Kalat ja ravut

Kuva: Jarkko Mänty/Pixabay

Kalat

Kalat ovat hyvin monimuotoinen eläinryhmä. Eläinoikeus ja -suojelukeskustelussa kalojen asema ei ole ollut yhtä näkyvä kuin esimerkiksi nisäkkäiden. Tämä on johtunut tiedon puutteesta. Saamme kuitenkin vuosi vuodelta lisää tutkimustietoa kaloista. Kalat ovat älykkäitä ja ympäristöstään kiinnostuneita eläimiä, joiden tunne-elämä on mitä luultavimmin mutkikkaampaa kuin olemme osanneet kuvitella.

Nykytieteen valossa tiedetään, että kalat kykenevät tuntemaan myös kipua. Siksi kalojen kohdalla täytyy harkita kärsimyksen aiheuttamista aivan samoin kuin muidenkin eläinten kohdalla. Kalat kokevat myös stressiä, ja pitkäkestoinen stressi alentaa kalojen vastuskykyä, jolloin ne altistuvat helpommin sairauksille. Kalojen kasvatus tuotantomielessä altistaa kalat – esimerkiksi kirjolohet, joita 90 % Suomessa kasvatetuista kaloista on – pitkäaikaiselle stressille.

Ravut

Tiedämme äyriäisten tuntoisuudesta vielä sangen vähän. Olemassa olevan tutkitun tiedon mukaan on kuitenkin todennäköistä, että rapu aistii kipua ja mahdollisesti myös tuntee sitä. Emme siis voi olettaa, etteivät ravut tuntisi kipua, vaikkemme tiedäkään täysin kiistämättä, että ne tuntevat.

Suomessa heinäkuun lopulla alkaa ”rapusesonki”, joka tietää hidasta kuolemaa lukemattomalle määrälle eläimiä. Yksittäinen kiehuvaan veteen laitettu rapu menettää tajuntansa 8–10 sekunnissa. Jos rapuja laitetaan kattilaan monta kerrallaan, tajunnan menettämisessä kestää vielä kauemmin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn mukaan humaani tainnutus- tai lopetusmenetelmä on sellainen, jossa eläin menettää tajuntansa alle sekunnissa. Rapujen keittäminen elävältä ilman edeltävää tainnutusta ei siis täytä EFSAn humaanin lopetustavan määritelmää.

Rapujen todennäköisen kärsimyksen minimoimiseksi meidän tulisi toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja kohdella rapuja tuntoisina eläiminä.

Kalastus

Jos kala kuuluu ruokavalioon, kalastamalla itse voi varmistua siitä, että syötävät eväkkäät ovat eläneet vapaan ja hyvän elämän ja kohdanneet mahdollisimman nopean ja tuskattoman kuoleman. Tämä edellyttää asianmukaista toimintatapaa kalastuksessa ja kalojen lopetuksessa. Esimerkiksi kiinni saadun kalan arvostamista on käsitellä sitä rauhallisesti ja kaikkea kipua, pelkoa ja tuskaa välttäen. Kalan kärsimykset tulee päättää mahdollisimman nopeasti.

Viime vuosina on tieteen keinoin osoitettu kalojen kokevan sekä kipua että pelkoa. Kuivalle maalle joutuminen on kalalle äärimmäinen hätätilanne. Pilkkiahvenen jättäminen hyppimään avannon viereen hangelle on sekä eläinsuojelulain vastainen että ajattelematon teko. Tukehtumiskuolema on kalalle hidas ja tuskallinen.

Kalan kipua lisäävät koukun aiheuttamat vauriot suussa tai kiduksissa, ja talviaikaan myös kidusten jäätyminen. Jokaisen kalastusta harrastavan ihmisen, myös sellaisen, joka onkii vain kerran kesässä mökkilaiturilta, tulee siis opetella nopea ja mahdollisimman tuskaton tapa tappaa kala.

Kalastus on usein koko perheen harrastus, ja vanhempien vastuulla on ohjata lapsiaan suhtautumaan luontoon ja eläimiin kunnioittavasti. Olennainen osa vastuullista asennetta on kalastaminen vain tarpeeseen: jos kalastetaan, kiinni saaduista kaloista tehdään myös ruokaa.