Ruokinta
Kuva: Päivi Ylikorpi
Nuorilla, kaupungeissa asuvilla variksilla tavataan sulkapeitteen muutoksia, jotka johtavat pahimmillaan lentokyvyttömyyteen. Aluksi siipisulissa nähdään valkoisia alueita, ja lentoharjoitusten aiheuttaman rasituksen myötä sulat rispaantuvat ja katkeilevat. Ongelman syyksi epäillään yksipuolista ja puutteellista ravintoa.
Eläinten auttamisesta tulee monille ihmisille ensimmäisenä mieleen eläinten ruokinta. Mikä tahansa ruokinta ei kuitenkaan ole eläimelle hyväksi, vaan sillä voidaan aiheuttaa jopa vahinkoa. Jotta eläinten ruokinnasta olisi apua eläimille, sen on oltava oikea-aikaista, ruokintapaikan puhtaudesta ja ravinnon oikeasta koostumuksesta on huolehdittava ja usein ruokintaan on sitouduttava pidemmäksi aikaa.
Oikea-aikaisuus tarkoittaa sitä, että eläimiä ruokitaan vain silloin, kun ne ovat ruoka-avun tarpeessa. Talvehtivatkin linnut pärjäävät kesällä hyvin ilman lisäruokintaa. Kesän lämpimässä ilmassa ruokintapaikalla kukoistavat helposti myös erilaiset taudinaiheuttajat.
Esimerkiksi siemenet ovat tiaisille talvella tärkeä energianlähde, mutta kesällä se ei ole sopivaa ravintoa, sillä tiaisten poikaset tarvitsevat terveeseen kasvuunsa hyönteisiä. Siilit puolestaan hyötyvät ruokinnasta eniten syksyllä ja varhain keväällä, joko kerätessään vararavintoa horrostamiseen tai herättyään pitkän horroksen jälkeen runsaasti ruumiinpainoaan menettäneinä.
Eläimiä ruokittaessa pitää ottaa selvää siitä, millainen ravinto edesauttaa minkäkin lajin tervettä kasvua ja hyvinvointia. Jos eläin syö kasvuaikanaan ravintoa, joka ei sovellu sille, voidaan aiheuttaa jopa pysyviä vahinkoja sen kehitykselle. Näin on tapahtunut esimerkiksi monelle leivällä ja pullalla ruokitulle hanhenpoikaselle, joka on vääränlaisen ravinnon kautta altistunut siipien luuston palautumattomille muutoksille.
Näillä linnuilla ei ole mahdollisuutta saavuttaa lentokykyä, joten väärä ruokinta koituu väistämättä niille surulliseksi kohtaloksi. Eri eläinlajeille sopivasta ravinnosta löydät tietoa vaikkapa kirjastosta ja tältä sivustolta.
Monet ruokkivat talvilintujen lisäksi pihapiirinsä siilejä. Etenkin myöhään syksyllä liikkeellä olevat siilit hyötyvät ruokinnasta, sillä ne saattavat olla liian pieniä vetäytyäkseen horrostamaan, ja niillä on kiire kerryttää kehoonsa talven yli riittävä vararavinto. Toisaalta keväällä heräävät siilit, etenkin nuoret yksilöt, voivat olla hyvin heikossa kunnossa ja saada elintärkeää apua ruokinnasta.
Puhtaus on erittäin tärkeää myös siilien ruokintapaikalla, ja huolta on pidettävä myös omasta käsihygieniasta. Siilien käyttämiä astioita ei tule pestä keittiön lavuaarissa, sillä siileillä on melko usein salmonellaa, ja ne usein tahrivat ulosteillaan myös ruokakuppejaan.
Eläimiä ei pidä opettaa hakemaan ruokaansa aivan läheltä ihmistä. Pikkuhiljaa ne eläinyksilöt, jotka ovat riittävän rohkeita, uskaltautuvat ottamaan ruokaa jopa ihmisen kädestä. Ruokkija ei ehkä tule ajatelleeksi eläinten altistumista esimerkiksi ilkivallalle tällaisen kesyyntymisen takia. Terve pelko ihmistä kotaan olisi estänyt monta tilannetta, joissa eläimille on tehty pahaa.
Joskus käy myös niin, että poikaset oppivat hakemaan ravintonsa vain ihmisiltä. Kun ruokkijat kaikkoavat ja luonnossa pitäisi pärjätä omillaan, on poikanen altis nälkiintymiselle.