Kissan ulkoileminen

Jos kissaa halutaan ulkoiluttaa, ovat valjaat tai aitaus oikeat vaihtoehdot. Ulkoilu ei kuitenkaan ole kissalle välttämättömyys. Sisäkissan kanssa omistajan tulee nähdä vaivaa ja tarjota kissalle runsaasti virikkeitä, mm. saalistusleikkejä onkileluilla, kiipeilypaikkoja.

Valjaissa ulkoileminen

Yleensä kissat liikkuvat ulkona hitaasti ja nautiskellen: jokainen puska ja risun pätkä tutkitaan tarkoin ja siinä tutkimisen lomassa kellitään nurmikolla tai otetaan hiekkakylpy aurinkoisella hietikolla. Tätä kissan nautiskelua on ilo katsella.

Valjaisiin totuttaminen kannattaa aloittaa jo sisällä pitämällä valjaita ilman hihnaa kissan päällä silloin, kun se touhuaa jotain itselleen mieluista, esimerkiksi leikkii tai syö. Näin kissa oppii yhdistämään valjaat johonkin mukavaan. Aluksi valjaita pidetään vain hetki ja kissaa kehutaan, kun se antaa valjaiden olla paikallaan. Pian niihin voi jo kytkeä hihnan, ja kun kissa hyväksyy myös sen, voit aloittaa tutustumisen ulkoilmaan. Ulkoilu kannattaa aloittaa kauniina aurinkoisena päivänä, jotta kissa kokisi ulkoilun mahdollisimman miellyttäväsi. Parasta on mennä ensimmäiseksi johonkin rauhalliseen ja suojaisaan paikkaan, jossa kissa voi rauhassa nuuskia ilmaa ja ympäröivää luontoa. Muistathan kehua ja rohkaista kissaa, ja antaa sille aikaa tutustua ympäristöön kaikessa rauhassa. Valjaita ei tule irrottaa kissalta, vaikka näyttäisikin siltä, ettei se karkaa minnekään. Se voi loikoilla paikallaan tunnin tai kaksikin, mutta ohi pörräävä kimalainen saa kissan hetkessä säntäämään perään!

Ulkoilu tapahtuu aina kissan ehdoilla. Anna kissan liikkua vapaasti hihnassa, älä vedä tai kisko. Jos kissa yrittää mennä jonnekin minne se ei saa mennä, nosta se syliisi ja kanna toiselle paikalle. Myös ulkoilun kestosta kissa saa päättää vapaasti; jos se ei viihdy ulkona, sen tulee päästä takaisin kotiin. Kaikki kissat eivät pidä ulkoilusta, joten väkisin kissaa on turha yrittää opettaa nauttimaan siitä. Varsinkin arat kissat viihtyvät usein paremmin oman kodin turvassa.

Vapaus on kissalle vaarallista!

Lainsäädäntö kieltää kissan päästämisen esimerkiksi uimarannoille, lasten leikkipaikoille, toisten pihoille tai toreille. Tätä lakia voi noudattaa vain valvotulla ulkoilulla, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa. Vapaana kulkeva kissa on myös itse vaarassa kaiken aikaa.
Pahin uhka kissalle on ihminen. Kissoja joutuu jatkuvasti liikenteen uhreiksi. Pahinta on se, että kissa ei useinkaan kuole törmäyksessä heti, vaan jää pitkäksikin aikaa kitumaan, kun sitä ei löydetä. Toisinaan kissa voi myös joutua tahallisen kiusanteon ja julmuuden kohteeksi. Rotukissoja myös varastetaan ja salakuljetetaan rajan yli. Myös naapurisopu voi joutua kovalle koetukselle, jos kissa käyttää lasten hiekkalaatikkoa tai kaivelee toisten kukkapenkkejä. Vika ei ole kissassa, vaan ajattelemattomassa omistajassa!

Etenkin leikkaamattomat kollit ottavat usein yhteen hyvinkin raivoisasti. Toisinaan kissat loukkaantuvat pahastikin, mutta myös pienet karvojen suojissa olevat purema- ja raapimahaavat voivat tulehtua pahasti, ja tulehdus voi levitä kehon muihin osiin. Kissa voi joutua myös pedon hyökkäyksen kohteeksi. Erityisesti maaseudulla kissa saattaa joutua ilveksen, ketun, huuhkajan tai kanahaukan ruokalistalle. Vaikka kissa selviäisi pedon hyökkäyksestä, voi se olla niin huonossa kunnossa, ettei enää pysty palamaan kotiin.

