Makera torppasi eläinten hyvinvointimerkinnän

Tämän hallituksen maskotiksi on noussut normien purkutalkoot. Pakkokeinoja purettaessa painotetaan, että vapaaehtoisten toimenpiteiden määrää ja mahdollisuuksia lisätään, ikään kuin kompensaationa. Eläinten hyvinvoinnin suhteen ”pakkokeinoja” on jo tällä hallituskaudella purettu turkistarha-asetuksen ja eläinsuojeluasiamiehen viran verran, mutta vapaaehtoisia kompensaatioita ei siitä huolimatta näy eikä kuulu. Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera ei tuonut tähän muutosta.

SEY toteutti eläinten hyvinvointimerkintöjä koskevan esiselvityshankkeen vuosina 2014–2015. Hankkeessa kartoitettiin eläinten hyvinvoinnista kertovien elintarvikepakkausmerkintöjen mahdollisuuksia ja haasteita aina maatiloilta kaupan tiskiin. Hanke oli menestyksekäs: se sai runsaasti mediahuomiota, yhteistyötahoja sekä positiivista palautetta. SEYn tavoitteena ei ollut luoda itse merkintää, vaan herättää yhteiskunnallista keskustelua merkinnän mahdollisuuksista sekä innostaa sidosryhmiä merkintäidean jatkokehittämiseen.

Hyvinvointimerkinnästä on keskusteltu Suomessa jo pitkään eikä ihme, ovathan vanhimmat eurooppalaiset merkinnät jo toistakymmentä vuotta vanhoja. Merkintää pidettiin laajasti kehittämisen arvoisena ja sidosryhmätahot olivat yhtä mieltä siitä, että merkinnän uskottavuuden, luotettavuuden ja kattavuuden turvaamiseksi merkin kehittämiseen tarvitaan riippumaton asiantuntijataho sekä elinkeinon tuki.

Sidosryhmien toive toteutui. Merkintäjärjestelmän kehittämiseksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan asiantuntijaorganisaatio, Eläinten hyvinvointikeskus, haki Maatilatalouden kehittämisrahasto Makerastasta rahoitusta hankkeelle, jonka tavoitteena oli selvittää merkinnän logistiset ja taloudelliset haasteet sekä saattaa kauppoihin pilottituotteet. Makeran myönteiselle rahoituspäätökselle on aiemmin ollut eduksi, jos hankkeessa on mukana rahoittavina yhteistyötahoina yrityksiä, joiden toimintaan tai toimi-alueeseen hanke vaikuttaa. Eläinten hyvinvointikeskuksen asiantuntijat ja allekirjoittanut hankekoordinaattorina saivat erittäin vakuuttavan elinkeinoedustuksen hankkeen rahoitukseen ja ohjausryhmään. Hankkeeseen sitoutuivat HKScan Finland Oy, Valio Oy sekä Juustoportti Foods Oy. Hankehakemuksemme koski maito- ja naudanlihatuotantoa.

Eläinten hyvinvointiin liittyviä hankkeita, kuten ”Uusia virikeinnovaatioita sikaloille” sekä ”Lypsykarjan hedelmällisyyden ja hyvinvoinnin parantaminen”, on aiempina vuosina rahoitettu Makerassa. Viime vuonna tehtyjen päätösten perusteella tänä vuonna ei rahoiteta yhtäkään eläinten hyvinvointiin liittyvää tai sitä kehittävää hanketta. Vielä hämmentävämpää oli kuitenkin hankehakemuksemme saama palaute.

Makera-hakemustamme kritisoitiin toteamalla, ettei ”loistava Laatuvastuu-merkintäkään ole sikatilallista auttanut vaan sianlihan tuottajahinta on pudonnut siitä huolimatta”. Tähän on syynsä. Ensinnäkin sianlihan kulutus on laskenut merkittävästi arvatenkin ravitsemussuositusten vuoksi. Prosessoitu liha sai syöpäleiman ja eniten sianlihaa Suomessa kulutetaan nimenomaan jalosteina. Siitä on aiheutunut sianlihan kysynnän yleinen lasku, josta seuraa tuotantokapasiteettitarpeen lasku. Toisekseen Laatuvastuu ei ole selkeästi arvobrändätty merkki kuten hyvinvointi olisi, vaan sen merkitys jää hämärän peittoon kuluttajalle, pääasiassa heikon mainonnan ja viestinnän vuoksi. Laatuvastuun taakse kätkeytyy rutkasti hienoa työtä suomalaisen sianlihan tuotantoketjun kehittämiseksi ja saammekin olla ylpeitä sikatilojen tautitilanteesta ja ruokaturvastamme. Laatuvastuu-merkki ei kuitenkaan ole hyvinvoinnista kertova merkki hyvinvointimerkinnän statuksen anomisesta huolimatta. Evira katsoi, että Laatuvastuun vaatimukset hyvinvoinnin osalta eivät ylitä riittävästi lainsäädäntöä. Kolmanneksi hankehakemuksemme koski nautaeläimiä, ei sianlihantuotantoa.

