Loukutus
Yhdistyksen tekemät loukutukset
Yhdistyksemme käyttää kissojen loukuttamiseen soveltuvia loukkuja. Maanomistajalla on oikeus loukuttaa eläimiä omalla maallaan, mutta toisen omistamalle maalle tarvitaan aina loukutuslupa. Kaakkois-Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry loukuttaa eläimiä vain eläimen omistajan, viranomaisen, maanomistajan tai muun alueen haltijan luvalla. Yhdistyksellä on myös käytössä omat mikrosirulukijat, joiden avulla jokaisesta yhdistyksen vastaanottamasta eläimestä tarkastetaan tunnistusmerkintä. Yhdistys vastaanottaa loukutettuja eläimiä parhaansa mukaan tiloista ja resursseista riippuen. Yhdistyksellä on avuntarpeessa mahdollisuus välittää eläimiä eteenpäin myös yhteistyöverkostojensa kautta muille eläinsuojeluyhdistyksille.
Apua tarvitaan!
Etsimme loukutusvastaavallemme apua loukutusten järjestämistä ja loukkujen tarkastamista varten. Olethan yhteydessä, mikäli olet kiinnostunut auttamaan yhdistystämme loukutusasioissa: Etelä-Karjalan alueella p. 050 555 1186 tai kaakkoissuomensey(at)gmail.com
Etsitkö loukkua oman kissasi loukuttamiseen?
Lainaamme eläinsuojelukeskukseltamme Lappeenrannasta loukkuja 50 euron panttimaksua vastaan. Sovi loukun lainaamisesta puhelimitse p. 050 555 1186. Yhdistys lainaa loukkuja karanneiden kissojen loukutukseen vain allekirjoitettua sopimusta ja 50 € panttia vastaan.
Loukun asettaminen
Ihmisten tonnikala öljyssä on osoittautunut tehokkaimmaksi syötiksi. Sitä ei sovi tarjoilla kissalle kotioloissa sen korkean suolapitoisuuden ja e-vitamiinin puuttumisen vuoksi, mutta pienenä kerta-annoksena se ei tee haittaa. Ruoka asetetaan vain loukun ruokintapäähän – viritettyyn loukkuun ei koskaan jätetä ruokaa loukun sisäänkävelypäähän, jottei loukku vahingossa iskeydy eläimen päälle tai päähän! Esimerkiksi supiloukun sulkuluukussa on paljon voimaa ja kissa, erityisesti kissanpentu tai luonnoneläimistä siili, voi loukkaantua vakavasti, mikäli loukun suu iskeytyy voimalla siihen. Tarkista, että suljet ruokintapään, ettei kissa pääse karkuun loukkuun joutuessaan ruokintapäästä.
Loukku asetetaan suojaisaan paikkaan, esim. pusikkoon, pusikon viereen tai muualle kissalle mieluisaan paikkaan. Kesällä tämä tarkoittaa lisäksi sitä, ettei esimerkiksi aurinko paista suoraan loukkua kohti. Tarvittaessa loukun voi peittää esim. viltillä tai pressulla. Jokin kissa menee loukkuun mieluummin, kun se on suojaisa, jokin toinen kissa taas ei mene loukkuun, mikäli se on peitetty. Talvisin loukun pohjalle tulee asettaa jokin lämpöä eristävä pohja, esim. stryroksi tai lämpöä eristävä retkipatja. Lämmön eristämiseksi loukku kannattaa kylmillä ilmoilla myös peittää. Jotkin kissat vierastavat loukun ikävältä tuntuvaa pohjaa, joten tarvittaessa loukun sisälle voi asetella sanomalehtiä, sammalta tai muuta mukavan tuntuista materiaalia peittämään säleikköä ja astinlautaa.
Loukun päälle tai lähettyville jätetään ilmoitus loukuttamisesta sekä loukun omistajan yhteystiedot. Loukun sijaintia ei kerrota muille kuin loukun tarkastajille! Esimerkiksi siis sosiaalisessa mediassa ei saa mainostaa loukun tarkkaa paikkaa, ettei kukaan käy varastamassa tai rikkomassa loukkua.
Hajujälkien tekeminen
Loukutettavaa eläintä voidaan houkutella hajujäljillä siihen suuntaan, jonne sen halutaan kulkevan. Esimerkiksi eläimen havaintopaikalta voidaan tehdä hajujälki loukulle. Hajujälki tehdään suunnasta, jossa eläimen arvellaan liikkuvan. Hajujälki tehdään oman kävelykohdan viereen, ei siis itsensä eteen tai taakse niin, että hajupullossa oleva haju sekoittuu ihmisen hajuun. Kissalle hajujäljen voi tehdä tonnikalasta ja vedestä. Lisää yksi purkillinen tonnikalaa öljyssä blenderiin. Kokeile, pystytkö sekoittamaan tonnikalasta hienoa jauhetta. Lisää vettä varovasti niin, että saat tonnikalasta mahdollisimman pientä – isot palat takertuvat hajujälkeä tehtäessä hajupullon korkkiin ja vaikeuttavat hajujäljen tekoa. Kun tonnikala on murskeena, voit sekottaa tämän purkillisen jauhettua tonnikalaa 1,5 litran pulloon veden kanssa. Nosta suppilo pullon päälle ja lisää tonnikalaa varovasti veden kanssa, ettei suppilo mene tukkoon. Älä anna suppilon nojata pullonsuun reunoja vasten vaan pidä suppiloa ilmassa, jotta ilma pääsee kiertämään hajupullossa. Muutoin hajupullon täyttämiseen menee paljon aikaa.
Kun tonnikala ja vedet ovat pullossa, sulje pullo ehjällä korkilla. Ota toinen korkki, johon teet reiän keskelle esimerkiksi naulalla ja vasaralla. Vaihda korkit vasta, kun aloitat hajujäljen vedon, jottei koko auto haise tonnikalalle. Vedä hajujälki aina loukkuun, ei koskaan loukusta pois päin! Hajujälki vedetään aina siihen suuntaan, johon eläimen halutaan kulkevan. Hyvä hajujäljen vetomatka on esim. 100-500 m kohteesta. Yli puolen kilometrin hajujälkiä ei kannata vetää. Kun vedät hajujälkeä, valitse eläimelle turvallinen reitti. Hajujälki toimii parhaiten, mikäli hajujälkeä tiputetaan maahan jatkuvana vanana (esim. 1 cm välein), mutta puolen metrin välejäkin voi jättää, jos matka on pitkä ja hajuneste on lopussa. Loukulle vedettäessä jäljen tulee olla yhtenäinen. Hajujälki on hyvä vahvistaa ainakin kerran päivässä, mieluummin kaksi.
Talteenotetut eläimet
Kaakkois-Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry toimittaa loukuttamansa kissat alueen löytöeläinkotiin, mikäli kissan omistaja ei ole tiedossa. Kissapopulaatioiden loukutuksessa kaikki loukutetut kissat tulevat yleensä yhdistyksen hoiviin.