Loukkuun päätyminen pelasti kissanpennun

Eläinsuojeluyhdistyksen loukku muutti Shandi-kissan tulevaisuuden.

Jäsenyhdistyksellämme Hartolan Seudun eläinsuojeluyhdistyksellä on takanaan kiireiset vuodet kissojen suhteen. Esimerkiksi vuonna 2021 yhdistys vastaanotti yli 200 kissaa. Yksi näistä kissoista oli Shandi, noin viisi viikkoa vanha naaraskissanpentu.

Shandin syntymäkodissa vallitsi varsin tavallinen kissaongelma. Hyväntahtoinen, mutta asioista tietämätön omistaja oli ottanut useampia kissoja poistamaan jyrsijöitä ympäristöstä. Kissat olivat vuosia lisääntyneet vapaasti keskenään ja pentuja syntyi vuosittain kymmeniä. Kulmilla vaanivat pedot saattoivat tappaa emoja, jolloin pennut saattoivat jäädä huomaamatta ja kokonaan vaille hoitoa.

Vapaasti lisääntyvät kissat elivät lähes täysin pyydystämiensä jyrsijöiden ja lintujen varassa. Talon puolesta tarjolla oli usein vain leivänkannikoita likaisilta lautasilta. Ainoa lämmin tila, minne kissat pääsivät, oli ulkorakennuksessa oleva, kanojen pieni huone.

Talvet olivat kissoille kovia. Kissoja ei käytetty eläinlääkärissä, niitä ei loislääkitty eikä niiden asianmukaisesta hoidosta muutenkaan huolehdittu.

Naapuri huolestui kissoista

Kissojen tilannetta oli seurannut huolestunut naapuri. Hän otti yhteyttä paikalliseen jäsenyhdistykseemme, Hartolan Seudun eläinsuojeluyhdistykseen. Hän sopi yhdistyksen kanssa, että he käyvät keskustelemassa tilan omistajan kanssa, ja yhdistys tarjoaa kissoille apua esimerkiksi sterilointeihin sekä auttaa etsimään pennuille uudet kodit. Jonkinlainen yhteisymmärrys asiaan kissojen omistajan kanssa löytyikin.

Avulias ja aktiivinen naapuri kävi pihassa lukuisia kertoja nappaamassa kissanpentuja haavilla ja käsin, jos pennut antoivat ottaa kiinni. Aikuisia kissoja pyydettiin loukuilla.

Syyskuun 2021 alussa loukkuun meni yksin noin viiden viikon ikäinen Shandi. Vailla ihmiskontakteja elänyt pentu oli todella arka ja pelokas. Shandi oli myös likainen, aliravittu ja täynnä matoja. Viiden viikon ikäinen pentu ei vielä osaa pyydystää hiiriä tai lintuja.

Shandille ei löytynyt sisaruksia eikä emoa. Kissanpennulla oli kuitenkin tuuria, koska sillä ei todettu olevan tarttuvia sairauksia. Yhdistyksen tiloissa se sai seurakseen suunnilleen samanikäisiä muita orpopentuja.

Uuden kodin löytäminen oli vaikeaa

Koska eläinsuojeluyhdistyksen resurssit ovat rajalliset, arkojen kissojen sosiaalistamiseen ei ole aina tarpeeksi aikaa, eikä sijaiskotejakaan ole aina tarjolla. Shandi vietti yhdistyksellä noin kuusi viikkoa. Vaikka kissa oli kaunis sinikirjokilpikonna väriltään, eivät kissaa yhdistykseltä etsineet katsojat olleet pennusta kiinnostuneita: moni kun ei halua kotiinsa seinään liimaantuvaa pelkäävää kissaa.

Muiden pentujen kanssa leikki kuitenkin sujui, ja Shandi kasvoi. Se leikattiin ja rokotettiin, ja oli jo valmiina omaan kotiin.

Lopulta Shandiakin onnisti. Perhe oli varannut yhdistykseltä naaraskissanpennun, joka yllättäen lakkasi syömästä ja kaikista hoitotoimista huolimatta kuoli. Perheelle kerrottiin Shandista, koska kissanpennun paikka oli kotona heillä valmiina. Perhe tuli katsomaan Shandia, ja lopulta päätös syntyi nopeasti: Shandi muutti perheen mukaan Vantaalle.

Shandi voitti pelkonsa

Uudessa kodissa Shandia odotti aikuinen Suzi-kissa. Ennen Suzin tapaamista Shandin oli kuitenkin selviydyttävä hirveistä peloista kaikkea mahdollista uutta kohtaan. Ensimmäisenä päivänä Shandi ei uskaltanut tulla raapimispuun kopista ulos olenkaan. Ruoka onneksi maistui kopin sisällä.

Yöllä pentu itki ja oli kovan hätäännyksen vallassa. Ihmisseura ei lohduttanut, koska ihmiset olivat kissan kokemusten mukaan pelottavia. Seuraavana päivänä perhe aloitti positiivisen ehdollistamisen ruoalla.

Shandi yhdisti nopeasti naksuttimen äänen ruokaan. Toisena päivänä se uskalsi käydä ulkona kopista ja vessa-asiatkin saatiin hoidettua. Kolmantena päivänä Shandi tuli jo naksuttimen äänen kuullessaan vähän kopin ulkopuolelle katsomaan, mitä olisi tarjolla. Ruoka todella maistui. Kissat vaihtoivat tilaa muutaman kerran viikon aikana ja sitten välissä ollut ovi avattiin. Tutustuminen alkoi.

Suzista ja Shandista on tullut kaverukset, ja Shandi tottui lopulta yllättävän nopeasti omiin ihmisiin. Vieraita kissa kuitenkin edelleen pelkää. Myös kaikki uudet äänet ja tilanteet jännittävät Shandia kovasti, vaikka Shandi on jo 2,5 vuotta vanha.

Arkuudestaan huolimatta Shandi on aivan ihana ja persoonallinen kissatyttö. Kissalla kävi tuuri, sillä eläinsuojeluyhdistyksen loukku muutti sen tulevaisuuden kerrasta. Huonolla hoidolla ja ravinnolla elävän villikissan sijaan Shandista tuli rakastettu perheenjäsen, joka saa nauttia lämmöstä ja huolenpidosta.

Shandin syntymäkodissa on enää vain muutamia kissoja. Eläinsuojeluyhdistys ja eläinsuojeluviranomainen ovat käyneet tilalla useita kertoja antamassa ohjeita kissojen ja muiden eläinten pitoon liittyen. Aikuiset kissat on leikattu yhdistyksen toimesta, eikä uusia pentueita enää synny.