Asumus

Kuva: Anne Kroiß/Pixabay

Tilan tarve

Kaikilla eksoottisilla lemmikeillä on koostaan huolimatta suuri tilan tarve. Luonnossa esimerkiksi gerbiiliperheen käyttämä liikkuma-alue on omakotitalotontin kokoinen. Pienessä häkissä pidetty eläin pysyy kyllä elossa vuodesta toiseen, mutta se voi olla koko ajan stressaantunut. Tämä on tutkimuksissa havaittu muun muassa stressihormonien määrästä.

Jyrsijä- ja kaniharrastuksen alkuaikoina ei vielä ymmärretty, miten tärkeitä synnynnäiset käyttäytymistarpeet ovat eläinten hyvinvoinnille. Eläinten pitäminen häkeissä vakiintui tavaksi, jota totuttiin ajattelemaan normaalina. Siksi moni lemmikinomistaja pitää vielä nykyäänkin eläimiään oloissa, joissa eläimet jotenkuten pärjäävät, mutta eivät tosiasiassa viihdy.

Tilan tarvetta ajatellaan usein virheellisesti liikunnan tarpeena. Liikuntakin on oleellista eläimen terveydelle, mutta se ei yksin riitä. Eläimen henkisen hyvinvoinnin kannalta on hyvin tärkeää, että sillä on ulottuvillaan monia erilaisia paikkoja, joiden välillä se voi siirtyä oman valintansa mukaan. Käytännössä tällaisten erilaisten ympäristöjen järjestäminen edellyttää suurta liikkumatilaa.

Häkissä vai vapaana?

Pienimpien pikkulemmikkien, kuten hiirten, hamsterien ja gerbiilien, oman turvallisuuden kannalta paras asuinpaikka on usein häkki tai terraario. Häkistä tai terraariosta kannattaa tehdä mahdollisimman suuri.

Kanilla on pikkulemmikeistä suurin tilantarve. Kaneja ei kannata hankkia, jos niitä ei voi kotona pitää vapaina vähintään yhdessä huoneessa koko ajan. Huoneen ei tarvitse olla erillinen, vain eläimille pyhitetty tila. Kani on hämäräeläin, joten on tärkeää, että se saa olla myös yöaikaan vapaana.

Pienten lemmikkien kanssa on parasta, jos perheen ihmiset tai joku heistä oleskelee huoneessa usein. Tällöin ihmisen läsnäolo toimii eräänlaisena virikkeenä ja eläinten kesyys pysyy yllä, kun niiden kanssa tulee seurusteltua. Eläinten majoituksen huomioon ottaminen edellyttää sitä, että huoneessa ei ole mitään sellaista, josta voisi olla eläimelle vaaraa, ja toisaalta ei myöskään sellaisia arvokkaita tavaroita, joita eläimet saattaisivat tärvellä. Ennen eläinten päästämistä vapaiksi huolehditaan myös huoneen järjestämisestä eläimille turvalliseksi.

Jos jyrsijöille ei voida järjestää turvalliseksi vakituiseksi oleskelupaikaksi kokonaista huonetta, yksi vaihtoehto on rajata osa huoneesta niiden käyttöön. Marsujen tapauksessa tähän riittää noin 40 cm korkuinen aita. Chinchilloille ja deguille, jotka tarvitsevat myös pystysuuntaista liikkumatilaa, eräs ratkaisu on samantapainen kuin lemmikkilintujen lentohäkki: huoneeseen laitetaan lattiasta kattoon ulottuva metalliverkkoseinä, johon tehdään ovi omistajan omaa kulkemista varten.

Jos eläimet halutaan majoittaa eläinkaupasta ostettavaan häkkiin, yksi mahdollisuus on ostaa muutama iso häkki, joiden oviaukot asetetaan vastakkain. Näin häkit saa yhdistettyä isommaksi ”häkkihuoneistoksi”. Jyrsijöille tarkoitettujen häkkien lisäksi sopiva asumus voi löytyä lintuhäkistä, joita on saatavilla suuremmassakin koossa. Toinen mahdollisuus on lintuhäkkien rakentamiseen tarkoitetut häkkielementit, joista saa helposti koottua isoja häkkejä.

Häkin pinnojen väli valitaan eläinlajin mukaan. Jyrsijät ovat taitavia pujahtamaan pienistäkin raoista: jos eläin saa päänsä mahtumaan läpi aukosta, aukosta mahtuu yleensä koko eläin. Toinen häkin pinnojen oleellinen ominaisuus on niiden suunta. Vaakasuuntaiset pinnat ovat parempia kiipeileville eläimille, kuten hiirille ja rotille, koska eläimet voivat käyttää pintoja kiipeilemiseen.

Omatekoinen aitaus on yksi keino saada aikaan suuri ja mitoiltaan omaan kotiin sopiva asumus. Mallia muun muassa metalliverkon silmäkoon, oviaukkojen saranoinnin ja osien kiinnitysten suhteen voi katsoa eläinkaupan häkeistä. Oman aitauksen voi toteuttaa huomattavasti suuremmassa koossa. Kokemusta nikkaroinnista tarvitaan, koska on tärkeää varmistaa muun muassa se, ettei häkkiin saa jäädä rakoja, joista eläimet voisivat pujahtaa ulos, eikä törröttäviä metallilangan pätkiä, joihin eläimet voisivat loukata itsensä. Esimerkiksi kaninpoikanen voi jäädä päästään jumiin kompostiverkon pinnojen väliin. Kun kallo on nuolenpään muotoinen, pään saa helposti pinnoista sisään, mutta ei ulos.

Kodista on mahdollista tehdä kani- tai jyrsijäturvallinen myös ilman häkkejä. Vinkkejä tähän saa erilaisilta yhdistyksiltä.

Terraario

Lasiseinäinen terraario on yleensä häkkiä parempi asumus niille eläinlajeille, joilla on suuri kaivamisen tarve, mutta ei kovin suurta kiipeilemisen tarvetta. Tällaisia ovat kaikki gerbiili- ja hamsterilajit. Terraarion etuna on, että sen pohjalle voi laittaa parin-kolmenkymmenen sentin kerroksen haapahaketta, johon voi sekoittaa kuivaheinää. Eläimet voivat silloin kaivaa sinne omia käytäväverkostoja. Tällaista paksua kerrosta ei tarvitse vaihtaa kovin usein: jos terraario ei ala haista, riittää kuivikkeiden vaihtaminen kerran kuussa.

Terraarioksi käy paitsi varsinainen terraario, myös vanha iso akvaario, mielellään ainakin 500-litrainen. Käsistään kätevä voi myös koota terraarion itse teettämällä lasiliikkeessä 5 mm paksuisesta lasista sopivan kokoiset levyt.

Terraarion katto tehdään metalliverkosta, jotta ilma vaihtuu kunnolla terraarion sisällä. Vanhan akvaarion mukana voi tulla lasiset kannet, mutta ne eivät sovi terraariokäyttöön. Huomioitavaa terraarion käytössä on se, että eläimen virtsasta vapautuu ammoniakkia, joka raskaana kaasuna ei nouse ylös huoneilmaan vaan jää häkin pohjalle. Ammoniakki ärsyttää limakalvoja ja hengitysteitä. Näin ollen siis erityisesti sellaisessa terraariossa joka on auki vain ylhäältä, tulee huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta.