Yksin kyyhöttävä rusakonpoikanen tarvitsee harvoin apua
Yksin kyyhöttävä rusakonpoikanen kaipaa harvoin ihmisen apua, vaan yksinäisiltä näyttävät poikaset ovat emon hoidossa. On rusakkopoikasen lajityypillistä käytöstä piiloutua heinikkoon petoeläimiltä, joten ethän siis koske poikaseen!
Millainen on rusakko?
Rusakko eli peltojänis (Lepus europaeus) on jäniseläimiin kuuluva laji, joka esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian länsiosissa.
Aikuinen rusakko painaa noin 2,5-7 kg ja on noin 60-80 cm pituinen. Sillä on kellertävän harmaanruskea selkä, ruosteenpunaiset kyljet, kaula ja raajat sekä valkoinen vatsa. Korvankärjet ja hännän päälipuoli ovat mustat. Rusakon talvipuvun väri vaihtelee kesäturkin värisestä aina hopeanharmaaseen, kun taas metsäjänis vaihtaa turkkinsa täysin valkoiseen talveksi. Rusakko elää noin 8-12 -vuotiaaksi.
Jäniseläimet ovat tärkeää saalista lukuisille petoeläimille, niin linnuille kuin nisäkkäillekin. Petojen lisäksi niitä uhkaavat esimerkiksi taudit, loiset, metsästys ja liikenne. Vain noin joka viides jäniksen- tai rusakonpoikanen selviytyy hengissä ensimmäisestä elinvuodestaan.
Rusakon tyypillistä elinympäristöä ovat peltoaukeat, kun metsäjänis viihtyy nimensä mukaisesti paremmin metsien siimeksessä.
Rusakon pesintä
Rusakkonaaras voi saada samana kesänä jopa neljä poikuetta, mutta yleensä niitä on kolme, ja yhdessä poikueessa 2–4 poikasta. Naaraan tiineys kestää 42 vuorokautta, ja poikaset syntyvät silmät auki ja karvapeitteisinä.
Poikaset piiloutuvat syntymän jälkeen piakkoin kukin omaan piilopaikkaansa heinikoihin ja pusikoihin, ja emo käy imettämässä poikasiaan vain kerran tai kahdesti päivässä, yleensä hämärän tultua. Ihminen pääsee harvoin todistamaan tätä tapahtumaa, ja sen vuoksi erehtyykin luulemaan poikasen olevan hylätty. Suurimmat ongelmat saavat alkunsa tästä olettamuksesta, jolloin poikasiin kosketaan turhaan ja vaarannetaan sen selviytyminen.
Poikaset piileskelevät paikoillaan suojaväritykseensä luottaen, eivätkä yleensä liikahdakaan, vaikka jokin eläin tai ihminen tulisi aivan lähelle.
Yksin kyyhöttävä rusakonpoikanen – mitä teen?
Jos löydät tai näet yksinäisen rusakon poikasen, tarkkaile poikasta ja tilannetta riittävän välimatkan päästä. Rusakonpoikasten kuuluu olla yksin valtaosan päivästä, eikä niihin kannata juuri kiinnittää huomiota, vaan poikaset tulisi jättää rauhaan. Jos ihmiset ovat emon mielestä liian lähellä poikasta, se ei uskalla lähestyä sitä ruokkimista varten, ja myös varislinnut voivat pian kiinnostua potentiaalisesta saaliista.
Tarkkaile – KYSY – auta:
- Tarkkaile eläintä riittävän välimatkan päästä ja riittävän pitkän aikaa, sillä emo voi käydä poikasensa luona vain kerran päivässä.
- Jos kuitenkin poikanen vaikuttaa kaikesta huolimatta olevan yksin, vaarallisessa paikassa tai sillä on vaarana joutua esim. varislintujen kiusaamaksi, ota yhteyttä lähimpään eläinsuojeluneuvojaan ja vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin parhaasi mukaan.
- Eläinsuojeluneuvoja saattaa pyytää eläimestä kuvaa tai videota tilanteen havainnollistamiseksi. Toimi aina eläinsuojeluneuvojalta saatujen ohjeiden mukaisesti.
- Älä milloinkaan koske eläimeen omin päin tai paljain käsin, äläkä vie sitä kotiisi. Jos ihmisen hajua on tarttunut poikaseen, rusakkoemo hylkää sen hyvin helposti.
- Voit myös tarjoutua avuksi eläimen kuljettamiseen jatkohoitoon jos eläinsuojeluneuvoja kokee sen tarpeelliseksi.
Mitä eläimelle tapahtuu?
Jäniseläinten kanssa on ehdottoman tärkeää olla koskematta niihin lainkaan. Monesti emo saattaa hylätä ihmiseltä haisevan poikasensa, mutta sen selviytyminen ihmisen hoidossa on vieläkin epävarmempaa. Tämän vuoksi jopa rusakonpoikaset, joihin on jo koskettu, kannattaa palauttaa samantien löytöpaikkaan.
Kerrothan myös lapsille, ettei luonnonvaraisten eläinten poikasiin tule koskea eikä syöttää!
Kiitos kun välität!
Lähteet:
Wikipedia: Rusakko
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto SEY: Jäniseläimet