Jos kissa eksyy talvella, se voi paleltua ja nääntyä nälkään. Nykyaikaiset rakennukset eivät tarjoa kissalle suojapaikkoja säätä vastaan, vaan ovat ennemminkin paikkoja, joihin kissa jää helposti loukkuun. Kissa saattaa myös nälissään maistella rotanmyrkkyä ja kuolla siihen.

Ulkona liikkuva kissa on altis saamaan tauteja saaliseläimistä ja muista metsäneläimistä. Madot ja muut loiset ovat ulkona liikkuvalle lemmikille iso riesa. Ulkona liikkuva kissa tulisi madottaa vähintään kolmen kuukauden välein. Myös säännöllisestä rokottamisesta tulisi huolehtia. Matojen lisäksi ulkokissat voivat saada toisiltaan kuolettavia tauteja. Kissojen immuunikatoa eli FIV:ä ei voi parantaa, vaan se kuihduttaa kissan pikkuhiljaa. FIV tarttuu esimerkiksi veren välityksellä kissojen tapellessa keskenään. Toinen vakava sairaus on FeLV eli leukoosi, joka leviää pisaratartuntana. Se aiheuttaa kuumeilua, ripulia, anemiaa, veri- ja luuydinkasvaimia sekä kroonisia yleisinfektioita. Viruksen aiheuttamalle leukoosille ei ole lääkettä, mutta sitä vastaan voidaan suojautua ennaltaehkäisevällä rokotteella.

Kissa olisi hyvä leikkauttaa, oli se sitten naaraskissa tai kolli. Näin vältytään ei-toivotuilta pennuilta ja kollien vaeltelu- ja tappelunhalu vähenee. Leikkaaminen ei vaikuta kissan luonteeseen tai metsästystaitoihin. Lisäksi kissa tulisi tatuoida tai siruttaa. Näin kadonnut kissa löytää omistajan helpommin ja nopeammin. Kissalle voi myös laittaa pannan, jossa on omistajan tiedot selvästi merkittyinä. Pannan tulee olla osittain joustava, sillä kissa voi takertua pannasta johonkin kiinni ja pahimmassa tapauksessa kuristua siihen.

Onnellinen sisäkissa?

Monet miettivät voiko voimakasviettinen eläin, jota on aina pidetty ulkona, olla onnellinen sisäkissana. Pennusta asti sisällä pidetty kissa ei edes kaipaa ulos. Myös vanhemman kissan voi totuttaa sisäkissaksi, se vain vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja vaivannäköä. Kissan saa viihtymään sisällä varsin hyvin järjestämällä sille erilaisia virikkeitä, kuten kiipeilytelineitä, tasoja ja hyllyjä, joiden päältä kissa pääsee tarkastelemaan ympäristöään korkealta, sekä raapimispuita ja turvallisia leluja.

Leikkiessään kissa käyttää samoja aisteja ja liikkeitä kuin saalistaessa, ja leikkihiiren saalistaminen tuottaa sille samaa mielihyvää kuin oikeasti saalistettaessa. Nykyisinhän kissan ei enää tarvitse saalistaa ravintoa saadakseen. Lajitoverin hankkiminen on myös hyvä ratkaisu, sillä kissoista on seuraa toisilleen. Ikkunalaudalle olisi hyvä varata kissalle sallittu tila, jotta se pääsisi tarkkailemaan pihapiirin tapahtumia. Verkottamalla tuuletusikkunat ja päästämällä kissa vain lasitetulle tai huolellisesti verkotetulle parvekkeelle voidaan välttyä kissan putoamisilta. Pelkkä parvekkeen kaide ei estä kissaa putoamasta, kun se yhtäkkiä hypähtääkin ohi lentävän pörriäisen perään. Vaikka kissoilla onkin ihmeellinen kyky ojentautua pudotessaan niin, että ne tulevat lähes aina maahan jalat edellä, kissan kykyä selviytyä korkealta putoamisesta liioitellaan. Parvekkeelta tai ikkunasta pudonneet kissat ovat varsinkin kesäisin yleisiä potilaita eläinlääkäreillä. Usein pudonneen vammat ovat erittäin vakavia sisäisiä vammoja.

Teksti: Kiia Koskinen