Siperianmaaorava
Kuva: Miia Koivisto
Huom. Siperianmaaorava on säädetty EU-lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi vuonna 2016. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Siperianmaaorava elää luonnossa laajalla alueella Euraasiassa, muun muassa Venäjällä ja Kiinassa. Suomen luonnossa sitä ei esiinny, vaikkakin sen luontainen levinneisyysalue ulottuu melko lähelle itärajaamme. Keski-Euroopassa elää sen sijaan paikoitellen luonnossa melko runsaastikin siperianmaaoravia, jotka polveutuvat karanneista tai heitteille jätetyistä lemmikeistä.
Siperianmaaorava on päiväaktiivinen ja pitkäikäinen: jotkin yksilöt elävät yli kymmenvuotiaiksi.
Puissa, maassa ja maan alla
Siperianmaaoravan elinympäristönä ovat metsät. Se kiipeilee sujuvasti puissa, mutta viettää kuitenkin suurimman osan ajastaan maassa.
Siperianmaaoravat kaivavat maahan luolaverkostoja, jotka ulottuvat jopa puolentoista metrin syvyyteen. Niihin sisältyy monia erillisiä kammioita, joista osa on varattu nukkumapaikoiksi, osa käymälöiksi ja osa ruokavarastoiksi.
Kotona siperianmaaoravat tarvitsevat runsaasti mahdollisuuksia sekä kiipeilemiseen että kaivautumiseen. Piilopaikat ja tunnelit ovat niinikään tärkeitä.
Yksityisalueita yhteisellä reviirillä
Siperianmaaorava elää luonnossa löyhinä ryhminä, joiden jokaisella yksilöllä on kuitenkin oma yksityisalueensa eli reviirinsä. Niiden yhteiselämä on siis erilaista kuin esimerkiksi rottien, joilla koko ryhmä pitää yhteistä reviiriä.
Kotonakin siperianmaaorava tarvitsee sekä lajitoverien seuraa että omaa tilaa. Yksilöiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka lähellä tai kaukana ne haluavat muiden yksilöiden olevan. Paras tapa pitää siperianmaaoravia on kaksi tai kolme samaa sukupuolta olevaa yksilöä samassa, hyvin suuressa häkissä. Lisäksi on oltava valmius siirtää jokin tai jotkin oravista toisiin, tarpeeksi tilaviin häkkeihin, jos osoittautuu, että ne eivät tule toimeen samassa häkissä. Suurikin, esimerkiksi puolen huoneen kokoinen häkki on pieni verrattuna siperianmaaoravien luontaiseen eläinympäristöön.
Syksyllä siperianmaaoravat alkavat kerätä ruokaa talven varalle. Siksi ne tuntevat syksyllä halua pitää itsellään suurempaa reviiriä kuin muulloin. Sama ilmiö voi näkyä kotonakin: vaikka siperianmaaoravat olisivat keväällä tulleet toimeen samassa häkissä, ne saattavat syksyllä tarvita silti siirron eri häkkeihin, jotta sopu säilyy.