Kissan etsiminen
Kadonneen kissan etsiminen aloitetaan heti.
Karkaamispaikalle jätetään omistajan vaate tai reppu ellei sinne saada päivystäjää. Aluksi paikalla on hyvä käydä 1-1,5 tunnin välein. Heti ensitilassa karkaamispaikalle viedään ruokaa ja kadonneen kissan petivaate.
Jos valjaissa oleva kissa pelästyy ja karkaa, älä juokse sen perään. Perään juokseminen saa kissan vaistomaisen pakoreaktion käynnistymään. Kyykisty maahan ja houkuttele kissaa luoksesi puhelemalla rauhallisesti. Älä tuijota kissaa herkeämättä silmiin, vaan sulje välillä silmäsi hitaasti, siristele silmiäsi tai käännä katseesi sivuun. Suoraan kohti tuijottaminen on kissojen kielellä uhkaus, katseen sivuun kääntäminen tai silmien sulkeminen taas rauhoittava ja ystävällinen ele. Jos kissa tulee kosketusetäisyydelle, anna sen ensin haistella ojennettua kättäsi. Rapsuta sitä varovasti poskesta, silitä selkää ja juttele edelleen. Nosta sitten kissa syliin varmalla ja lujalla otteella. Voit myös houkutella kissaa luoksesi myös leikin varjolla: heiluttele maassa talutushihnaa, pitkää heinänkortta tai notkeaa ohutta oksaa tai rapistele kuivia lehtiä kädelläsi. Jos kissa innostuu leikistä, anna sen ensin pari kertaa hyökätä ja paeta kauemmas. Innostuessaan kissa unohtaa varovaisuutensa ja sen saa kiinni.
Jos kissa kaikesta huolimatta pakenee, yritä seurata sitä rauhallisesti. Tarkoitus on saada selville, minne kissan herkkuruokaa viedään sen esille houkuttelemiseksi. Houkuttelussa saattaa olla apua kuljetuskopasta. Jotkut kissat kuitenkin pelkäävät kuljetuskoppaa – ne houkutellaan lähietäisyydelle ruokalautasen avulla ja otetaan kiinni käsin. Kuljetuskoppa pidetään piilossa kissan kiinni saamiseen asti. Turvallisinta on laittaa kuljetuslaatikkoa pelkäävä kissa koppaan suljetussa tilassa, esimerkiksi autossa.
Jotkut kissat rientävät luokse heti, kun kuulevat ruokapurkin avaamisen äänen. Jos kissa ei uskalla tulla esille, laita pieni lusikallinen ruokaa lautaselle tuulen yläpuolelle ja peräänny kauemmaksi odottamaan. Jos kissa syö ruuan, laita seuraava pieni annos kuljetuskopan suulle ja peräänny vähän vähemmän kuin edelliskerralla. Seuraava annos laitetaan kuljetuskoppaan sisälle. Perääntymismatkaa pienennetään kerta kerralta niin, että lopulta saat olla vieressä kissan syödessä. Lopuksi laitetaan reilu ruoka-annos kuljetuskoppaan sisälle. Kun kissa istuu rauhassa syömään, koppa suljetaan nopeasti ja vähäeleisesti. Jos kissaa on ruokittu lautaselle, jäädään lopuksi seuraamaan syömistä kosketusetäisyydelle. Kissaa rapsutetaan varovasti poskesta, silitetään selästä ja lopuksi se nostetaan varmalla ja lujalla otteella syliin.
Kissa ei yleensä vieraallakaan paikkakunnalla mene etäälle karkaamispaikasta, ellei toinen kissa tai joku muu eläin karkota sitä. Kissa voi tulla kutsumallakin esille. Useimmat karanneet kissat eivät lähde kovin etäälle lähtöpaikasta. Etenkin sisäkissat jäävät katoamispaikan lähelle. Eräs sisäkissa löytyi kuukauden päästä katoamispaikan kivijalasta, toinen 10 päivän päästä 100–300 metrin päästä katoamispaikasta. Mutta poikkeuksiakin toki löytyy ja mm. utelias kissa saattaa livahtaa avoimesta auton ovesta sisälle ja joutua matkojen päähän.
Kun kissa on karannut hoitopaikasta, mökiltä, uudesta kodista tms. sitä varten pidetään ulkona ruokaa. Jätetään myös laatikko, kuljetuskoppa yms., jossa on tutuntuoksuinen vaate. Onpa joku pitänyt ruokaa eteisessäkin, ja kun kissa on tullut avoimesta ovesta syömään, on ovi suljettu ja saatu kissa kiinni. Kun katoamisesta on kulunut aikaa, niin otetaan käyttöön loukku. Eräs kissa hävisi mökiltä 1,5 kuukaudeksi. Kaksi tuntia loukun virittämisen jälkeen se meni loukkuun vaikka siitä ei ollut näkynyt vilaustakaan koko aikana.
