Lemmikkieläimet

Kissa kaupungissa

Kaupungissa asuvan kissan omistajalla on useita asioita, jotka kannattaa ottaa lemmikin kanssa huomioon. Lue lisää kissan turvallisesta elämästä kaupungissa.

Kissa -kasvissyöjä?

Jos on itse ollut vuosikausia kasvissyöjä, luopunut ehkä maitotuotteista ja nahkakengistäkin sekä yrittänyt saada myös muut perheessä jättämään lihan syömisen, tulee jossakin vaiheessa ymmärrettävästi mieleen, pärjäisikö myös lemmikki kasviksilla. Kissojen ja koirien kasvissyönnistä on samoja etuja kuin ihmistenkin: eläinten kärsimys ja tappaminen vähenevät, samoin kuin ympäristön kuormitus. Eläinten itsensä kannalta se ei ole kuitenkaan järkevää.

Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se tarvitsee mm. koiraa enemmän lihan proteiineja ja niistä saatavia aminohappoja, kuten tauriinia ja arginiinia. Kissan elimistön kyky muodostaa tauriinia on puutteellinen, ja vain eläinperäisessä ravinnossa on sitä kissan tarpeisiin riittävästi. Jos valkuaisaineita on ravinnossa vain vähän, se voi aiheuttaa mm. karvan muuttumisen karkeaksi, ihovaurioita ja apaattisuutta. Pahimmassa tapauksessa tauriinin puute voi johtaa jopa kissan sokeutumiseen. Välttämättömiä aminohappoja korvaavia synteettisiä valmisteita on olemassa, mutta niiden riittävyydestä ei olla yksimielisiä.

Kissan täytyy saada ravinnostaan myös tarpeellinen määrä eläinperäisiä rasvoja. Rasva sisältää välttämättömiä rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä ihon ja turkin terveydelle sekä munuaisten toiminnalle. Lisäksi välttämättömät rasvahapot toimivat elimistössä myös muissa tärkeissä tehtävissä, kuten rasvaliukoisten vitamiinien kantajina. Kissat eivät myöskään esimerkiksi pysty valmistamaan beetakaroteenista A-vitamiinia, joten niiden on saatava sitä eläinperäisestä ruoasta.

Kissat eivät välttämättä tarvitse hiilihydraatteja ravinnossaan, vaikka voivatkin käyttää niitä energianlähteenään. Ylenmäärin hiilihydraatteja sisältävää ravintoa kissan elimistö ei siedä. Esimerkiksi sokerit ja tärkkelys ovat hiilihydraatteja, ja niitä on paljon viljatuotteissa. Tasapainoisessa ravinnossa ravinteita on oikea määrä ja kukin ravinne on oikeassa suhteessa energiasisältöön verrattuna. Kissan tulee saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet siitä määrästä ruokaa, jonka se jaksaa syödä. Pavut, pähkinät, siemenet ja vastaavat kasvikunnan proteiinilähteet sulavat kissojen elimistössä huonosti, sillä niiden ruuansulatuskanava on lyhyt verrattuna ihmisen elimistöön. Tästä syystä kissat eivät kykene käyttämään niistä saatavia ravintoaineita samalla tavoin hyväkseen kuin ihmiset. Kissanpentu kasvaa 15 kertaa nopeammin kuin ihminen, joten seuraukset pentuiän puutteellisesta ruokavaliosta voivat olla erityisen ikävät. Myös emokissan ruokinnan kanssa tulee olla erityisen tarkkana.

Jos kissan ruokinnasta on epävarma tai mikäli muuttaa kissan ruokintaa merkittävästi, kannattaa aina kysyä ensin eläinlääkäriltä. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun kissa on vanha tai sillä on erityisruokavalio.

Ympäristöystävällisesti tuotetuissa ja luonnonmukaisista raaka-aineista valmistetuissa kissanruuissa on jo valinnanvaraa. Niissä on käytetty säilöntäaineina esimerkiksi luonnon mineraaleja. Jos luomu ei käy kukkarolle, lähikaupan palvelutiskiltä saa kotimaista lihaa, riistaa tai kotimaista kalaa.
Kissalle kannattaa antaa ruokaa vain sen verran kuin se kerralla syö, jottei syömättä jäänyttä ruokaa tarvitse heittää pois. Tällä tavoin voi halutessaan vähentää lemmikin ravinnosta aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Kun päätyy ottamaan kissan lemmikikseen, sen luontaiset tarpeet tulee tiedostaa. Ei ole eettisesti oikein tehdä lihansyöjästä ”keinotekoisesti” kasvissyöjää.

