Sisäsiisteys hukassa
Kuva: Ami Bergström
Ongelmat sisäsiisteyden kanssa
Kissa on tavallisesti siisti eläin, joka tekee tarpeensa hiekkalaatikkoonsa. Joskus kuitenkin aikaisemmin sisäsiisti kissa tuntuu kuin unohtaneen aikaisemmat siistit tapansa ja ryhtyy virtsaamaan ja ulostamaan muualle kuin laatikkoonsa. Muutokset kissan laatikkokäyttäytymisessä vaativat aina omistajan reagointia. Kyseessä voi olla tuskallinen tai jopa hengenvaarallinenkin sairaus.
Kissalla on kaksi syytä virtsaamiseen. Se joko merkkaa reviiriään hajumerkein tai tyhjentää rakkonsa. Kun pissa löytyy laatikon ulkopuolelta, on syytä selvittää, kummasta on kysymys.
Leikatut kissat eivät yleensä merkkaile reviiriään virtsalla. Kuitenkin jos erityisesti kollikissa on leikattu myöhään, merkkailusta on saattanut muodostua piintynyt tapa. Kissa saattaa aloittaa merkkailun myös stressaantuessaan. Kodin liian suuri kissamäärä, arvaamattomasti käyttäytyvä omistaja tai uusi perheenjäsen saattavat stressata kissaa. Merkkailu rauhoittaa kissaa ja on sen keino lievittää stressiä.
Merkkailupaikka on pestävä huolellisesti, sillä haju houkuttelee jatkamaan merkkailua. Kissan naamaferomonia sisältävän Feliway-suihkeen suihkuttaminen paikkaan saattaa auttaa. Kissa ei yleensä merkkaile samaa paikkaan naamaferomonilla ja virtsalla.
Merkkailupissat ovat yleensä pienempiä kuin varsinainen rakon tyhjennys. Hajumerkkiä tekevä kissa on myös erilaisessa asennossa, kuin rakon painetta helpottava. Se seisoo ja suihkauttaa virtsan korkealle. Näin hajuviesti leviää mahdollisimman tehokkaasti. Virtsaamisen tarvetta helpottava kissa taas yleensä kaivaa kuopan varten, kyykistyy ja lopulta peittelee lammikon.
Muita syitä tarpeiden tekemiseen laatikon ulkopuolelle voivat olla:
Virtsatiesairaus: Kissaan sattuu virtsatessa. Ensimmäinen merkki sairastumisesta voi olla hiekkapaakkujen pienentyminen, kun kissa yrittää tiristellä kipeää rakkoaan mahdollisimman usein tyhjäksi. Myöhemmin se voi yhdistää kivuntunteen hiekkalaatikkoonsa ja rupeaa välttelemään laatikkoa. Koska kissa arvostaa imukykyistä pissapaikkaa, sängyt, sohvat tai vaatemytyt lattialla ovat sille sopivia asiointipaikkoja.
Virtsatiesairaudet voivat olla kissalle hengenvaarallisia. Mikäli kiteet tukkivat virtsatiet, on kiire lääkäriin.
Pääsy laatikolle on estynyt: Jos hiekka-astia on oven takana, oven sulkeminen vahingossa estää kissan laatikkoreissun. Mikäli perheessä on useampia kissoja, ei yksi laatikko riitä. Jos kissojen välillä on kahnausta, voi hallitseva yksilö estää muita käyttämästä laatikkoa.
Epäsiisti hiekkalaatikko: Luonnossa kissa ei välttämättä asioi kahta kertaa samassa paikassa. Huonosti siivottu laatikko karkottaa kissan etsimään muuta asiointipaikkaa. Ulosteet ja pissapaakut täytyy siivota laatikosta vähintään kerran päivässä – tarvittaessa useamminkin. Koko hiekkalaatikon sisältö on hyvä vaihtaa uuteen silloin tällöin ja itse laatikkokin on pestävä säännöllisesti.
Epämieluisa kuivike: Useimmat kissat suosivat hienojakoista paakkuuntuvaa savipohjaista hiekkaa laatikossaan. Mikäli kuivike tuntuu tassuissa epämiellyttävältä, kissa saattaa ryhtyä karttamaan laatikkoa. Kissan oman suosikin voi löytää tarjoamalla sille erilaisia kuivikkeita eri laatikoihin ja tarkkailla, mikä niistä on suosituin.
Epämieluisa laatikon paikka tai laatikkomalli: Jos hiekkalaatikko on liian levottomassa paikassa, esimerkiksi meluisten kodinkoneiden lähettyvillä, kissa saattaa vaihtaa rauhallisempaan asiointipaikkaan. Useimmat kissat pitävät riittävän isoista avomallisista laatikoista ja saattavat karttaa katollista. Kissa saattaa tuntea olevansa ansassa umpinaisessa laatikossa. Myös ilmanvaihto kopin sisällä on puutteellinen. On kuitenkin niitäkin, jotka arvostavat kopin takaamaa vessarauhaa. Oman kissan suosikki löytyy kokeilemalla.
Opittu tapa: Voi olla, ettei kissa ole pentuaikana oppinut asioimaan hiekkalaatikolla, vaan se on tottunut vaatemyttyihin tai huonekaluihin tarpeidentekopaikkana. Vaikka kissa olisikin alun perin oppinut käyttämään laatikkoa, esimerkiksi sairastuminen tai sopimaton kuivike voivat saada sen etsimään uuden paikan ja siitä on muodostunut sille tapa.
Kissan rankaisemisesta väärään paikkaan pissaamisesta ei ole mitään hyötyä. Kissa ei välttämättä yhdistä vihaista tai jopa kipua aiheuttavaa omistajaa väärän asiointipaikan valintaan, vaan oppii jopa pelkäämään ihmistä.
Ensin on syytä estää kissa pääsy väärään pissapaikkaan. Mikäli se on mahdotonta, paikan voi suojata esimerkiksi muovilla. Muovi ei ime virtsaa, eikä kissa halua sotkea tassujaan.
Vanhat virtsajäämät täytyy pestä huolellisesti pois. Vanha virtsanhaju houkuttelee kissaa asioimaan paikassa uudestaan. Eläintarvikeliikkeissä myydään erillisiä eritetahrojen puhdistamiseen tarkoitettuja tuotteita, mutta myös etikka huuhteluvedessä vie hajun tehokkaasti mukanaan. Kodin puhdistusaineista kannattaa välttää klooria tai ammoniakkia sisältäviä aineita. Niiden haju muistuttaa virtsanhajua ja saattaa innostaa kissaa jatkamaan käytöstään.
Kissaa houkutellaan asioimaan laatikolla tarjoamalla sille runsaasti erilaisia laatikoita. Jokainen suoritus oikeassa paikassa vahvistaa uutta käyttäytymistä. Eri kuivikemateriaaleja kannattaa kokeilla.
Laatikon voi sijoittaa paikkaan, jossa sillä on ollut tapana asioida. Laatikkoa voi myöhemmin vähitellen ruveta siirtämään kohti ihmisen mielestä sopivampaa paikkaa. Kissan mieltymyksiä on kuitenkin syytä tarkkailla.