Hiljaa hyvä tulee?

Nykymuotoinen siipikarjankasvatus on kaukana navetanperän kanaverkkoharrastelusta. Suomalainen siipikarjatuotanto on muuhun maatalouteen verrattuna hyvin nuorta. Siinä missä ensimmäinen meijeri perustettiin 1857, tulivat ensimmäiset broileriuntuvikot Suomeen vasta sata vuotta myöhemmin, vuonna 1959. Kasvattamot ovat keskittyneet pääasiassa Länsi-Suomeen siipikarjaa teurastavien teurastuslaitosten läheisyyteen. Broilerit kasvatetaan suurissa halleissa, yhdellä tilalla on keskimäärin 40 000 lintua. Broilerien tuotantorakenteeseen voi perehtyä tarkemmin Siipikarjaliiton sivuilla.

Nuoresta iästään ja tarkasti kontrolloidusta sopimustuotantomallista johtuen suomalainen broilerin kasvatus on varsin homogeenista. Markkinat kuitenkin monipuolistuvat pikkuhiljaa. Hitaammin kasvavien rotujen ja luomubroilerien tarjonnan – ja ennen kaikkea kysynnän – yleistyessä, alkaa hunajamarinoidun suikaleen valtaistuin käydä ahtaammaksi.

Valtaosa kaupantiskissä myytävästä suomalaisesta suikaleesta ja fileestä on Ross508-rotuista broileria. Ross-linjan broilerit kuuluvat nopeakasvuisiin jalosteisiin, jotka kasvavat huimat 58 grammaa päivässä. Esimerkiksi Ross508-broilerit teurastetaan keskimäärin viiden viikon iässä, noin 2,2-kiloisena. Jos ihmislapsi kasvaisi samaa tahtia, olisi taaperon paino karrikoiden noin 225 kiloa viiden viikon jälkeen. Vauhti on siis kova. Huttulan Kukko -brändin alla myytävä Naapurin Maalaiskana on niin ikään nopeakasvuista Cobb-rotua, mutta kyseiset linnut kasvatetaan maltillisemmin rehuohjelman ja pidemmän kasvatusajan turvin. Hitaammin kasvavat broilerirodut (”hidaskasvuiset jalosteet”) ovat saapuneet Suomen markkinoille vasta luomutuotannon myötä.

SEYn merkintäprojektin puitteissa on keskusteltu, minkälaisin kriteerein siipikarjatuotanto voisi merkinnän saavuttaa. Muissa maissa, kuten Ranskassa, Alankomaissa ja Saksassa, merkinnän piiriin hyväksytään vain hitaammin kasvavia rotuja matalammalla kasvatustiheydellä. Sallittu kasvatustiheys tavanomaisessa suomalaisessa broilerinkasvatuksessa on 42kg/m2, eli kasvatusajan loppua kohden neliömetrillä kuopsuttelee noin 21 lintua. Euroopan merkintäjärjestelmissä sallitut kasvatustiheydet liikkuvat 25 ja -30kg/m2 välillä, mikä tarkoittaa 12–15 lintua neliömetrillä.

Hitaammin kasvavien rotujen käyttö voidaan perustella terveyssyin. Nopeasta kasvusta voi aiheutua tuki- ja liikuntaelinongelmia, kun muut kehon kudokset eivät pysy rasva- ja lihaskudoksen kasvuvauhdissa. Lisäksi broilereiden verenkiertoelimistö on koetuksella ja sydämenpysähdys on yksi yleisimmistä kasvatusaikaisten poistumien syistä. Britanniassa miljoonia broilereita kuolee äkilliseen sydämenpysähdykseen joka vuosi.

Jos haluamme tarjota nykyiselle nopeakasvuisen jalosteen broilerirodullemme luonnonvaloa, ulkoilumahdollisuuksia ja virikkeitä, on mahdollista, että hyvinvoinnin edistämisen sijaan edistämme kasvatusaikaisten kuolemien määrää. Broilerin keuhkojen ja sydämen tekemä työ menee elintoimintojen ja kasvamisen ylläpitämiseen. Jos lisäämme luonnonvaloa, joka taas lisää lintujen aktiivisuustasoa, saattaa aktivoituminen käydä pumpun päälle. Tämän lisäksi lintujen häiriökäyttäytyminen, kuten kannibalismi saattaa lisääntyä. Halliolosuhteissa ilman lämpötilaa ja kaasupitoisuuksia sekä valon määrää kontrolloidaan koneellisesti. Näin mahdollistetaan, että lintujen kaikki energia menee kasvamiseen, eikä ”ylimääräisiä” rasitteita elimistölle synny. Jos raotamme hallin ovea ulkoilualueelle, kohdistuu linnun elimistön lämmönsäätelyyn ja stressin sietokykyyn painetta, jota huippuunsa jalostetun kasvuvauhdin omaava rotu ei välttämättä kestä. Nopeasti kasvavien rotujen vastustuskyky on myös hitaammin kasvavia alempi, mistä johtuen ulkoilun aiheuttama lisääntynyt virus- ja bakteerialtistus saattaisi lisätä tartuntatauteihin kuolemista . Nopeakasvuisten rotujen ulos päästäminen ja muu virikkeistäminen ei toki ole mahdotonta, mutta kyseinen kasvatusmuoto on todennäköisesti soveltuvampi hitaammin kasvaville roduille.

Marketissa lihapakkausten merkintöjä ja mainoslauseita kyylätessäni huomasin, että Huttulan Kukon mainoslause oli vaihtunut ”GMO-vapaa”-sloganista ”Tämä ei ole tehotuotettua”-lauseeksi. Toki Huttulan Kukko edelleen on GMO-vapaata, mutta olisikohan tämä merkki siitä, että tuotantotavat kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä alkavat nostaa päätään?