Kissan hoito

Hyvin hoidettu kissa elää jopa 20 vuotiaaksi, ylikin. Sitä on jaksettava hoitaa hyvin koko sen eliniän. Päivittäinen kissanhoito pitää sisällään kissan ruokkimisen ja veden vaihtamisen, sekä hiekkalaatikon puhtaanapidon.

Kissa on siisti eläin, eikä halua mennä likaiselle hiekkalaatikolle. Hiekkalaatikon hiekat tulisi vaihtaa ja laatikko pestä vähintään kerran viikossa. Luonnollisesti hiekkalaatikko puhdistetaan päivittäin. Laatikoita tulisi olla 1kpl/kissa, eli jos taloudessa asuu vaikkapa kolme kissaa, olisi hiekkalaatikoitakin hyvä olla kolme.

Pidempikarvaiselta kissalta tulee harjata viikottain turkki ja mahdolliset takut poistettava, ettei kissan iho kiristy ja tulehdu takun kohdalta. Harjaaminen on muutenkin mukavaa ajanvietettä kissan ja omistajan välillä, oli kissa sitten lyhyt- tai pitkäkarvainen. Useimmat kissat nauttivat harjaamisesta kovin, ja yhteiset harjaushetket kasvattavat kissan luottamusta omistajaansa.

Samalla kun kissaa harjataan, tarkistetaan kissan ihon ja karvan kunto. Jos kissan silmäkulmissa on rähmää, poistetaan se varovasti. Jos silmät ovat punaiset ja rähmivät paljon, ovat silmät luultavasti tulehtuneet. Tällöin on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Myös korvat tarkistetaan viikoittain. Jos korvanlehdille on kerääntynyt vahaa, poistetaan se kostutetulla pumpulilla. Korvaa ei kuitenkaan saa yrittää puhdistaa liian syvältä! Mikäli korvissa on paljon tummaa sahanpurun tapaista likaa, saattaa kissalla olla korvapunkki tai jokin muu ulkoloinen. Eläinlääkäriltä saa oikean aineen punkkien poistamiseksi.

Kissan kynnet kasvavat jatkuvasti, eikä sisäkissa saa välttämättä kulutettua niitä riittävän nopeasti. Kun kynnet ovat kasvaneet liian pitkiksi, leikataan niistä terävin kärki pois. Kynnen sisällä olevaa vaaleanpunaista aluetta on varottava, sillä siellä kulkevat verisuonet ja hermot. Kynsien teroittamista varten on jokaisesta kissakodista löydyttävä raapimis/kiipeilypuu. Kissat nauttivat korkealla kiipeilemisestä, ja korkea raapimispuu toimii erinomaisena tähän tarkoitukseen, ja samalla myös huonekalut jäävät mahdollisesti rauhaan.

Sisäkissa on madotettava puolen vuoden välein, ulkokissa useammin. Kerran vuodessa kissa käytetään rokotettavana, ja samalla eläinlääkäri tarkastaa kissan yleisen terveydentilan. Rokotusten lisäksi on hyvä seurata kissan hampaiden kuntoa ja tarpeen vaatiessa poistattaa hammaskivi. Jos hammaskiveä ei poisteta, hammas mätänee ja ikenet tulehtuvat. Pahan hajuinen hengitys voi olla merkki kissan ientulehduksesta tai hammaskivestä.

Ennalta ehkäisevä terveydenhoito

Hyvin hoidetulla kissalla on paras vastustuskyky sairauksia vastaan. Hyvän yleiskunnon ylläpitämiseksi on huolehdittava, että kissa saa monipuolista ja sen tarpeet tyydyttävää täysipainoista ravintoa. Kissan psyykkistä ja fyysistä terveyttä edistävät riittävä jokapäiväinen liikunta ja virikkeellinen ympäristö. Kissan terveydentila (turkki, iho, korvat, silmät, suu, kynnet) tulee tarkistaa säännöllisesti. Eläinlääkärin tarkastuksesta ja rokotteiden uusimisesta tulee huolehtia vuosittain. Kissa on syytä totuttaa käsittelyyn ja hoitoon pienestä pitäen.

Kissan rokotusohjelma aloitetaan yleensä 9-12 viikon ikäisenä, jolloin pentu rokotetaan kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan. Tehosterokote annetaan noin kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen rokotteet uusitaan vuoden välein. On tärkeää varmistaa, että uusinta tulee otettua ennen edellisen rokotuksen voimassaoloajan päättymistä. Mikäli kissa matkustaa ulkomaille, on sillä oltava lisäksi rokote raivotautia vastaan. Rokotuksilla pyritään hankkimaan vastustuskyky tärkeimpiin tartuntatauteihin. Rokotteen antama suoja ei ole täydellinen, mutta sairauden oireet ovat rokotetuilla huomattavasti lievemmät kuin rokottamattomilla.

Kissanpennulle kuuluu antaa matokuuri (loishäätö) useampaan kertaan jo pennun ollessa vielä pieni, alle luovutusikäinen. HUOM. KISSANPENTU ON LUOVUTUSIÄSSÄ VÄHINTÄÄN 12-VIIKKOISENA! Luovutuksen jälkeen nuori kissa madotetaan 3-4 kertaa vuodessa. Vuoden iän jälkeen sisäkissoille riittää madotus puolen vuoden välein. Kissa tulisi madottaa säännöllisesti vaikka oireita ei olisikaan, sillä loistartunnat ovat usein piileviä. Lisäksi matolääkitys annetaan aina, kun kissoilla havaitaan loisia. Madotus olisi hyvä tehdä viikkoa paria ennen rokotusta. Matolääkkeinä kannattaa käyttää vuorotellen eri valmisteita, jotta vältetään jotakin valmistetta kestävien loisten jääminen suolistoon. Kissoille voi välillä antaa myös heisimatoihin tehoavaa lääkitystä.

Kissan perusterveydenhoitoon kuulu myös naaraan sterilointi ja uroksen kastrointi. Löytöeläinkodista haetulla kissalla ei saa teetättää pentuja, ja omistaja sitoutuu leikkauttamaan kissan, mikäli kissa ei ole haettaessa jo steriloitu/kastroitu. Leikkaamaton kissa kärsii turhista kiimoista, joka aiheuttaa kissalle kovasti stressiä, mikä puolestaan vaikuttaa kissan fyysiseen kuntoon, esimerkiksi turkkiin. Kiimainen kissa ei usein syö tarpeeksi ja näin ollen kissa myös laihtuu. Kissa on ihannepainossaan silloin kun sen kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Kissaa ei myöskään saa syöttää liikaa, sillä ylipainoinen kissa on altis mm. verisuonisairauksille.

Ohjeista kiitos Kiia Koskiselle!

Jaa sivu