Kun kissa on kateissa, tutki katoamisalueen ja ympäristön piilopaikat, kerrostalossa kellaritilat, ladot, kojut (lukitutkin; kissa pääsee pienestä reiästä sisään, mutta ei ehkä enää ulos), teiden alla kulkevat ojarummut, puunoksat ym. Jos kissa on tottunut koiriin, ota koira mukaan etsimään. Voit myös käyttää toista kissaa etsimisen apuna. Etsinnässä käytettävää koiraa/kissaa pidetään pitkässä hihnassa, ettei sekin katoa. Etsijäkissa yritetään saada maukumaan, jotta karkulainen kuulee kaverinsa olevan maisemissa.
Monista kissoista tulee karkumatkalla hämärässä liikkujia. Yleensä on suurempi mahdollisuus löytää kissa, kun alkaa hämärtää ja ympäristö hiljenee. Tällöin ne myös menevät paremmin loukkuun. Kissa voi myös olla niin arka tai peloissaan, että se piilottelee vaikka kuulee tutun äänen.
Ohjeita aran kissan kiinni saamiseksi
Hyvin arkaa tai paniikkiin joutunutta kissaa ei saa kiinni maanitellen, leikittäen tai laittamalla ruokaa kuljetuskoppaan. Se on parasta totuttaa saamaan ruokaa joka päivä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Ruoka jätetään esille päästä auki leikatun pahvilaatikon perälle hämärän tultua ja korjataan aamulla aikaisin pois. Päivällä esillä oleva ruoka houkuttelee paikalle äänekkään lintuparven. Siilit pysyvät poissa ruokintalaatikosta, kun se nostetaan reilun 10 sentin korkeudelle maasta. Säännöllisesti syömässä käyvän kissan saa turvallisesti kiinni pyydyslaatikolla tai loukulla, joita voi tiedustella lainaksi eläinsuojeluyhdistyksistä, löytöeläinten talteenottopaikoista, eläinsuojeluneuvojilta, terveystarkastajilta, metsästäjiltä, koiraetsijöiltä jne. Pyydyslaatikon/loukun käyttäminen vaatii aina maanomistajan luvan.
Kissan loukuttaminen
Loukku (tai pyydyslaatikko) tulee olla suojassa ohikulkijoiden katseilta ja näin myös ilkivallalta. Loukku kannattaa virittää etenkin yön ajaksi jolloin kissat mieluummin liikkuvat. Loukku tarkastetaan joka aamu varhain. Loukkua voi pitää viritettynä myös päivisin. Ruokaa laitetaan hieman loukun suulle houkuttimeksi.
Kissanloukun perälle sijoitetaan voimakastuoksuista kissanruokaa; esim. Shebaa, savusilakoita tms. tai muuta ruokaa, johon kissa on tottunut ja ehkä myös karanneen kissan petivaate tai omistajan vaate. Loukku viritetään heti laukaisuvalmiiksi. Kun virität loukun, tarkista vielä, että se varmasti toimii. Tyynellä säällä loukun voi virittää hyvin herkälle, tuulisella säällä siten ettei tuulenpuuska laukaise loukkua. Nälkäinen kissa voi mennä loukkuun jo ensimmäisenä päivänä. Ellei, niin ruoka vaihdetaan päivittäin. Kesällä se pilaantuu ja talvella jäätyy.
Muista tarkastaa loukku tarpeeksi usein, kesällä vähintään kahdesti päivässä, talvella tai kuumalla säällä joka toinen tunti. Aina parempi mitä useimmin loukun pääsee tarkastamaan. Pyydyslaatikko toimii itsessään myös säänsuojana.
Usein loukkuun menee vieraita kissoja. Ne toimitetaan omistajalle tai ellei omistajaa tiedetä, kiinniottoalueen talteenottopaikkaan, jos kissa on huonokuntoinen. Kissan voi päästää vapaaksikin, jos se on hyväkuntoinen. Löytöeläintaloon toimitetusta kissasta kannattaa ilmoittaa lehdissä, laittaa ilmoituksia loukutuspaikan lähelle ja puhella ihmisille.
Tekstin kokosi & muokkasi Ulla Räsänen/Leena Aho seuraavista lähteistä, joissa tekstit kokonaisuudessaan:
www.hesy.fi
www.karkurit.fi
Jotkut etsijäkoirat etsivät myös kissoja. Koiraetsijät ry:n päivystysnumero: 040–724 8614 http://www.etsijakoiraliitto.fi/
Kissan kadotessa neuvoa voi kysyä myös Hesyltä, p. 09–777 4225 (ma-pe klo 10–17)