Eväkkäiden ihmeelliset kyvyt
Kalat ovat moninainen joukko. Ne eivät ole sen yhtenäisempi eläinryhmä kuin ”nisäkkäät”. Silti kaloista puhutaan yleensä yhtenä ryhmänä, vaikka kukaan meistä ei kertoisi nähneensä metsässä nisäkkään, vaan vaikkapa jäniksen tai peuran.
Eri kalalajeilla on erilaisia ominaisuuksia, tarpeita ja kykyjä. Eri kalalajit myös käyttäytyvät, syövät, oppivat ja toimivat hyvin eri tavoin.
Kalakin stressaa
Kalan stressiin liittyy fyysisen rasituksen ja stressihormonien erityksen lisäksi emotionaalisia tunnekokemuksia. Jos kala ei onnistu pääsemään akuutin stressin aiheuttajasta pakenemalla, piiloutumalla tai puolustautumalla, stressi kroonistuu ja alkaa vaikuttaa kalan käyttäytymiseen pitkäkestoisesti.
Kalakin oppii
Kalan täytyy oppia elämänsä aikana paljon asioita, jotta se osaa suunnistaa vesissä sekä löytää turvallisimmat nukkumapaikat ja parhaat ruokapaikat. Osa lajeista oppii paitsi omista kokemuksistaan, myös toisten kalojen esimerkeistä.
Kalat ovat yleisesti ottaen nopeita oppimaan, ja ne oppivat monet asiat jo kerrasta. Nopea oppimiskyky on kaloille elinehto: monelle luonnossa elävälle kalalle on tärkeää oppia kartoittamaan tietty kulkureitti tai vaaranpaikka yhdellä silmäyksellä.
Kalakin ääntelee
Vaikka kala vaikuttaa hiljaiselta eläimeltä, totuus on monesti toinen. Me ihmiset emme havaitse kalan ääniä, sillä ääni taittuu veden pinnasta ja kalojen äänet ovat erittäin matalia.
Ainakin 200 eri kalalajin on todettu pitävän ääntä, ja äänillä on hyvin erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi Suomessakin esiintyvä kivisimppu nakuttaa ääniä nopeina sarjoina, kun se karkottaa kilpailijaa reviiriltään.
Kaikki kalat eivät suinkaan ääntele suullaan. Sillit kommunikoivat keskenään päästelemällä ilmaa äänekkäästi takapuolestaan. ”Piereskelyäänen” tarkoituksena on todennäköisesti auttaa sillejä pitämään parvi koossa pimeällä.
Kalaakin ahdistaa ja masentaa
Jos kalalla ei ole mahdollisuutta helpottaa stressiään, se voi masentua. Masentunut kala vetäytyy kuoreensa ja menettää mielenkiintonsa ympäröivään maailmaan. Lisäksi se voi menettää ruokahalunsa. Masennuksesta kärsivän kalan käyttäytyminen on siis monilta osin samanlaista kuin masentuneen ihmisen.
Pääasiallinen syy vankeudessa elävien kalojen masennukseen on todennäköisesti tilan ja virikkeiden puute.
Merissä ja järvissä eläville kaloille stressiä ja ahdistusta aiheuttavat muun muassa ilmastossa ja kalojen elinympäristössä tapahtuvat muutokset sekä vesillä liikkuvien ihmisten aiheuttama meteli.
Kalakin tuntee kipua
Yksi yleisimmistä uskomuksista on ollut se, ettei kala tunne kipua. Kalastajan on toki mukavampi ajatella, että kalan sätkiminen johtuu tiedostamattomista reflekseistä, mutta aivo- ja käyttäytymistutkimuksen tulokset ovat jo pitkään osoittaneet toista.
Kalat välttävät paikkoja, joissa ne ovat kokeneet aiemmin kipua, ja niiden aivojen kemialliset reaktiot kipukokemuksen aikana ovat samantapaisia kuin nisäkkäillä. Esimerkiksi kala, johon on suihkutettu etikkahappoa, pyrkii hankaamaan hapon pois keinolla millä hyvänsä. Jos kalalle on annettu tutkimuksessa morfiinia, sen kipukäyttäytyminen kuitenkin katoaa.
Kalakin ansaitsee hyvää kohtelua
Tutkimusten mukaan esimerkiksi ongenkoukusta vaurioitunut kala kärsii kivusta ja saattaa kuolla myöhemmin kalastuksessa aiheutuneisiin vaurioihin. Myös pelkästään se, että kala nostetaan ilmaan, aiheuttaa kaloille stressiä ja vaurioita. Kala voi siis kuolla myöhemmin, vaikka se vapautettaisiinkin takaisin veteen.
Kalojen kidukset ovat äärimmäisen herkät, ja pienikin vaurio kiduksissa tarkoittaa kalalle usein varmaa kuolemaa. Etenkin taimen, lohi ja siika sekä muut sellaiset kalat, joilla on pehmeä pää, kärsivät varmasti tällaisesta kalastustyylistä. Ne muuttuvat myös passiivisiksi ja varovaisemmiksi jouduttuaan kiinni, vaikka ne selviäisivätkin ilman näennäisiä vammoja.
Jos kala jätetään kuolemaan maalle, se kuolee hitaasti tukehtumalla. Kalan kuolema kuivalla maalla kestää jopa pari tuntia.
Hyvä kalastaja pitääkin huolen siitä, että kalat joutuvat kärsimään mahdollisimman vähän. Myös laki määrää, että turhan kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kiellettyä.
Kalakin leikkii
Kalojen positiivisista tunnetiloista tiedetään vielä melko vähän. Kalojen positiivisista tunnetiloista kertoo kuitenkin se, että ne saattavat leikkiä. Kalojen tiedetään muun muassa liikuttelevan eteensä osuvia objekteja ja hyppelevän ilmaan – mahdollisesti ihan vain huvin vuoksi.
Lisäksi monet kalat tutkivat ympäristöä mielellään omaehtoisesti, eli pelkästä tutkimisen ilosta. Tämä kertoo siitä, että ympäristön tutkiminen tuottaa kalalle mielihyvää.
Kalatkin ystävystyvät ja pariutuvat
Kalat muodostavat yksilöiden välisiä ystävyyssuhteita. Joidenkin kalojen tiedetään esimerkiksi suojelevan ystäväänsä silloin, kun ystävä on keskittynyt ruoan etsintään. Luottoystävysten välillä tieto esimerkiksi lähistöllä vaanivan pedon läsnäolosta kulkee jouhevasti.
Jotkin kalalajit ovat yksiavioisia. Esimerkiksi merihevosen tiedetään pariutuvan yksinomaan pesimäkauden ajaksi, joissakin tapauksissa jopa koko elämän ajaksi. Merihevoset myös tanssivat kumppaneidensa kanssa. Merihevospari tanssii joka aamu ennen kuin pari eroaa päivän ajaksi. Tutkijat uskovat, että tanssin tarkoitus on vahvistaa pariskunnan välistä sidettä.
Esimerkiksi seeprakirjoahvennaaraat voivat surra, kun ne menettävät sydämenvalittunsa, eli kumppanin, jonka kanssa naaras on muodostanut pysyvän parisuhteen.
Kuvauspaikka: Sealife