Häkki

Tilan tarve

Kaikilla pikkulemmikeillä on koostaan huolimatta suuri tilan tarve. Luonnossa esimerkiksi gerbiiliperheen käyttämä liikkuma-alue on omakotitalotontin kokoinen. Pienessä häkissä pidetty eläin pysyy kyllä elossa vuodesta toiseen, mutta se voi olla koko ajan stressaantunut, mikä on tutkimuksissa havaittu muun muassa stressihormonien määrästä.

Jyrsijäharrastuksen alkuaikoina ei vielä ymmärretty, miten tärkeitä synnynnäiset käyttäytymistarpeet ovat eläinten hyvinvoinnille. Eläinten pitäminen pienissä häkeissä vakiintui tavaksi, jota totuttiin ajattelemaan normaalina. Siksi moni lemmikinomistaja pitää vielä nykyäänkin eläimiään pahaa aavistamatta oloissa, joissa ne jotenkuten pärjäävät, mutta eivät tosiasiassa viihdy.

Tilan tarvetta ajatellaan usein virheellisesti liikunnan tarpeena. Liikuntakin on oleellista eläimen terveydelle, mutta se ei yksin riitä. Eläimen henkisen hyvinvoinnin kannalta on hyvin tärkeää, että sillä on ulottuvillaan monia erilaisia paikkoja, joiden välillä se voi siirtyä oman valintansa mukaan. Käytännössä tällaisten erilaisten ympäristöjen järjestäminen edellyttää suurta liikkumatilaa.

Häkissä vai vapaana?

Pienimpien pikkulemmikkien, kuten hiirten, hamsterien ja gerbiilien, oman turvallisuuden kannalta paras asuinpaikka on usein häkki tai terraario. Silloinkin on olemassa erilaisia keinoja tehdä siitä mahdollisimman suuri, mistä tarkemmin alempana tällä sivulla.
Moniosainen häkki kuva Helena TelkänrantaKanilla on pikkulemmikeistä suurin tilantarve. Kaneja ei kannata edes hankkia, jos niitä ei voi kotona pitää vapaina vähintään yhdessä huoneessa – mieluiten koko ajan, mutta vähintään suurimman osan ajasta. Huoneen ei tarvitse olla erillinen, vain eläimille pyhitetty.

Parasta onkin, jos perheen ihmiset tai joku heistä oleskelee huoneessa usein, jolloin ihmisen läsnäolo toimii eräänlaisena virikkeenä ja eläinten kesyys pysyy yllä, kun niiden kanssa tulee seurusteltua. Eläinten majoituksen huomioon ottaminen edellyttää vain, että huoneessa ei ole mitään sellaista, josta voisi olla eläimelle vaaraa, ja toisaalta ei myöskään sellaisia arvokkaita tavaroita, joita eläimet saattaisivat tärvellä. Ennen eläinten päästämistä vapaiksi huolehditaan myös huoneen järjestämisestä eläimille turvalliseksi.

Marsuille, chinchilloille, deguille ja pienikokoisimmille kääpiökaneille yksi vaihtoehto on rajata osa huoneesta niiden käyttöön, jos niille ei voi järjestää turvalliseksi vakituiseksi oleskelupaikaksi kokonaista huonetta. Marsujen ja kääpiökanien tapauksessa tähän riittää noin 40 cm korkuinen aita. Chinchilloille ja deguille, jotka tarvitsevat myös pystysuuntaista liikkumatilaa, eräs ratkaisu on samantapainen kuin lemmikkilintujen lentohäkki: huoneeseen laitetaan lattiasta kattoon ulottuva metalliverkkoseinä, johon tehdään ovi omistajan omaa kulkemista varten.

Jos eläimet halutaan majoittaa eläinkaupasta ostettavaan häkkiin, yksi mahdollisuus on ostaa muutama iso häkki, joiden oviaukot asetetaan vastakkain. Näin häkit saa yhdistettyä isommaksi ”häkkihuoneistoksi”. Jyrsijöille tarkoitettujen häkkien lisäksi kannattaa katsella lintuhäkkejä, joista voi olla helpompi löytää tarpeeksi isoja. Toinen mahdollisuus on lintuhäkkien rakentamiseen tarkoitetut häkkielementit, joista saa helposti koottua isoja häkkejä.

Häkin pinnojen väli valitaan eläinlajin mukaan. Jyrsijät ovat taitavia pujahtamaan pienistäkin raoista: jos eläin saa päänsä mahtumaan läpi aukosta, siitä tulee yleensä koko eläin. Toinen häkin pinnojen oleellinen ominaisuus on niiden suunta. Vaakasuuntaiset pinnat ovat parempia kiipeileville eläimille, kuten hiirille ja rotille, koska silloin eläimet voivat käyttää niitä kiipeilemiseen.

Omatekoinen häkki on yksi keino saada aikaan suuri ja mitoiltaan omaan huoneeseen sopiva asumus. Mallia muun muassa metalliverkon silmäkoon, oviaukkojen saranoinnin ja osien kiinnitysten suhteen voi katsoa eläinkaupan häkeistä, toteuttaen sitten oman ”unelmahäkin” huomattavasti suuremmassa koossa. Kokemusta nikkaroinnista tarvitaan, koska on tärkeää varmistaa muun muassa, ettei häkkiin jää rakoja, joista eläimet voisivat pujahtaa ulos eikä törröttäviä metallilangan pätkiä, joihin eläimet voisivat loukata itsensä.

Terraario

Lasiseinäinen terraario on yleensä parempi kuin häkki niille eläinlajeille, joilla on suuri kaivamisen tarve mutta ei kovin suurta kiipeilemisen tarvetta. Tällaisia ovat kaikki gerbiili- ja hamsterilajit. Terraarion etuna on, että sen pohjalle voi laittaa parin-kolmenkymmenen sentin kerroksen haapahaketta, johon voi sekoittaa kuivaheinää. Eläimet voivat silloin kaivaa sinne omia käytäväverkostoja. Tällaista paksua kerrosta ei tarvitse vaihtaa kovin usein: jos terraario ei ala haista, riittää kuivikkeiden vaihtaminen kerran kuussa.

Terraarioksi käy paitsi varsinaisen terraario, myös vanha iso akvaario, mielellään ainakin 500-litrainen. Käsistään kätevä voi myös koota terraarion itse teettämällä lasiliikkeessä 5 mm paksuisesta lasista sopivan kokoiset levyt.

Terraarion katto tehdään metalliverkosta, jotta ilma vaihtuisi kunnolla terraarion sisällä. Vanhan akvaarion mukana voi tulla lasiset kannet, mutta ne eivät sovi terraariokäyttöön.

Kuva: Helena Telkänranta