Degu

Kuva: dianakuehn30010/Pixabay

Degu eli torvimyyrä on kotoisin Andien vuoristoylänköjen kuivista osista. Vaikka sen ulkonäkö voi tuoda mieleen tukevan rotan tai kookkaan gerbiilin, sen lähimmät sukulaiset lemmikkijyrsijöiden joukossa ovat chinchilla ja marsu. Etenkin chinchillan kanssa degulla on monia yhteisiä piirteitä käyttäytymisen ja ravinnon suhteen.

Degu on päiväaktiivinen ja pitkäikäinen: oikein hoidettuna se voi elää yli 10 vuotta.

Kiipeilyä ja kaivautumista

Kotinaan ja turvapaikkanaan degut käyttävät itse kaivamaansa tunneliverkostoa. Petojen varalta deguilla on käytettävissään myös harvinainen, hyvin äärimmäinen puolustuskeino. Jos degua tartutaan hännästä ja eläin pakenee, saattaa hännän nahka ja hännänpään karvatupsu irrota. Tämä on sille kivuliasta, eikä tilalle kasva uutta häntää.

Kotona degut tarvitsevat runsaasti mahdollisuuksia sekä kiipeilemiseen että kaivautumiseen. Piilopaikat ja tunnelit ovat niinikään tärkeitä.

Turkkinsa degu huoltaa kieriskelemällä hienojakoisessa hiekassa. Myös kotona degut tarvitsevat tilaisuuden säännöllisiin hiekkakylpyihin.

Degu on puhelias laumaeläin

Lajitoverien seura on degulle erittäin tärkeää. Luonnossa degut elävät laumoina, joihin kuuluu sekä uroksia että naaraita. Tunnelien kaivaminen tapahtuu usein yhteistyönä niin, että degut asettuvat ketjuun. Saman lauman naaraat voivat imettää myös toistensa poikasia.

Kotonakin degu tarvitsee viihtyäkseen oikein valitun degukaverin. Degujen luontaisen laumarakenteen ansiosta uroksetkin tulevat toimeen keskenään, jos ne ovat olleet yhdessä poikasesta saakka.

Ääniä deguilla on enemmän kuin useimmilla jyrsijöillä: ainakin 15 erilaista ääntä tunnetaan. Terävä tirskahdus on varoitus, joka kertoo degun olevan huolissaan tai peloissaan. Tyytyväisinä toistensa turkkia sukiessaan degut pitävät kujertavaa ääntä.