Lähteet:

Eläinlääkäri.fi: http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/hoito-ohjeet/ravinnon-tarve/
Vihreä lanka: http://www.vihrealanka.fi/forum/onko-vihrean-oltava-kasvissyoja,
Vegaaniliitto: http://www.vegaaniliitto.fi/ukk.html

Teksti: Laura Virtanen

Kissan ulkoilu

Hiertääkö kissan ulkoilu naapurisuhteitasi?

Vapaasti ulkoilevat kissat voivat aiheuttaa monenlaista harmia naapurustossa ja siten ymmärrettävästikin kiristää lähialueen asukkaiden hermoja. Oma rakas kissasi ei välttämättä herätä kaikissa naapureissa samoja lämpimiä ihastuksen tunteita. Kanssaihmisten tuntoja tulisi muistaa kunnioittaa, sillä kaikilla on yhtäläinen oikeus viihtyä asuinalueellaan. Lisäksi toisinaan erimielisyydet valitettavasti kärjistyvät vihamielisyytenä itse kissaa kohtaan. Turhautuneiden naapureiden on kuitenkin syytä muistaa, että kissa on lainsuojaa nauttiva lemmikki, jonka kaltoin kohtelu ei missään tilanteessa ole ymmärrettävää eikä hyväksyttävää!

Kissan omistaja on aina vastuussa lemmikkinsä tekosista – ja turvallisuudesta. Ei pidä nimittäin myöskään unohtaa kaikkia niitä vaaroja, joille vapaasti ulkoileva kissa on jatkuvasti alttiina. Lemmikkikissoja katoaa ja kuolee koko ajan ympäri Suomea. Usein lemmikin kohtalo ei koskaan selviä omistajalle, joka joutuu elämään pitkään piinaavassa epätietoisuudessa.

Sisäkissaksi?

Ihmisillä on nykypäivänäkin usein voimakas tunne, että vapaan ulkoilun kieltäminen kissalta on jotenkin epäreilua ja luonnotonta. Kissa ei kuitenkaan ole Suomessa luonnonvarainen eläin vaan lemmikki! Koirat tai esimerkiksi hevoset eivät ulkoile Suomessa vapaasti ilman omistajiaan, eikä tätä pidetä mitenkään kummallisena asiana – miksi kissan kohdalla olisi toisin?

Vapaastikin ulkoilleet kissat sopeutuvat lähes aina sisäelämään. On huomionarvoista, että suuri osa eläinsuojeluyhdistyksille päätyvistä kissoista on aiemmin ollut vapaasti ulkoilevia, mutta ne silti luovutetaan lähes poikkeuksetta vain valvotusti ulkoileviksi, erittäin tyytyväisiksi sisäkissoiksi. Kysymys on siis yleensä vain ihmisten omasta asenteesta.

Aluksi sisäelämään sopeutuminen vaatii hieman kärsivällisyyttä omistajalta, sillä kissa ei tietenkään itse ymmärrä, miksi se ei enää pääsekään ulos. Näin ollen se todennäköisesti pyrkii entistä tarmokkaammin ulos raapimalla ovea ja ikkunaa sekä mekastamalla suureen ääneen. Jos omistaja sitkeästi jättää tämän huomiotta ja tarjoaa aktiivisesti kissalle leikkimahdollisuuksia ja hellää huomiota sisällä, tilanne rauhoittuu yllättävän nopeasti.

Aktiivista sisäelämää

Leikkeihin panostamisen ei tarvitse välttämättä tulla kalliiksi. Narun päähän sidottu karkkipaperi tai suklaamunan yllätyskoteloon kätketty riisi ovat monien kissojen mielestä kiinnostavampia kuin hienot ja kalliit tehdasvalmisteiset lelut. Eläintarvikeliikkeistä tai eläinsuojeluyhdistyksistä saa varmasti paljon neuvoja, jos oma luovuus loppuu kesken.

Kissalle on liikunnan kannalta tärkeää myös vertikaalinen eli pystysuuntainen tila, jota voi järjestää pieneenkin asuntoon. Erilaisia kiipeilypuita ja -rakennelmia on runsaasti markkinoilla pienistä raapimapuista kattoon asti ulottuviin tankoihin ja leikkikeskuksiin.

