Trofee-tuotteiden maahantuontikielto ehkäisisi tarhametsästyksen ongelmia

Trofee-metsästyksessä eläin ammutaan metsästysmuiston eli trofeen takia. Afrikkalaiset suurpedot ovat erityisen suosittuja trofee-metsästyksen kohteita. Trofee-metsästyksen ympärille onkin kasvanut miljoonabisnes, jossa villieläimiä kasvatetaan metsästettäväksi ja käytetään surutta hyväksi niiden syntymästä kuolemaan.

99 prosenttia Afrikan metsästysturisteista tulee muualta kuin Afrikasta, lähinnä USA:sta, Euroopasta, Venäjältä ja Lähi-idästä. Ainakin 9 000 turistia käy vuosittain Etelä-Afrikassa trofee-metsästysmatkalla.

Erityisesti Etelä-Afrikkaan on syntynyt tarhametsästystiloja. Tiloilla kasvatetaan villieläimiä, pääasiassa leijonia, metsästettäviksi. Metsästäjälle lähetetään etukäteen katsottavaksi kuvia erinäköisistä leijonista, joilla on erilainen hintalappu. Mitä suurempi erikoisuus, sitä korkeampi hinta.

Michler kertoo, että leijonat elävät tarhoilla pienissä häkeissä. Niille annetaan mahdollisimman vähän ruokaa, eikä eläinlääkärin palveluja ole tarjolla. Vasta ennen metsästystä leijonat lihotetaan. Itse metsästys tapahtuu isommalla, aidoin rajatulla alueella.

– Leijonien tarhakasvatusta perustellaan eläinten suojelulla, mutta sillä ei ole mitään tekemistä suojelun kanssa. Tarhaeläimet ovat sisäsiittoisia, ja eri lajeja risteytetään keskenään. Erilaisia ominaisuuksia, kuten poikkeavaa väriä tai harjan väriä, kasvatetaan siittämällä lähisukulaisia keskenään sukupolvesta toiseen, sanoo Ian Michler, eteläafrikkalainen journalisti ja ympäristöasiantuntija.

– Koska ylivoimainen enemmistö metsästäjistä tulee Afrikan ulkopuolelta, on ongelmaa vaikea ratkaista Afrikasta käsin. Maat, joista metsästäjät tulevat, voivat estää trofee-metsästyksen kieltämällä trofee-tuotteiden maahantuonnin kokonaan. Jos metsästysmuiston mukaan ottaminen estetään, ei metsästysturisteilla ole enää kiinnostusta toimintaa kohtaan.

Leijonanpennut erotetaan emostaan pari viikkoa syntymän jälkeen, jotta emo tulisi nopeasti uudestaan kiimaan ja tiineeksi. Pennut elävät keskenään isoissa ryhmissä.

– Lapset saavat silittää leijonanpentuja maksua vastaan. Heille valehdellaan, että kyse on leijonien suojelusta, Michler kritisoi.

4–15 kuukauden ikäisten pentujen kanssa puolestaan voi ostaa leijonakävelyn. Kun leijonat ovat liian isoja seurustelemaan turistien kanssa, myydään ne metsästettäviksi tai siirretään jatkokasvatukseen.

Metsästysmatkojen järjestäjät ja tarhaajat perustelevat toimintaa myös taloudellisin perustein: ulkomaiset turistit käyttävät 126 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria metsästysmatkoihin. Valtaosa menee kuitenkin tarhakasvattajien ja ulkomaisten matkanjärjestäjien taskuihin.

– Metsästystä tapahtuu 20 prosentissa Afrikan alueista, mutta se tuottaa vain alle 0,0003 prosenttia työllisyydestä. Lisäksi metsästysturismi työllistää vain kuutena kuukautena vuodesta.

Michler peräänkuuluttaa vaihtoehtoisia maankäyttötapoja.

– Esimerkiksi valokuvausturismi työllistää ympäri vuoden. Keniassa trofeemetsästys on ollut kiellettyä jo pitkään ja Botswana kielsi sen 1,5 vuotta sitten. Siellä tehtiin laskelmia eri toimintamuotojen kannattavuudesta ja todettiin, että trofee-metsästyksestä on varaa luopua.

Australia on jo kieltänyt sarvikuonosta peräisin olevien tuotteiden maahantuonnin vastalauseena villieläinten tarhametsästykselle. Seuraavaksi kieltolistalla saattavat olla kaikki trofee-esineet.

Kuva: Ian Michler

Lisätiedot: Ian Michlerin kirjoitus trofee- metsästyksestä (englanniksi)

Kati Pulli
Toiminnanjohtaja
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
P. 050 371 2740
kati.pulli@sey.fi

Annukka Seppävuori
Projektikoordinaattori
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
P. 041 472 8390
toimisto@sey.fi