Rusakonpoikanen
Rusakonpoikanen on tummanruskean ja mustan kirjava pienimmillään alle 10 cm pituinen karvapallo.
Hyvänä tuntomerkkinä toimii myös otsalla näkyvä pieni valkoinen ”tähti”. Rusakkoemo ei tee pesää lainkaan. Se synnyttää 2-5 poikastaan eri paikkoihin parin metrin päähän toisistaan ja käy imettämässä niitä vain kerran pari yössä. Muun ajan poikaset kyyhöttävät paikoillaan luottaen suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa. Koirakin saattaa ohittaa rusakonpoikasen vajaan metrin päästä havaitsematta sitä. Mikäli rusakonpoikaseen kosketaan, se menettää hajuttomuuden suojan ja on sen jälkeen täysin petoeläinten armoilla.
Mikäli rusakonpoikanen on pakko siirtää, siihen ei saa koskea paljain käsin. Paras tapa on kerätä lähistöltä esim. heinätukkoja ja nostaa poikanen niiden varassa parempaan paikkaan. Kuitenkin max. 5 metrin päähän alkuperäisestä, muuten emo ei enää löydä sitä ja hylkää sen. Jos vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja poikanen on vaarassa jäädä hylätyksi, ota yhteys valvojaan. Yön yli sen voi säilyttää lämpimässä, hämärässä paikassa, esim. heinällä tai sanomapaperilla vuoratussa pahvilaatikossa. Ruoaksi voi tarjota tuoretta heinää, voikukanlehtiä ja kädenlämpöistä äidinmaidonvastiketta varovasti pipetillä suuhun. Vesi- tai muuta astiaa ei laatikkoon saa jättää.
(teksti lainattu Turun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta)