Kissa oppii
Kuva: Tarja Hakala-Koivusalo
Samat oppimisen lainalaisuudet ohjaavat niin kissaa, koiraa kuin ihmistäkin. Kun käyttäytymistä seuraa välittömästi jokin kissan arvostama asia, herkkuja, huomiota tai leikkihetki, kyseinen käyttäytyminen todennäköisesti toistuu.
Kissan ja koiran sosiaalisen käytöksen erot
Kissaa ja koiraa verrataan usein toisiinsa. Niiden sosiaalisessa käytöksessä on eroa. Koirat ovat sosiaalisia laumaeläimiä. Ne ovat vuosituhansien aikana hioneet viestintätaitojaan ja pyrkivät lukemaan myös laumansa ihmisjäsenten tunteita ja toiveita herkästi. Lauman saumaton yhteistyö on koiran esi-isien maailmassa taannut ravinnonhankinnan ja yksilöiden hyvinvoinnin.
Kissoille elämä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on verrattain tuore asia. Vasta ihmisen toiminnan takaama ravinnon runsastuminen on avannut kissalle mahdollisuuden säännölliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Se ei kuitenkaan ole muuttanut esimerkiksi kissan saalistusmetsästyskäyttäytymistä. Kissa saalistaa edelleen yksin.
Kissa ei siis reagoi ihmisen kehuihin ja nuhteisiin yhtä herkästi kuin sosiaaliseksi virtuoosiksi hioutunut koira.
Oppimisen lainalaisuudet ovat kaikille samat
Samat oppimisen lainalaisuudet ohjaavat niin kissaa, koiraa kuin ihmistäkin: pyrimme tekemään sellaisia asioita, joista meille seuraa mukavia asioita ja pyrimme välttelemään ikävyyksiä. Toiminta, josta ei ole mitään seurausta, unohtuu – eli sammuu – vähitellen.
Ihminen voi vaikuttaa kissan käyttäytymiseen seuraamalla tätä oppimisen lakia. Kun käyttäytymistä seuraa välittömästi jokin kissan arvostama asia, herkkuja, huomiota tai leikkihetki, kyseinen käyttäytyminen todennäköisesti toistuu. Palkinnon on seurattava välittömästi, jotta kissa yhdistää sen oikeaan asiaan.
Kissoillekin naksutellaan
Kissa oppii ja sitä voi opettaa. Erilaisten temppujen harjoittelu positiivisten palkkioiden avulla lisää kissan hyvinvointia monin eri tavoin. Herkkupalkalla kissan voi opettaa esimerkiksi istumaan pyynnöstä.
Oikea-aikaista palkitsemista voi helpottaa naksuttimen avulla. Naksutin on pieni muovilaite, joka päästää naksahtavan äänen. Ensin kissa ehdollistetaan yhdistämään naksautus herkkuun. Ensimmäisessä vaiheessa herkku tulee välittömästi naksautuksen jälkeen. Kun kissa on oppinut yhdistämään äänen positiiviseen asiaan, pelkkä ääni riittää kertomaan, että se on onnistunut ja palkinto odottaa. Tämä helpottaa palkitsemista juuri oikealla hetkellä ja nopeuttaa oppimista. Ihmisen on muistettava antaa herkkupalkka kissalle jokaisen naksautuksen jälkeen.
Naksutinkoulutuksen periaatteet ovat kaikille eläimille samat. Naksutinkoulutuksen kehittäjä Karen Pryor on kuitenkin kirjoittanut Naksutinkoulutusta kissoille –oppaan erityisesti kissankouluttajien tarpeita varten.
Rankaisu ei kannata
Kissan rankaiseminen ei kannata missään tilanteessa. Toki ikävä seuraus voi vähentää todennäköisyyttä siihen, että eläin yrittää kyseistä asiaa uudestaan, mutta ongelmana on kissalle aiheutuva stressi, joka voi lisätä ei-toivotun käyttäytymisen todennäköisyyttä, sekä kissan ja ihmisen välisen suhteen heikentyminen. Kun kissa yhdistää ihmisen pelottavaan tapahtumaan, luottamus ihmiseen kärsii. Lisäksi rangaistuksen oikea ajoittaminen niin, että eläin yhdistää epämiellyttävän kokemuksen juuri ei-toivottuun käyttäytymiseen, on hyvin hankalaa. Kissan rankaiseminen johtaakin usein ei-toivotun käyttäytymisen pahenemiseen tai uusien ongelmien syntyyn.
Miten sitten opettaa kissaa pois ei-toivotusta käyttäytymisestä? Ensiksi on syytä selvittää käyttäytymisen syyt. Esimerkiksi stressi, fyysinen sairaus tai virikkeetön ja tylsä elinympäristö aiheuttavat ongelmakäyttäytymistä. Kun kissalla ei ole mahdollisuutta normaaliin, lajityypilliseen käyttäytymiseen, se voi alkaa hakea ihmisen huomiota keinolla millä hyvänsä. Myös negatiivinen huomio, eli vaikka äkäinen komentaminen kelpaa paremman puutteessa. Stressi taas saattaa aiheuttaa esimerkiksi virtsamerkkailua. Kissan elinolosuhteiden korjaaminen on aina keskeinen osa ongelmallisen käyttäytymisen ratkaisua ja saattaa poistaa kissan tarpeen ei-toivottuun käyttäytymiseen jopa kokonaan.
Toisinaan täytyy selvittää, miten ei-toivotun toiminnan jatkaminen palkitsee kissaa. Esimerkiksi monessa kissaperheessä ongelmia aiheuttaa kissan öinen maukuminen. Hämäräaktiivisena eläimenä kissa on luontaisesti hereillä usein öisin. Jos ihminen rientää tarjoamaan kissalle tällöin esimerkiksi ruokaa, on hyvin todennäköistä, että kissa aktivoituu seuraavanakin yönä. On muistettava, että epäsäännöllinenkin palkinto, eli huomio silloin tällöin, riittää pitämään käyttäytymistä yllä. Siksi kaikki käytös, jonka ei halua yleistyvän, kannattaa jättää järjestelmällisesti huomiotta.
Kun yökonserttiin reagoiminen lopetetaan, pahenee ongelma yleensä ensin. Kissa tekee kaikkensa saadakseen omistajansa reagoimaan totutulla tavalla. Omistajan sitkeys kuitenkin palkitaan, ja vähitellen tapa unohtuu, eli sammuu. Samalla on tietysti huolehdittava siitä, että kissalla on päiväaikaan runsaasti aktiviteetteja ja että se saa illalla aterian, joka pitää sen kylläisenä aamuun asti.
Monissa muissa tilanteissa on tuloksellisinta korvata ei-toivottu tekeminen toisella. Esimerkiksi sopimattomalta kynsimispaikalta kissan voi lempeästi ohjata sille varatulle paikalle ja houkutella kissan kynsimään. Vähitellen oman raapimapuun käytöstä tulee tapa.