Aamunavaus

Oletko koskaan miettinyt eläinten tunteita? Miltä tuntuu vaikkapa kissasta, joka käpertyy kehräten syliisi torkkumaan ja siliteltäväksi, kun sinä katsot televisiota sohvalla? Onkohan sillä hyvä, turvallinen ja tyytyväinen olo? Entä miltä tuntuu koirasta, joka hyppii ja pyörähtelee jaloissasi häntä heiluen, kun kohtaatte koulupäivän jälkeen? Onko se iloinen ja innoissaan ja odottaa yhteistä leikkihetkeä tai lenkille lähtöä? Eikö tunnukin aika selvältä, että lemmikkieläimillä on monenlaisia tunteita? Monilla niistä on myös omalaatuisia tapoja, jotka tekevät niistä yksilöitä. Yksikään koira ei ole toisen koiran kanssa täsmälleen samanlainen, aivan kuin me ihmisetkin olemme samankaltaisuudestamme huolimatta aina myös erilaisia, omanlaisiamme.

Moni ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, että myös villieläimillä on tunteet. Nekin pelästyvät, kiinnostuvat, ilahtuvat ja huolestuvat. Ne eivät välttämättä ilmaise tunteitaan samalla tavoin kuin me ihmiset, mutta silti niillä on tunteet. Esimerkiksi kala tuntee kipua ja pelkoa, vaikkei se pysty huutamaan tai näyttämään tunteitaan ilmeillään. Jotkut eläimet voivat auttaa toveriaan hädässä, vaikka joutuisivat samalla itse suureen vaaraan. Toiset taas valitsevat itselleen puolison, jonka kanssa ne elävät yhdessä koko elämänsä. Joskus luonnon eläimet saattavat myös leikkiä. Saukot voivat laskea mäkeä lumikinoksissa ja korpit harjoitella ilma-akrobatiaa lennossa. Luonnossa elävillä eläimillä on myös ikiomia tapoja. Metsissämme liikkuu siis samalla tavalla yksilöllisiä eläimiä, kuin kotona olevat lemmikkimmekin.

Luonto on sitä mielenkiintoisempi paikka, mitä enemmän siitä oppii tietämään. Onneksi luontoa ja eläimiä nähdäkseen ei ole pakko edes lähteä metsään, vaan villieläimiä on kaikkialla, myös kaupungeissa. Kun seuraavan kerran näet villejä eläimiä, tarkkaile niitä hetkinen huolellisesti. Seuraa vaikka, miten pulut käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Onko parvessa hyviä kavereita tai riitapukareita? Mieti, mitä arvelet pihakuusessa raakkuvan variksen mielessä liikkuvan? Kenelle se raakkuu ja mitä sillä on asiaa?

Voit myös miettiä, voisitko olla tämän saman maapallon kanssamme jakaville eläinystävillemme jotenkin avuksi? Ainakin voit olla kiusaamatta ja häiritsemättä niitä ja puuttua siihen, jos joku muu tekee niin. Eläinten poikaset kannattaa jättää rauhaan, jotta niiden ja niiden emojen ei tarvitse olla peloissaan. Jollei eläimen poikanen ole pahasti loukkaantunut tai varmasti orpo, sen on aina parasta olla oman emonsa ja isänsä luona. Ihan niin kuin sinunkin omassa kodissasi.

Voisitkohan olla myös roskaamatta luontoa? Roskat ovat luonnon eläimille monin tavoin vaarallisia. Eläimet voivat sotkeutua maahan jätettyihin siimoihin tai muoviroskiin, tai ne voivat niellä käärepaperia tai muovia, jossa on ruoan hajua. Ne voivat satuttaa jalkansa lasinsiruihin, eikä kukaan vie tassuunsa haavan saanutta kettua tai jänistä eläinlääkäriin. Todellinen eläinystävä kantaa omat roskansa roskikseen, mutta saattaa kerätä ympäristöstä myös muiden sinne jättämiä roskia. Jos sinä keräät luonnosta yhden roskan joka päivä, vuodessa keräät 365 roskaa. Jos koko luokkasi innostuu tekemään samalla tavalla, vuodessa olette poistaneet ympäristöstä tuhansia roskia!

Mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi? Voisitko rakentaa vanhempiesi tai isovanhempiesi kanssa ensi kesäksi yhden linnunpöntön tai siilin talvipesän? Tai huolehtia siitä, että lintujen talviruokintapaikka pysyy puhtaana ja siellä on ruokaa koko talven ajan?

Voit tehdä monenlaisia pieniä tekoja luonnon eläinten hyväksi. Kun muistat, että jokaisella luonnon eläimellä on tunteet ja että niillä on kova työ etsiä itselleen ja poikasilleen, osaat helposti suhtautua kärsivällisesti vaikkapa torilla parveileviin lokkeihin tai rannalla sinua hätistelevään, poikasistaan huolissaan olevaan hanhiemoon. Jaetaanhan tämä maapallo yhdessä eläinten ja toistemme kanssa sopuisasti ja toinen toisistamme huolehtien ja toisiamme arvostaen.

Hyvää Eläinten viikkoa!