Rotta

Kuva: Silvia/Pixabay

Kesyrotta polveutuu isorotasta, joka on levinnyt ihmisen asumuksiin ja varastoihin eri puolille maailmaa. Alun perin laji on kotoisin Aasiasta. Sen luonnollista elinympäristöä ovat todennäköisesti olleet arot ja tasangot.

Lemmikkijyrsijöistä rotta on yksi vanhimpia: kesyjä rottia pidettiin jo 1800-luvulla. Rotan suosioon myötävaikuttaa se, että se on lemmikkijyrsijöistä kaikkein älykkäimpiä ja oppivaisimpia. Viihtyisien olojen ja virikkeiden järjestäminen rotalle kotona on melko helppoa ja ne on helppoa totuttaa käsittelyyn, minkä ansiosta rotat sopivat myös kokemattomammalle lemmikin omistajalle.

Villi rotta on ensisijaisesti hämäräaktiivinen, eli se on liikkeellä iltaisin ja aamuisin. Villeistä lajitovereistaan poiketen kesyrotta on kuitenkin aktiivinen myös päivisin ja öisin. Rotan elinikä on lyhyt, usein vain pari kolme vuotta.

Koloja ja kiipeilyä

Rotat liikkuvat paljon maan pinnalla ja juoksevat vaivatta pitkiäkin matkoja. Villien rottien on havaittu käyvän erityisen hyvillä ruoka-apajilla joka yö jopa yli kilometrin päässä pesäkoloistaan.

Pesä- ja piilopaikakseen rotat kaivavat luonnossa maahan käytäväverkoston, johon sisältyy monia haaroja ja uloskäyntejä. Saaliseläimelle on tärkeää olla tarjolla riittävästi piiloaikkoja. Lemmikkirotalle piilopaikoiksi käyvät erilaiset kopit, riippukeinut sekä runsas kuivike häkin pohjalla. Jotta rotan liikunnan tarve täyttyy, olisi rotan hyvä antaa liikkua joka päivä valvotusti vapaana, Lisäksi umpinainen juoksupyörä voi olla tarjolla häkissä. 

Rotat ovat taitavia kiipeilemään kaltevilla tai rosoisilla pinnoilla ja ne säilyttävät hyvin tasapainonsa. Naaraat ovat yleensä kooltaan pienempiä ja käyttäytymiseltään aktiivisempia kuin urokset. Naaraat saattavat myös kiipeillä enemmän. Urokset alkavat etenkin vanhemmiten vähentää kiipeilemistä selvästi. Tästä syystä naaraille ja nuorille rotille voi hyvin laittaa paljon kiipeilymahdollisuuksia sekä eri korkeuksilla sijaitsevia piilo- ja nukkumapaikkoja, kuten koppeja ja riippumattoja, jopa aivan häkin katonrajaan. Vanhemmat urokset sen sijaan tarvitsevat erityisesti vaakasuuntaista tilaa ja lattiatasossa olevia piilopaikkoja.

Rotta on seurallinen laumaeläin

Rotat elävät luonnossa aina ryhmässä. Selkeän arvojärjestyksen ansiosta rotat ratkaisevat ilman tappeluita, mitkä niistä saavat sellaiset herkkupalat, joista ei riitä kaikille.

Rotat viestivät keskenään äänillä, eleillä ja hajuilla. Rotan äänet ovat niin sanottuja ultraääniä eli niin korkeita ääniä, että ihminen ei niitä kuule. Elekieleen sisältyy sekä pieniä ilmeitä että näkyvämpiä osia, kuten toisen rotan yli käveleminen. Se on osa normaalia sosiaalista käyttäytymistä eikä haittaa alemmaksi jäävää rottaa, joten sitä ei tarvitse estää. Hajuviestinnän avulla rotat merkitsevät muun muassa luonnossa kulkemansa reitit. Näin muut saman klaanin rotat tietävät, mistä kukakin on mennyt, mikä helpottaa yhdessä liikkumista. Tästä syystä rotat jättävät kotonakin välillä jälkeensä pieniä pissatippoja kulkiessaan häkin ulkopuolella. Tämä on tyypillistä etenkin uroksille. Kulkureittien merkitseminen on osa rotan synnynnäistä, vaistomaista käyttäytymistä, jota se ei pysty muuttamaan. Rotan torumisesta ei siksi ole mitään hyötyä, vaan parempi on vain pyyhkäistä tipat lattialta kostealla rätillä.

Kotonakin rotta tarvitsee viihtyäkseen oikein valitun rottakaverin. Lemmikeiksi kannattaa siis valita samasta poikueesta joko uroksia tai naaraita, kaksi tai useampia. Myös sekalauma on mahdollinen, mutta tuolloin uros tulee kastroida lisääntymisen välttämiseksi. Aikuiset rotat saattavat myös hyväksyä joukkoonsa uusia yksilöitä, mutta tällöin uusi poikanen on yleensä helpompi hyväksyä kuin uusi aikuinen.

Rotilla on sukupuolten käyttäytymisessä selvempiä eroja kuin useimmilla muilla lemmikkijyrsijöillä. Tämä vaikuttaa myös siihen, millaisen suhteen ne muodostavat omistajaansa. Naaraat ovat yleensä vilkkaampia ja sopivat sellaiselle omistajalle, joka pitää päällään joka puolella kiipeilevistä lemmikeistä. Urokset ovat etenkin vanhemmiten yleensä rauhallisempia, ja niiden joukossa on todennäköisemmin sellaisia yksilöitä, jotka istuvat mielellään sylissä siliteltävänä.

Oikein hoidettu rotta kiintyy omistajaansa voimakkaammin kuin muut lemmikkijyrsijät – myös siinä tapauksessa, että se saa samanaikaisesti elää yhdessä toisten rottien kanssa. Eräät rottayksilöt kiintyvät omistajaansa niin paljon, että ne voi ottaa mukaan ulos omistajansa olkapäällä, ja ne pysyttelevät omistajansa mukana katoamatta ympäristöön. Minkään muun jyrsijälajin kanssa tämä ei ole mahdollista.