SEY vaatii uudelleenharkintaa metsästyslainsäädännön muutoksiin

Eduskunta teki hallituksen esityksen 286/2018 vp mukaan muutoksia vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16 §:iin sekä metsästyslakiin. 1.6.2019 alkaen minkki, piisami, supikoira, rämemajava ja pesukarhu siirrettiin riistalajeista haitallisiksi vieraslajeiksi. Lakimuutoksen myötä haitallisiksi vieraslajeiksi liitettyjen lajien osalta rauhoitusajat poistuivat. Käytännössä tämä siis mahdollistaa edellä mainittujen eläinten tappamisen ympärivuotisesti myös pesimiskaudella. Metsästyslain osalta niihin sovelletaan nyt rauhoittamattomien eläinten pyydystämisen ja tappamisen säädöksiä.

SEY Suomen eläinsuojelu jakaa käsityksen siitä, että haitallisia vieraslajeja tulee pystyä hallitsemaan. Ne ovat ihmisen levittämiä lajeja, jotka aiheuttavat uhkaa luonnon monimuotoisuudelle. Meidän tulee voida torjua näiden lajien leviämistä ja tarvittaessa pienentää kantoja. Eläinsuojelun näkökulmasta kannan hallinta on kuitenkin aina toteutettava vastuullisesti eläinsuojelulain hengen mukaan tarpeetonta kipua ja kärsimystä välttäen.

SEYn näkemyksen mukaan 1.6.2019 voimaan astunut lakiuudistus kohdistaa ylimitoitettuja toimenpiteitä haitallisiksi katsottuihin vieraslajeihin. Esitys metsästyslain muuttamisesta valmisteltiin hätiköidysti. Lisäksi se sisältää eläinyksilöiden kannalta useita ongelmallisia kohtia ja on suoraan ristiriidassa eläinsuojelua koskevan lainsäädännön kanssa.

Hallituksen esitys valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä nopeaan tahtiin. Virkamiesvalmistelun yhteydessä ei syystä tai toisesta tehty asiaankuuluvaa selvitystä vaihtoehtoisista keinoista vieraslajien hallintaan. Esityksen vaikutukset ympäristöön arvioitiin pelkästään positiivisiksi, mutta EU:n edellyttämää arviota riskeistä ja toimenpiteen tehokkuudesta ei toteutettu.

Hallituksen esitys poikkeaa huomattavasti esimerkiksi Valtioneuvoston ehdotuksesta haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Jälkimmäisessä varoitetaan muun muassa supikoirien liiallisen tehopyynnin riskeistä, pidetään piisamin haittoja melko vähäisinä ja ehdotetaan piisamin hallintatoimiksi lähinnä nykylevinneisyyden kartoitusta sekä puuttumista kannan kasvuun vain tarvittaessa.

Lakimuutoksen keskeiset ongelmakohdat

Rauhoitusaikojen poistoa perustellaan muun muassa sillä, että torjuttaviksi katsottujen lajien kannan turvaamista pesimäaikaan ei koeta tarpeelliseksi. Kun poikasten kanssa kulkevan emon rauhoitus poistetaan, se johtaa vääjäämättä tilanteisiin, joissa orvoksi jääneet poikaset kokevat pitkäkestoista kärsimystä hitaan nääntymiskuoleman muodossa. On haastavaa varmistua siitä, että rauhoitusaikana tapetun emon kaikki poikaset pystytään paikantamaan ja lopettamaan viipymättä.

SEY pitää vakavana ongelmana myös sitä, että näiden 1.6.2019 haitallisiksi vieraslajeiksi siirrettyjen lajien pyyntiin ei enää vaadita metsästyskorttia, vaan pyyntiin riittää pelkkä maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa. Myös rakennuksen omistaja tai haltija saa tappaa rakennuksessaan tai pihapiirissään tavatun haitalliseen vieraslajiin kuuluvan eläimen. On todennäköistä, ettei metsästystä taitamattomalla henkilöllä ole riittävää tietoa, osaamista ja välineitä eläimen lopettamiseen oikeaoppisesti ja eläinsuojelulain mukaan tarpeetonta kipua ja kärsimystä välttäen. Lisäksi on vaarana, ettei metsästystä taitamattoman henkilön kyky tunnistaa tapettavaa eläinlajia ole riittävä. Tämä johtaa väistämättä muiden kuin haitallisten vieraslajien listalla olevien eläinlajien aiheettomaan tappamiseen.

