Tarvitseeko yksinäinen oravanpoikanen apua?

Näin keväällä ja kesällä saatat törmätä jos jonkinlaiseen luonnonvaraiseen eläimeen sekä niiden yksinäisiin poikasiin. Läheskään aina yksinäinen oravanpoikanen ei tarvitse ihmisen apua – monessa tapauksessa poikanen on emon hoidossa ja valvonnan alaisena vaikkei se siltä meidän silmään näyttäisikään. Poikanen voi myös olla jo tarpeeksi iso ja vieroitettu emostaan. Moni poikanen joutuu jatkohoitoon ja pois emonsa luota vain, koska ihminen on koskenut siihen turhaan. Joissakin tapauksissa kuitenkin myös jo vieroitetut oravanpoikaset voivat tarvita ihmisen apua. Avun tarve riippuu kuitenkin aina monesta eri asiasta ja siksi on vaikea antaa mitään kaiken kattavia ohjeita. Tämän vuoksi tulee aina ensin olla yhteydessä eläinsuojeluneuvojaan.

Millainen on orava?

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.

Aikuinen orava painaa keskimäärin noin 300 grammaa ja on häntineen noin 35 senttimetriä pitkä. Sen turkin vatsapuoli on vaalea, ja muualta se on tummempi, joskin väritys vaihtelee paljon yksilöiden ja populaatioiden välillä. Talvisin pohjoisten alueiden oravat kasvattavat vaaleanharmaan talviturkin. Luonnossa oravat elävät korkean kuolleisuuden vuoksi tavallisesti korkeintaan 2–4-vuotiaiksi. Oravan luontaisia vihollisia ovat etenkin näätä ja kanahaukka. Liikenne aiheuttaa oravakuolemista noin puolet.

Orava kiipeilee puunrungolla taitavasti. Orava on sekasyöjä, jonka suosikkiruokaa ovat kuusensiemenet ja muut siemenet. Orava ei horrosta talvella vaan asustaa lämpimässä talvipesässään ja syö kätköihin keräämiään siemeniä.

Oravan pesintä

Orava tekee keväällä ja alkukesällä yhden tai kaksi poikuetta, joissa on keskimäärin viisi poikasta. Orava on rauhoitettu pesimäajan helmikuusta marraskuuhun. Poikaset ovat syntyessään 8–12 gramman painoisia, karvattomia, sokeita ja kuuroja. Silmät ja korvat avautuvat noin 30 päivän ikäisinä, minkä jälkeen poikaset alkavat liikkua pesässään. Emo vieroittaa poikasensa 8–10 viikon ikäisinä.

Poikaset ovat yksinään pesässä useaan otteeseen vuorokauden aikana. Emo saattaa noutaa pudonneen poikasen takaisin pesään, kunhan ihmiset eivät ole lähellä. Poikanen voi tipahtaa liian aikaisin pesästä esimerkiksi opetellessaan kiipeilemään.

Miten erotan orvon ja vieroitetun poikasen toisistaan?

Tunnistat orvon tai liian nuorena pudonneen poikasen helpoiten siitä, että sen silmät eivät ole vielä auenneet, turkki ja korvat ovat sileitä eikä korvatupsuja ole. Häntä saattaa olla vielä sileä tai jopa kokonaan karvaton. Tuuhea häntä lämmittää oravaa ja ilman sitä poikanen ei yleensä pärjää omillaan. Tuuhean hännän vielä puuttuessa oravanpoikaset kylmettyvät helposti ja tarvitsevat nopeasti apua ja lämpöä.

Emostaan vieroitettu poikanen on vilkas eikä useinkaan pelkää ihmisiä – päinvastoin ne voivat olla todella uteliaita! Niillä silmät ovat auki, sekä häntä ja turkki muistuttavat pulloharjaa. Yleensä jos tällainen vieroitettu poikanen on pirteä ja meneväinen, sillä ei ole mitään hätää eikä se todennäköisesti tarvitse apua. Jos poikanen makaa maassa, näyttää nuutuneelta tai on loukkaantunut, on apu mitä luultavammin tarpeen. Sympaattisen oloinen tupsukorvainen orava saa usein osakseen runsaasti positiivista huomiota, josta voi pahimmillaan koitua haittaa niin ihmisille kuin oravillekin. Orava nimittäin kesyyntyy helposti, ja kun pelko hälvenee, orava saattaa mennä sisään ihmisasuntoihin ja aiheuttaa melkoista tuhoa jo lyhyellä vierailulla. Kesyt oravat saattavat jopa kiipeillä ihmisten vaatteissa ja näykkiä näitä. On selvää, että oravat ovat tällöin suuressa vaarassa joutua kovakouraisen hätistelyn tai jopa ilkivallan kohteiksi. Oravia ei tulekaan pyrkiä kesyttämään, ja esimerkiksi poikasia hoidettaessa kesyyntymistä tulee erityisesti välttää.

Mitä tehdä jos tielleni osuu yksinäinen oravanpoikanen?

Hyvä nyrkkisääntö luonnonvaraisten eläinten kohtaamiseen on
tarkkaile – KYSY – auta:

1. Yksinäinen oravanpoikanen ei välttämättä tarvitse apua. Tarkkaile eläintä riittävän välimatkan päästä, jotta näet noutaako emo pudonneen poikasen takaisin pesään. Jos yksinäinen jo vieroitettu poikanen käy liian tuttavalliseksi -> katso kohta 2.
2. Pudonneet pienet poikaset ovat alttiita kaikenlaisille vaaroille, joten älä aikaile liian pitkään, vaan ota yhteyttä lähimpään eläinsuojeluneuvojaan ja vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin parhaasi mukaan. Myös jo isomman poikasen ollessa kyseessä varmista avun tarve eläinsuojeluneuvojalta.
3. Eläinsuojeluneuvoja saattaa pyytää eläimestä kuvaa tai videota tilanteen havainnollistamiseksi. Toimi aina eläinsuojeluneuvojalta saatujen ohjeiden mukaisesti.
4. Älä koske eläimeen omin päin, äläkä vie sitä kotiisi.
5. Voit myös tarjoutua avuksi eläimen kuljettamiseen jatkohoitoon, jos eläinsuojeluneuvoja kokee sen tarpeelliseksi.

Kiitos kun välität!

Lähteet:

Wikipedia: Orava
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto SEY: Orava
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto SEY: Lajikohtaisia kysymyksiä oravasta