Kissan ruokinnasta

Kuva: Hanna K. Heikkilä

Kaikki kissaeläinten heimon jäsenet ovat ehdottomia lihansyöjiä, eli ne tarvitsevat ruokavalioonsa runsaasti eläinperäistä proteiinia. Kissan luontaiseen ruokavalioon kuuluvat pikkujyrsijät, linnut, hyönteiset ja sammakkoeläimet. Tiedetäänpä kissojen pyydystäneen jopa jäniksiä ja lepakoita. Kissa on fyysisesti muuttunut kantamuodostaan afrikanvillikissasta erittäin vähän, joten se tarvitsee samankaltaista ravintoa kuin esi-isänsä voidakseen hyvin.

Lemmikinruokateollisuus on suuri globaali teollisuudenhaara. Valitettavasti toisinaan ruokia valmistettaessa taloudellinen voitontavoittelu ajaa yrityksissä edelle eläinten todellisista tarpeista. Sen takia kalliimmat ravintoaineet, kuten eläinproteiini ja rasva, saatetaan korvata halvemmilla, kuten hiilihydraateilla ja kasviperäisillä proteiineilla. Se, että lemmikinruoka täyttää rehulle asetetut minimivaatimukset, ei tarkoita, että se olisi eläimille parasta mahdollista ravintoa. Kuluttajalta vaaditaan siis kriittisyyttä ja tietoa lemmikin todellisista ravitsemuksellisista tarpeista. Ruokien tuoteselosteet on syytä lukea huolellisesti ja jättää hyllyyn runsaasti kasviperäistä ainesta sisältävät tuotteet.

Jos kissa vastaa ruokahuollostaan itse, se pyydystää päivän aikana, saaliin koosta riippuen noin 3–11 jyrsijää. Pikkujyrsijän koostumuksesta voi päätellä kissan aterian ihanteellisen koostumuksen. Hiirestä suurin osa on vettä. Lisäksi se sisältää runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraattia.

Kaupan hyllyt notkuvat lemmikeille tarkoitetuista valmisruuista. Pakkausten värit ja kuvat sekä markkinointimateriaali todistelevat kuluttajille ruokamerkkien paremmuudesta kilpailijoihinsa nähden. Kissakuluttajan kannalta hyllyjen ruokatarjonnan voi jakaa kolmeen ryhmään: märkäruokiin, kuivaruokiin ja herkkuihin. Lisäksi pakasteina myytäviä kissojen raakaruokia löytyy nykyisin eläintarvikeliikkeiden lisäksi monista ruokakaupoista. Kuivaruoat ja osa märkäruoista ovat täysravintoja, eli niiden pitäisi yksin riittää täyttämään lemmikin ravitsemustarpeet. Myös kissoille suunnitelluista raakaruoista suuri osa on nykyisin täysravintoja. Niin sanottuja täydennysrehuja voi käyttää osana ruokintaa täysrehujen rinnalla. Ne ovat usein täysrehuja proteiinipitoisempia, mutta eivät riitä yksinään täyttämään kissan ravintoaineiden tarpeita.

Kuivaruokien ongelmista

Kuivaruoassa on kissan kannalta muutama iso ongelma. Ensinkin ruoan nestepitoisuus on vain murto-osa hiiren nestemäärästä. Kissa on kotoisin kuivalta seudulta. Sen luontainen janontunne on heikko, eikä se välttämättä tajua juoda, vaikka kärsisikin nestehukasta. Kun nestettä on niukasti, kissa sen sijaan minimoi nestehukan vähentämällä virtsaneritystä. Niukasti nestettä saavan kissan virtsa siis muuttuu väkevämmäksi.

Kissan luontaisessa ympäristössä niukan tai kuivan ravinnon jakso on yleensä ohimenevä tila. Kuivaruokaa syövän kissan nestehukka saattaa kuitenkin muodostua pysyväksi. Virtsa on tällöin väkevää viikosta ja kuukaudesta toiseen, ja koska sitä erittyy niukasti, ei rakkoa ole tarpeen tyhjentää usein. Pitkiä aikoja rakossa oleva väkevä virtsa saattaa edesauttaa idiopaattisen kystiitin eli virtsarakon steriilin tulehdustilan kehittymistä. Lisäksi virtsassa saattaa alkaa muodostua kiteitä. Virtsakiteet, jotka voivat kasvaa leikkausta vaativiksi virtsakiviksi, ärsyttävät rakkoa ja virtsateitä lisää. Ne saattavat myös tukkia virtsaputken. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii eläinlääkärin apua pikaisesti.

Kissan omistajalle lemmikin sairastuminen saattaa paljastua epämiellyttävänä yllätyksenä. Aikaisemmin siististi hiekkalaatikollaan asioinut kissa voi alkaa virtsaamaan hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Kissa on yhdistänyt hiekkalaatikon kivuliaaseen virtsauskokemukseen ja yrittää etsiä paikkaa, jossa kipua ei tunnu. Koska kissan kriteerit vessapaikalle ovat pehmeys ja materiaalin imukyky, pissat löytyvät usein sängystä, sohvalta tai matolta. Virtsateiden kivusta kärsivä kissa voi kuitenkin tehdä tarpeensa myös koville pinnoille kuten lavuaariin.

