyhdistystoiminnan koordinaattori