Koska haitallisten vieraslajien tappamiseen kannustetaan, on siihen sovellettavat metsästysmenetelmät lähes täysin vapautettu. Käytännössä ainoa suoraan kielletty menetelmä on myrkky ja lisäksi supikoirien kohdalla heti tappavat raudat. Kun huomioidaan, että haitallisiin vieraslajeihin kohdistuu jopa suoranaista vihaa, on vaarana, että eläimiin kohdistuu tarpeetonta häirintää ja suoranaista kiduttamista.

Metsästystaidottomalla henkilöllä ei välttämättä ole käsitystä siitä, kuinka usein loukkuja tulee kokea. Tämä voi johtaa siihen, että pyydykseen päätynyt eläin joutuu kärsimään pitkään.

Pyynnissä käytettyjen apuvälineiden osalta esimerkiksi keinovalon, yötähtäinten ja ääntä synnyttävien laitteiden käyttö on lakiuudistuksen myötä sallittu. Osaamattomissa käsissä näillä menetelmillä voidaan häiritä myös muita kuin kohteena olevia eläimiä. Haitallisten vieraslajien pyynnissä on edelleen noudatettava eläinsuojelulakia 32 § (9.8.2013/584). ”Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Eläimen saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito sen toimeenpanemiseksi.” Lain toteutumisesta ei SEYn näkemyksen mukaan voi tämän lakiuudistuksen myötä enää varmistua, kun metsästystaidottomalla maallikoilla on oikeus tappaa eläimiä.

SEYn näkemyksen mukaan lakimuutos on erityisesti supikoiran osalta ylimitoitettu EU:n linjaan nähden, joka ei edellytä nykyistä kannanhoidon tehostamista Suomessa. Myös yllä mainittujen kovien pyyntikeinojen salliminen piisamille on SEYn näkemyksen mukaan ylimitoitettu toimenpide, sillä lajin yksilömäärät ovat jo pitkään olleet luontaisesti laskussa, eikä tarvetta sen tehostetulle hävittämiselle ole. EU edellyttää, että kannanhoito on suunnitelmallista, huolellisesti riskiarvioitua ja eettisesti toteutettua ja että eläimiä suojellaan vältettävissä olevalta kivulta sekä kärsimykseltä. Tätä taustaa vasten SEY pitää lakimuutosta hätiköidysti toteutettuna, lyhytnäköisenä sekä seurauksiltaan jopa haitallisena.

SEYn näkemyksen mukaan vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annettuun lakiin sekä metsästyslakiin tehdyt muutokset ovat epäonnistuneita ennen kaikkea eläinsuojelun näkökulmasta, mutta myös niiden perimmäisen tarkoituksen, eli haitalliseksi katsottujen vieraslajien tehokkaamman pyynnin ja luonnon biodiversiteetin turvaamisen kannalta. SEY esittää lakimuutosten avaamista uudelleen käsiteltäväksi.

SEYn esittämät muutokset

SEY esittää minkin, piisamin, supikoiran, rämemajavan ja pesukarhun palauttamista riistalajeiksi, mikä takaa niiden eettisemmän kohtelun kantaa harvennettaessa.

• Rauhoitusaikojen soveltaminen haitallisten vieraslajien kohdalla pesimiskaudella: Haitallisia vieraslajeja voidaan hallita, vaikka niille suotaisiin rauhoitus pesimäaikana. Esimerkiksi supikoiran pennuista vain noin 10 % selviää hengissä vuoden ikäiseksi. Pesimäaikainen rauhoitus säästäisi emostaan eroon joutuneet pennut vältettävissä olevalta ihmisen aiheuttamalta kärsimykseltä ja hitaalta kuolemalta. Lisäksi kyseisten lajien rauhoittaminen pesimäaikana suojelisi myös muita pesiviä lajeja, joita häiritään nyt tarpeettomasti.

• Metsästyskortti edellytykseksi myös haitallisten vieraslajien tappamiseen: Jotta eläinsuojelulain lopetusasetuksen asettamat kriteerit täyttyvät, on metsästyskortin tuoman osaaminen oltava tappamisen ehdoton edellytys. Maallikoiden toteuttama tappaminen, joka tehdään ilman tarvittavaa tietoa, osaamista, välineistöä ja lajitunnistusosaamista voi johtaa eläinyksilöiden osalta eläinsuojelulain vastaiseen kärsimykseen ja myös muiden lajien yksilöiden turhiin kuolemiin. Todennäköisesti tällä ei myöskään saavuteta tavoiteltua pyynnin tehostamista. Taitamattoman pyynnin sekä erityisesti supikoirilla tunnetusti ilmenevän lisääntymistehon kasvun seurauksena kanta voi jopa kasvaa tai ainakin levitä uusille alueille.