Kuva: Matt Bero/Unsplash
Juoksupyörä: hyödyllinen vai haitallinen?
Juoksupyörää on perinteisesti ajateltu hyvänä asiana jyrsijöiden häkissä. Tutkimustiedon lisääntyminen on osoittanut, että asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. On mahdollista, että pyörässä juokseminen on ainakin joillekin eläimille eräänlainen addiktio, josta on sille ennen pitkää enemmän haittaa kuin hyötyä.
Monilla liian pienissä ja virikkeettömissä tiloissa pidetyillä
eläimillä esiintyy niin kutsuttua stereotyyppistä käyttäytymistä.
Tällöin eläin toistaa samaa merkityksetöntä liikesarjaa robottimaisesti
yhä uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi turkistarhoilla näkee yleisesti
kettujen kävelevän häkissään edestakaisin täsmälleen samaa rataa tai
minkkien juoksevan yhä uudestaan pesäkoppiin sisään ja takaisin ulos.
Syynä tähän on se, että saman liikkeen jatkuva toistaminen saa aivoissa
erittymään pieniä määriä endorfiineja eli mielihyväkemikaaleja, jotka
saavat eläimen tuntemaan olonsa hiukan paremmaksi ahdistavassa
ympäristössä. Virikkeellisemmässä ympäristössä ja isommissa tiloissa
elävien eläinten normaali monipuolinen puuhailu tuottaa paljon enemmän
endorfiineja, mistä syystä vähänkään paremmassa ympäristössä elävien
eläinten ei tarvitse turvautua stereotypioihin saadakseen itsensä
hetkeksi ”huumattua”.
Tämä itsensä huumaaminen ei ole niin
viatonta miltä se voi kuulostaa, koska sillä on kauaskantoisia
seurauksia. Samalla kun stereotyyppinen käyttäytyminen saa eläimelle
aikaan hetkellisesti hiukan paremman olon, se toisaalta muuttaa
aivokemiaa niin, että eläimen henkinen vointi ennen pitkää huononee.
Eläin itse ei tätä tiedä, vaan turvautuu ahdistuneen olonsa
lievittämiseksi tähän ainoaan keinoon, jonka se on pienessä häkissään
keksinyt ja ajan mittaan tuntee itsensä yhä ahdistuneemmaksi.
Useissa tutkimuksissa (mm. Richter et al, Behavioural Brain Research, vol. 190, s. 74–84) on todettu, että jyrsijöiden tavassa käyttää juoksupyörää on paljon stereotyyppisen käyttäytymisen piirteitä. Vähintään osassa tapauksista juoksupyörässä juokseminen on ilmeisesti yhtä aito stereotypia kuin eläinten edestakainen juokseminen turkistarhojen häkeissä.
Toinen lemmikkijyrsijöillä toisinaan esiintyvä käyttäytyminen, jota tutkijat pitävät melko varmasti stereotyyppisenä, on häkin kalterien jyrsiminen. Siinä ei ole kysymys siitä, että jyrsijät ilmaisisivat luontaista ”jyrsijänluonnettaan”, vaan se on niiden yritys lievittää edes hiukan sitä ahdistunutta oloa, jonka aiheuttaa liian pieni ja vähävirikkeinen häkki.
Lopullista varmuutta ei vielä ole saatu siitä, onko juoksupyörä lemmikeille haitallinen. Ei myöskään siitä, millaisissa tapauksissa se on haitallisempi kuin toisissa, jos on. Se kuitenkin tiedetään jo tähänastisten tutkimusten perusteella, että muut virikkeet – kuten suuri liikkumatila ja lajityypilliset kiipeily- ja kaivautumismahdollisuudet – lisäävät eläinten hyvinvointia huomattavasti enemmän kuin juoksupyörä. Pyörässä juokseminen saattaa siis olla eläimelle lievästi hyödyllistä, neutraalia taikka enemmän tai vähemmän haitallista, mutta joka tapauksessa muista virikkeistä on eläimille selvästi enemmän iloa.
Juoksupyörävammojen välttäminen
Jos jyrsijöille kuitenkin hankitaan juoksupyörä, on otettava huomioon pari käytännön asiaa fyysisten vammojen välttämiseksi. Juoksupyörän on oltava tarpeeksi suuri, jotta eläin voi täysikasvuisenakin juosta siinä selkä suorana. Liian pienessä pyörässä eläin joutuu juoksemaan selkä kaarella, mikä rasittaa selkänikamia. Lisäksi eräillä lajeilla kuten mongoliangerbiilillä on hauras häntä, joka voi katketa joutuessaan juoksupyörän pinnojen väliin. Umpinainen pyörä on silloin turvallisempi kuin pinnoista koostuva.