Kissat ovat mestareita peittelemään sairastumistaan. Koska ainoat sairauden merkit voivat olla hutipissat sekä laatikolla ravaaminen ja pienet pissapaakut laatikossa kissan tiristäessä virtsaa kipeästä rakostaan, ei omistaja välttämättä tajua, että kyse on sairaudesta. Suosittu selitys hutipissoille on, että kissa osoittaa mieltään tai kostaa jotain omistajan tekemistä tai tekemättä jättämistä. Se ei pidä koskaan paikkansa. Kissa ei kosta. Se ei voi ymmärtää, että pissa sohvalla tuottaa omistajalle mielipahaa, eivätkä sen kognitiiviset kyvyt riitä koston suunnitteluun.

Kuivuuden lisäksi ongelmia aiheuttavat kuivaruoan energiatiheys ja suuri hiilihydraattipitoisuus. Koska kuivaraksuissa ei juuri ole nestettä, ne ovat varsin tiivistä tavaraa. Kissa saa siksi niistä helposti liikaa energiaa, mikä johtaa ylipainoon.

Kissan luontaisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja on vain niukasti tai ei ollenkaan. Kissa pystyy kuitenkin käyttämään hiilihydraatteja tehokkaasti energianlähteenä. Kuivaruuan hiilihydraatit ovat tavallisesti peräisin viljoista ja toisinaan myös perunasta tai muista juureksista. Hiilihydraatinlähde on kissanruuassa halpa täyteaine, jota tarvitaan myös kuivamuonanappulan koossa pysymiseen. Hiilihydraattien runsas saanti johtaa helposti lihomiseen, ja lisäksi hiilihydraatit nostavat kissan virtsan pH-arvoa, mikä altistaa virtsakiteiden muodostumiselle.

Tarkkana tuoteselosteiden kanssa

Ruuan tuoteselosteessa raaka-aineet on esitettävä niin, että ensimmäiseksi merkitään aine, jota ruuassa on eniten ja sen jälkeen muut raaka-aineet suuruusjärjestyksessä. Kuluttajat ovatkin muuttuneet entistä tietoisemmiksi lemmikinruokien laadusta ja osaavat valita kissalle ruokia, joissa eläinperäinen proteiini on raaka-ainelistan kärjessä.

Aina liha tai kala listan ensimmäisenä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä on ruuassa eniten. Valmistajat saattavat jakaa esimerkiksi maissin tai riisin näennäisesti useammaksi eri tuotteeksi, kuten maissiksi ja maissigluteiiniksi tai riisiksi ja riisileseeksi. Toisaalta liha voidaan yhdistää eläinperäisiin tuotteisiin ja näin eläinperäinen raaka-aine kiilaa listan kärkeen, vaikka sitä todellisuudessa olisikin ruuassa vähemmän kuin kasviperäisiä aineita. Kannattaakin paneutua huolella oman kissan suosikkiruokien tuoteselosteisiin hahmottaakseen, mistä kissan ruokavalio loppujen lopuksi koostuu.

Märkäruoan hyvät puolet

Kosteassa säilykeruoassa on nestettä on 70–80%, mikä on kissan terveyden kannalta erinomainen määrä. Voikin olla, että märkäruokaa syövä kissa käyttäytyy kuin kuivassa ympäristössä elävä esi-isänsä, eikä juurikaan juo vettä kupistaan. Tilanne muuttuu, jos osa ruoasta tarjoillaan kuivamuonana. Vettä pitää joka tapauksessa olla aina tarjolla.

Vaikka kosteissa ruoissa on yleensä vähemmän kissalle turhia hiilihydraatteja, kannattaa niidenkin tuoteseloste lukea ennen ostopäätöksen tekemistä. Vaikkei tölkkiruokaan tarvitakaan sidosaineeksi viljaa tai muuta hiilihydraattilähdettä, niitä voi olla käytetty eläinperäisiä ja siis kalliimpia raaka-aineita täydentämään.

Säilykkeen proteiinipitoisuutta on myös saatettu nostaa kasviperäisellä proteiinilla, joka on merkitty raaka-ainelistaan esimerkiksi kasvivalkuaistiivisteen nimellä. Kissa ei valitettavasti pysty käyttämään hyväkseen kasviperäistä proteiinia ja rasvaa yhtä hyvin kuin eläinperäistä. Heikkolaatuisella ruoalla kissa voi kärsiä proteiinivajeesta, mikä voi vaikuttaa haitallisesti sen terveyteen, turkin kuntoon ja lihasmassaan, tai se joutuu syömään kyseistä ruokaa huomattavan paljon, jolloin se saa myös liikaa energiaa ja lihoo.