Hakemuksemme arvostelu jatkui ”Täytyy pitää mielessä, että eläinten hyvinvointi lähtee kuitenkin tuotannosta.’’ Asiantuntijaryhmällämme oli vaikeuksia hahmottaa tämän lauseen merkitystä hankehakemukseemme liittyen. Eläimen hyvinvointi lähtee eläinyksilön kokemuksesta ja se on eläimen kokemus sen omasta fyysisestä ja psyykkisestä tilasta. Muun muassa maa- ja metsätalousministeriön eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat ovat määritelleet hyvinvoinnin nimenomaan eläimen kokemukseksi, mistä johtuen virkamiesvetoisen työryhmän palaute kummastuttaa.

Arvioija toteaa vielä: ”Ensimmäiseksi pitäisi selvittää kunnolla todellinen kuluttajien ostovalmius ja tarve tälle.” Meidän hankkeemme tavoite oli nimenomaan tuoda pilottituotteet markkinoille, joilla konkreettista ostovalmiutta olisi voitu testata. Lisäksi hankkeemme olisi nivoutunut tehokkaasti käynnissä olevaan Hyvinvointia hyllylle -hankkeeseen, jossa kuluttajien asenteita ja arvopohjaisia ostovalintoja selvitetään. Aiemmin kovinta kritiikkiä merkintäjärjestelmää kohtaan antaneet tahot ovat todenneet, että kuluttajakyselyihin ei voi luottaa. Heidän mukaansa kuluttajat aina ilmaisevat huolensa eläinten hyvinvoinnin puolesta ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän kysyttäessä, mutta kyseinen huoli ei konkretisoidu kaupan hyllyjen välissä. Ihmettelenpä vain, että millä kuluttajan maksuvalmiutta hyvinvoinnin puolesta on tarkoitus testata, jos kuluttajakyselyihin ei voi luottaa ja pilottituotteiden markkinoille vientiä ei tueta?

Ainoa taho, jonka edustajat kieltäytyivät viime vuonna kommentoimasta SEYn merkintähankkeen lopputuloksia, oli MTK ry. Makeran virkamiespainotteisen työryhmän ainoa ulkopuolinen jäsenistö tulee MTK ry:n ja SLC:n (Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund) riveistä. Tuntuu, ettei erikoistumista haluta kannustaa, vaan kaikkien tuottajien tulee pärjätä yhtä hyvin, tai pikemminkin yhtä huonosti, kun katsoo nykyistä maatilojen talouskehitystä. Tämä siitäkin huolimatta, että hyvinvointimerkintäjärjestelmän avulla tilat voisivat saada parempaa katetta tuotteistaan markkinoimalla niitä korkeamman hyvinvoinnin avulla. Negatiivinen suhtautuminen yllätti ainakin allekirjoittaneen, sillä maataloudessa jos missä kysynnän laki pätee: tuottajat tuottavat mitä kuluttajat ostavat. Sen takia meillä Suomessa vähän väliä nousee esiin tiloja, jotka päästävät siat laitumelle kesäksi, yrittäjiä jotka brändäävät laidunkalkkunan lähiruokamarkkinoille ja elintarvikealan yrityksiä, jotka lanseeraavat hyvinvointivaatimuksin varusteltuja tuoteperheitä.

Kanta yllättää myös siksi, että muut maatalousalan etujärjestöt (mm. Sikayrittäjät ry, Suomen Siipikarjaliitto ja Pihvikarjaliitto) kommentoivat SEYn kanssa yhteistyössä merkintäasioita aktiivisesti, tekivät hyvää yhteistyötä ja suhtautuivat merkinnän kehittämiseen positiivisen rakentavasti. Pihvikarjaliitto oli myös halukas olemaan aktiivisessa roolissa nyt haetussa, nautoja koskeneessa hyvinvointimerkkihankkeessamme.

Jos meillä kerran on innokkaita elintarvikealan yrityksiä, tuottajia sekä koordinoivia tahoja merkinnän kehittämiseen miksi ihmeessä edunvalvonta haraa vastaan? Kenen etua potentiaalisesti tilalle lisäeuroja tuova järjestelmä heikentää? Kaikki jogurttikaan ei ole probiootein, eikä kaikki margariini kasvistanoliesterein terästettyä, mutta niitä on silti kuluttajille tarjolla ja osa kuluttajista valitsee näitä tuotteita. Eivätkä nämä ”terveyttä edistävät” tuotteet leimaa muita tuotteita terveyttä heikentäviksi.

Mihin rahaa sitten Makerassa paloi? Kohujen saattelemana Makera sai kuitenkin lisärahoitusta hallitukselta, joka kohdistaa esimerkiksi opetus- ja terveyspalveluihin hurjia leikkauksia. Hallituksen kärkihanke biotalous saanee sievoisen summan Makerasta, mutta myös maaseudun yritys- ja hanketukeen sekä maatiloille tarkoitettuihin investointi- ja aloitustukiin kohdennetaan varoja. Toivon mukaan leikkauslistan ulkopuolelle jäänyt ja vieläpä lakkauttamisuhan alta pelastetut Makeran varat kohdennetaan nyt millilleen oikein, jotta se on näinä talousleikkausten aikoina lisärahoituksensa ansainnut.

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden maisteri, tuotantoeläinten hyvinvoinnin asiantuntija Essi Wallenius joka toimi SEYn merkintäjärjestelmähankkeen vastaavana 2014–2015.