Luonnonvaraiset eläimet
Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä tulee auttaa.
Asiantuntijan puoleen kannattaa kääntyä aina, jos on epävarma kuinka toimia tai jos oma osaaminen ei riitä tilanteen arvioimiseen. Jos eläimen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta, tulee se lopettaa tai huolehtia siitä, että se lopetetaan nopeasti ja kivuttomasti.
YHTEYSTIEDOT POHJOIS-SAVON alueella
Pohjois-Savon alueella ota yhteyttä:
Eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen
puh. 040 163 3660
Muistathan jätää yhteystietosi, jos Minna ei ehdi vastaamaan.
Kuopion alueella luonnonvaraisten suhteen neuvoja antaa myös Anne Schroderus, p. 040 514 1651.
SINUSTAKO LUONNONVARAISTEN HOITAJA?
Mitä luonnonvaraisten eläinten hoitajilta vaaditaan?
Luonnoneläinten kiinniotto, kuljetus, hoito ja kuntoutus on Suomessa käytännössä lähes kokonaan vapaaehtoisten varassa. Jokainen SEYn eläinsuojeluneuvoja koulutetaan luonnonvaraisten eläinten perushoitoon. Lisäksi osa SEYn neuvojista on syventänyt tietouttaan ja osaamistaan luonnoneläimistä ja voi ottaa luonnonvaraisia eläimiä hoitoon ja myöhemmin luontoon vapautettavaksi.
Savon Eläinsuojelu haluaa olla osaltaan tukemassa myös luonnonvaraisten eläinten hoitoa. Mikäli yhdistyksemme jäsen osallistuu luonnonvaraisten eläinten hoitoon, voi yhdistys korvata hoitajalla eläinten hoidosta aiheutuneita kuluja. Hoitajien ja sellaiseksi aikovien on kuitenkin hyvä tietää, että luonnonvaraisten eläinten hoito on luvan varaista ja laissa määriteltyä toimintaa.
Mikäli sinulla olisi mahdollisuus auttaa luonnonvaraisten eläinten hoidossa Pohjois-Savon alueella, ota yhteyttä SEYn eläinsuojeluneuvoja Minna Pelliseen (puh. 040 163 3660). Minna organisoi alueella luonnonvaraisten auttamista.
Ennen toiminnan aloittamista katso yhdistyksemme ohjeet ja tutustu kulujen korvausperiaatteisiin. Linkki ohjeisiin alla.
Savon Eläinsuojelu ry:n ohjeet vapaaehtoisille luonnonvaraisten eläinten hoitajille
OHJEITA AUTTAMISEEN
luonnonvaraisten eläinten poikaset
Erityisesti keväällä ja kesällä luonnonvaraisten eläinten poikaset herättävät huolta ja auttamisen halua.
Jotta turhalta murehtimiselta ja aiheettomilta pelastusyrityksiltä säästyttäisiin, alle on koottu tiivistetysti asiaa yleisimmistä luonnonvaraisista eläimistä ja niiden poikasista.
Jos näistä ohjeista huolimatta epäilet eläimen tarvitsevan apua, etkä tiedä kuinka toimia, ole yhteydessä asiantuntevaan tahoon, kuten paikalliseen eläinsuojeluneuvojaan.
Rusakko
Yksinään kyhjöttävällä, kirkassilmäisellä ja siistiturkkisella rusakonpoikasella ei yleensä ole hätää. Jos poikanen on vaarallisessa paikassa, voi sen siirtää maksimissaan 15 metrin päähän, mutta turhaa koskettelua tulee välttää. Jos lähellä on kuolleita poikasia, tai kuollut emo, tarvitsee poikanen apua. Rusakonpoikaset sietävät huonosti stressiä, joten varmista avuntarve ennen pelastamista.
Orava
Jos tapaat maassa makaavan oravanpoikasen, jää seuraamaan tilannetta turvallisen etäisyyden päästä. Opetellessaan kiipeilemään poikaset voivat tippua puusta, mutta emo noutaa ne takaisin pesään, jos sitä ei häiritä. Vieroitetun poikasen tunnistaa hännästä. Kun häntä muistuttaa pulloharjaa, pärjää poikanen omillaan. Jos se taas on lyhytkarvainen suikero, tarvitsee poikanen apua, ellei emo tule paikalle. Jos isompi poikanen kyhjöttää paikallaan viluisen näköisenä voi sekin olla loukkaantunut tai nälissään ja tarvita apua.
Siili
Siilinpoikaset itsenäistyvät parin kuukauden iässä. Vieroitettu siili painaa noin 250 grammaa. Tätä pienemmät ja huonokuntoiset poikaset kannattaa toimittaa hoitoon. Jos poikasessa näkyy korvien tai silmien alueella kärpäsenmunia, tarvitsee poikanen apua. Siilejä voi ruokkia kesän aikana esim. kissanruoalla, mutta maitotuotteita niille ei saa antaa.
Rastaat
Rastaanpoikaset lähtevät pesästä pariviikkoisina ja lentokyvyttöminä. Emolinnut ruokkivat niitä maassa siihen saakka kunnes poikaset oppivat lentämään. Mikäli poikanen on vaarallisessa paikassa, voi sen siirtää turvaan muutaman metrin päähän. Emolinnut puolustavat poikasiaan kovaäänisesti ja valehyökkäyksiä tekemällä. Niiltä voi suojautua sateenvarjon avulla. Jos poikasen lähistöllä on kuolleita poikasia, tai kuollut emo, on hoitoon ottaminen perusteltua.
Lokit
Lokinpoikaset lähtevät liikkeelle ja tutkivat ympäristöään jo ennen kuin oppivat lentämään. Emot ruokkivat poikasiaan vain pari kertaa vuorokaudessa, joten hyväkuntoinen, yksinäinen lokinpoikanen ei ole kummajainen, eikä tarvitse apua. Jos poikanen on vaarallisessa paikassa, sen voi siirtää kauemmas turvaan, kunhan emo näkee siirron ja tietää missä poikanen on. Lokkiemoihin pätee sama kuin rastasemoihin: sateenvarjo on hyvä suoja hyökkäyksiä vastaan.
(Lähde: Tuliks tenkkapoo luannost? Luonnonvaraisten eläinten ensihoito-opas / Turun Eläinsuojeluyhdistys – Åbo Djurskyddsförening ry)