Kyy

Kyy ei koskaan tieten tahtoen hakeudu puremaan ihmistä, vaan se puree vain puolustautuakseen.  Ennen puremista kyy yleensä sihisee kuuluvasti. Se voi myös tehdä valehyökkäyksen lyömällä kohdetta päällään, suu suljettuna. Myrkky on kyylle kallisarvoista, eikä se tuhlaile sitä. Kuva: Martin Tajmr/pixabay.com

Kyy on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu vuodesta 2023 alkaen. Rauhoitettuun eläinlajiin kuuluvan yksilön tappaminen ja pyydystäminen sekä tahallinen häiritä ja vahingoittaminen on kielletty. Jos pihapiirissä oleileva kyy aiheuttaa uhkaa ihmiselle tai kotieläimelle, sen saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää. Kiinnioton ja siirtämisen ollessa mahdotonta voi kyyn hätätapauksessa myös tappaa.

Vaikka kyytä suojelee eläinsuojelulain lisäksi rauhoitus, saavat kyyt silti valitettavan usein osakseen väkivaltaista kohtelua herättäessään pelkoa pihapiirissä. Paniikki on kyiden suhteen aiheetonta, ja rauhallisesti käyttäytymällä ja liikkumalla ja ympäristöä valppaasti tarkastelemalla liian läheiset kohtaamiset tämän kiehtovan matelijan ja ihmisen välillä voidaan lähes aina välttää. On myös hyvä tietää, että kyyn puremaan on Suomessa menehtynyt ihminen viimeksi vuonna 1998. Kyyn purema on siis ani harvoin hengenvaarallinen.

Kyy ei koskaan tieten tahtoen hakeudu puremaan ihmistä, vaan purema tapahtuu ihmisen tultua yleensä vahingossa niin lähelle kyytä, että se pelästyy ja puolustautuu. Pelästynyt kyy ei välttämättä pure kohdettaan, vaan varoittaa tätä ensin sähisemällä, ja usein myös tekemällä valehyökkäyksen, jossa se lyö ihmistä päällään suu suljettuna ja pakenee heti sen jälkeen. Kyyn tarkoitus on karkottaa ihminen ja näin suojautua vaaralta. Toisaalta vaikka kyy purisi, se ei aina eritä myrkkyä.

Kyiden halukkuus väistää ihmistä riippuu useista seikoista. Vaikka ne tuntevat maan värähtelyn ihmisen tömistellessä sitä asiaankuuluvasti, ne saattavat jähmettyä paikoilleen ja luottaa esimerkiksi heinikon tarjoamaan näkösuojaan. Haluttomimpia liikkumaan ovat loppukesän tiineet kyynaaraat, joille liikkuminen on vaivalloisinta. Saappaat ovatkin oikea jalkine liikuttaessa alueilla, joilla kyitä tiedetään elävän.

Kyyn pureman todennäköisyyttä pihapiirissä liikuttaessa voidaan välttää monin keinoin. Kyy ei viihdy avoimessa ympäristössä, joten komposteja, risu- ja lehtikasoja ei kannata tehdä kovin lähelle taloa. Kyyn ruoka, pienet jyrsijät, liikkuvat heinikoissa, joten nurmikko kannattaa pitää lyhyenä. Pihalla kannattaa liikkua tömistellen, välttää etenkin risu- ja kivikasojen luona liikkumista ilman saappaita ja estää kyiden pääsy rakennusten alle esimerkiksi verkkojen avulla. On myös järkevää huolehtia siitä, ettei pihapiiri vetäisi puoleensa kyitä houkuttelevia jyrsijöitä. Esimerkiksi huonosti hoidettu lintujen talviruokintapaikka, jossa jyviä varisee runsain mitoin maahan, voi johtaa jyrsijöiden määrän runsastumiseen alueella.

Jos pihapiirin kyyt aiheuttavat huolta, ne voidaan siirtää kauas asutuksesta. On hyvin todennäköistä, että pihapiiriin asettuu asumaan uusi kyy tai kyitä ennemmin tai myöhemmin, mutta joksikin aikaa siirrosta voi olla apua. Samassa yhteydessä siirron kanssa kannattaa pihasta tietysti hävittää kyitä houkuttelevat asiat kuten risukasat, pitkä heinikko jne. Jotta siirto olisi mielekästä tehdä, on alueen, jolle kyy siirretään, oltava käärmeelle elinympäristöksi hyvin soveltuva. Lisäksi sen tulee olla kaukana asutuksesta. Parasta on kysyä paikalliselta kyiden elämää tuntevalta harrastajalta, mihin siirrettävä kyy kannattaisi toimittaa. Kyy voidaan ohjata sopivaan kuljetusastiaan, esimerkiksi kannelliseen ämpäriin johon on tehty pieniä ilmareikiä, varovasti esimerkiksi haravan tai luudan avulla. Kädet on syytä suojata varmuuden vuoksi paksuilla hanskoilla ja jalkaan laittaa saappaat. Kun kyy on ämpärissä, se kuljetetaan viipymättä kyille sopivalle alueelle, kuten niityn kivikkoiseen reunaan vähintään 2 kilometrin päähän kiinniottopaikalta. Jos mahdollista, kannattaa valita alue, jolla kyitä jo entuudestaan elää.

Kyyatlaksen ohjeet kyiden siirtämiseen
Voit ilmoittaa Kyyatlakseen, mikäli tiedät kyiden talvehtimispaikkoja. Kyyatlas myös kerää tietoa puremista.

Rantakäärme on myrkytön ja ihmisille ja kotieläimille vaaraton, rauhoitettu laji. Rantakäärmeen tunnistaa yleensä keltaisista korvallislaikuista, mutta kaikilla yksilöillä niitä ei ole. Muita tuntomerkkejä ovat esimerkiksi pään suuret suomut ja pyöreät silmäterät. Kyyllä päässä on paljon pieniä suomuja ja sen silmäterät ovat viirumaiset. Värityksen perusteella tunnistus on vaikeampaa, sillä sekä rantakäärmeistä että kyistä tavataan useita eri värimuotoja, mutta sahalaitakuviota rantakäärmeellä ei koskaan ole. Kuva: Jarkko Mänty/pixabay.com
Jaa sivu
Skip to content