Hyvä tietää
Miten voit toimia, kun eläin tarvitsee apuasi
Seuraava teksti on lähes suora lainaus Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kotisivuilta. Tietoja on muokattu Valkeakosken alueelle sopiviksi.

Tampereen alueen vapaaehtoisen eläinsuojeluvalvojan Nanna Karlssonin ajatuksia eläinsuojelusta:
Eläinsuojeluvalvoja on vapaaehtoinen, joka on käynyt Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton järjestämän, Maa- ja Metsätalousministeriön hyväksymän kurssin. Tämän lisäksi lääninhallitukset voivat myöntää oikeudet valvojatoimintaan tietyillä paikkakunnilla, jolloin valvojalla on eläinsuojelulain mukaiset toimintavaltuudet.
Eläinsuojeluvalvojan päätehtävänä on pitää silmällä eläinten kohtelua ja tarpeen vaatiessa antaa eläimen haltijalle eläimen pitoon liittyviä ohjeita ja neuvoja. Valvoja tekee eläinsuojelutarkastuksia saamiensa ilmoitusten perusteella. Valvojalta voi kysyä myös pelkästään neuvoja epäselviin tapauksiin, yhteyttä voi hyvin ottaa myös jos ei ole varma onko kyse eläimen hoidon laiminlyönnistä. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, mutta valvojat ovat aina vaitiolovelvollisia. Yhteyttä kannattaa ottaa mieluummin liian aikaisin kun liian myöhään. Varsinaisia eläinsuojeluviranomaisia joka paikkakunnalla ovat poliisi ja kunnaneläinlääkäri, joiden kanssa eläinsuojeluvalvojat tekevät yhteistyötä. Valvojalla ei ikinä ole oikeutta ottaa huostaan eläintä, vakavammissa tapauksissa jatko on poliisin ja eläinlääkärin päätettävissä. Luonnonvaraisia eläimiä koskevissa asioissa kannattaa ottaa yhteyttä Markku Alankoon. Paikallisten eläinsuojeluvalvojien yhteystiedot löytyvät esimerkiksi SEY:n sivuilta.
Millaiset tapaukset työllistävät eläinsuojeluvalvojaa eniten?
Eläinsuojeluvalvojille tulee vastaan hyvin monenlaisia tapauksia. Valvojan vastuulle kuuluvat niin lemmikkieläimet kuin luonnonvaraiset ja tuotantoeläimetkin. Valvojan täytyy siis tuntea hyvin erilaisten eläinten elintavat, ja vaatimukset sekä eri eläinlajeja koskeva lainsäädäntö.
Paikkakunnasta ja vuodenajasta riippuen valvojaa työllistävät erilaiset tapaukset. Kaupunkialueilla luonnollisesti tulee eniten ilmoituksia koirista, ne näkyvät muillekin ihmisille. Koiranpidossa edelleen yleisimpiä ongelmia tuntuu olevan liikunnan puute: eläinsuojeluasetuksessa kuitenkin mainitaan, että koiran päivittäisestä liikunnantarpeesta on huolehdittava. Tämä koskee myös ulkotarhassa tai juoksulangassa eläviä koiria. Koira on laumaeläin, jolle lauman eli perheen kanssa ulkoilu ja puuhailu on tärkeää.
Myös kissat ovat yleisiä lemmikkejä. Niidenkin kohdalla ongelma on yleensä ulkoilu, joskin vähän toiselta kannalta. Kissoja valitettavasti pidetään edelleen myös kaupunkialueella vapaina, mistä luonnollisesti monet ihmiset eivät pidä. Kissat myös aiheuttavat vahinkoa keväisin mm. linnun- ja oravanpoikasille. Tämän lisäksi tietysti vapaana ulkoilu on kissalle itselleen vaarallista. Kun kissa katoaa, kannattaa ottaa HETI yhteyttä Sinnan eläinpalvelut & Alpakat.
Luonnonvaraisista eläimistä tulee varsinkin keväisin paljon ilmoituksia ja kysymyksiä, useimmiten orvoiksi luulluista poikasista. Varsinkin rusakon ja metsäjäniksen poikasia näkyy keväisin hyvinkin lähellä asutusta. Suurin osa näistä poikasista on aivan terveitä ja niillä on kaikki kunnossa, niihin ei siis pitäisi mennä koskemaan. Jänisemo ruokkii niitä kerran tai pari kertaa päivässä, muun aikaa emo piileskelee kauempana, ettei se houkuttelisi saalistajia poikasen luokse. Emo kyllä pitää poikasia silmällä. Jos poikanen vahingossa eksyy autotielle tms., sen voi siirtää esimerkiksi lähettyville pensaan juureen. Vaikka usein luullaan, että emo hylkää poikaset ihmisen koskettua niihin, tämä ei pidä paikkaansa. Kyllä emo etsii poikaset käsiinsä, kunhan tilanne rauhoittuu ja ihmiset ovat tarpeeksi kaukana. Poikaset myös jäävät kokonaan oman onnensa nojaan jo reilun viikon ikäisinä, eli aikuisen nyrkin kokoisena
Keväisin ja alkukesästä myös oravanpoikaset alkavat liikkua ja jossain vaiheessa saattavat pudota puusta. Emo yleensä hakee ne takaisin jossain vaiheessa, eikä poikasilla pitäisi olla mitään hätää. Oravanpoikasiinkaan ei siis pitäisi mennä turhaan koskemaan. Joskus kuitenkin emo jää auton alle, menehtyy muuten tai poikanen on maassa vaarallisella alueella. Tällaisia tapauksia olen ottanut hoitoon, ja siinä vaiheessa kun poikaset osaavat syödä ja kiipeillä kunnolla, ne on päästetty takaisin luontoon.
Loukkaantuneista linnuista tulee paljon ilmoituksia. Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan loukkaantunutta eläintä.
Useimmat linnut pärjäävät kuitenkin hyvin esimerkiksi vain yhdellä jalalla, poikkeuksena ovat mm. jalkojaan saalistuksessa käyttävät linnut sekä joutsenet ja isot hanhet. Lintujen hoito on melko hankalaa, ja täysin vapaaehtoisuuden varassa. Lintuja koskevissa asioissa, ota yhteyttä Markku Alankoon tai Hanna Al-Saediin. (Poliisille tai kaupungineläinlääkärille linnun voi viedä lopetettavaksi, niin kuin muutkin luonnonvaraiset eläimet.) Perussääntönä on, että jos linnulla on avomurtuma, lopetus on ainoa vaihtoehto. Avomurtuman kautta linnun onttojen luiden välityksellä leviää tulehdukset liian nopeasti.
Orvoista linnunpoikasista ihmiset ovat usein huolissaan. Kun poikaset kasvavat, käy pesä niille liian ahtaaksi, ja ne ”lähtevät” pesästä. Emot hoitavat näitä maastopoikasia, joten ne kannattaa jättää rauhaan, niin emo uskaltaa käydä ruokkimassa poikasiaan. Valvojien tehtäviin kuuluu myös eläinsuojeluun liittyvä valistustyö kouluissa, yleisötilaisuuksissa ja tiedotusvälineissä.
Nanna Karlsson