Käsistään kätevä omistaja tai omistajan ystävä kokoaa kotiin sopivan kiipeilyseinän itsekin pelkällä materiaalien hinnalla. Erilaisia hyllyjä ja köydellä päällystettyjä puupölkkyjä tai lautoja voi lisäillä oman mielikuvituksen mukaisesti tai etsiä esim. netistä lisää ideoita. Kaikkien kiipeilypuiden – niin omatekemien kuin ostettujen – suhteen tulee aina muistaa varmistaa rakenteiden turvallinen ja kestävä kiinnitys, jotta ne kestävät railakkaammankin riehumisen.

Turvallinen ulkoilu

Sisäkissan elämään voi useimmiten yhdistää myös turvallisen ulkoilun. Tähän on useita ratkaisuja. Liian usein kissanomistajat pitävät hyviä ehdotuksia liian työläinä; onhan helpompaa vain päästää lemmikki ulos viihdyttämään itse itseään. Uusien toimintatapojen omaksumisen ei kuitenkaan tarvitse olla ylivoimaisen hankalaa; pienellä viitseliäisyydellä voi tarjota lemmikille turvallisen ja silti mielenkiintoisen elämän.

Hyvä ratkaisu on totuttaa kissa valjasulkoiluun. Kissanvaljaita ja talutushihnoja saa kaikista eläintarvikeliikkeistä. Kissa tulee totuttaa valjaisiin ensin pikkuhiljaa sisätiloissa pitämällä niitä ensin vain pienen hetken kerrallaan kissan päällä, vähitellen pitoaikaa pidentäen. Kun kissa suhtautuu valjaisiin rauhallisesti, voidaan aloittaa ulkoilu. Jotkut kissat eivät harjoittelusta huolimatta koskaan totu valjaisiin, eikä siihen koskaan pidä pakottaa. Monet kissat kuitenkin nauttivat lenkeistään niin paljon, että suorastaan vaativat ulospääsyä oven edessä, jos tavanomainen iltalenkki uhkaa jäädä väliin!

Kissan kanssa lenkkeily on aivan erilaista puuhaa kuin koiran kanssa. Kissa tahtoo tarkkailla ympäristön elämää omaan verkkaiseen tahtiinsa ja saattaa kyykkiä saman pensaan alla vartinkin. Nykiminen ei kissaa rohkaise. Omistajan onkin syytä varautua siihen, että luonnon rauhasta nautitaan valjaslenkillä kissan tahtiin, ja varustautua itse esim. kirjalla. Kuntoilun vuoksi lenkkeily täytyy siis yleensä hoitaa erikseen…

Jos omistajalla on oma piha, ihanteellinen ratkaisu on rakentaa kissalle ulkotarha. Ulkotarhassa on verkotetut seinät ja katto. Tarha sisustetaan kiipeilymahdollisuuksilla, piilopaikoilla, hiekkalaatikolla jne. Talkoovoimin hyvin suunniteltu tarha nousee nopeasti. Ulkotarhassa kissa pystyy edelleen jahtaamaan hyönteisiä ja seuraamaan maailman muuta menoa aiheuttamatta vaaraa linnuille ja kyntämättä naapuripihojen kukkapenkkejä. Turvallisessa ulkotarhassa kodin pihalla kissa on myös turvassa autoilta, irti päässeiltä koirilta, yhteenotoilta vieraiden kissojen kanssa sekä pahantahtoisilta ihmisiltä. Ulkotarhan voi mahdollisuuksien mukaan rakentaa esim. niin, että kissalla on vapaa pääsy avoimesta ikkunasta suoraan tarhaan.

Kerrostaloissa asuville sopiva ratkaisu voi löytyä parvekkeelta. Oman parvekkeen saa muutettua kissaturvalliseksi ulkoilutilaksi verkottamalla parvekkeen koko korkeudeltaan. Myös ikkunat tulisi verkottaa tai muutoin suojata siten, että kissa voi nuuhkia ulkoilmaa pääsemättä putoamaan.

Tukea elämänmuutokseen!

Vapaasti ulkoilevien kissojen aiheuttama erimielisyys on aina ajankohtainen ongelma – sen osoittavat eläinsuojeluyhdistysten saamat monet yhteydenotot aiheesta. Onneksi kuitenkin yhä useampi kissanomistaja on viime vuosina tehnyt positiivisen valinnan turvallisen ja naapuriystävällisen lemmikinpidon puolesta.

Eläinsuojeluyhdistyksiltä tai kissajärjestöiltä – kuten rotuyhdistyksiltä – saa lisää neuvoja ja hyviä, painavia perusteita valvotun ulkoilun järjestämiseksi.

Lue lisää:

Laine, Kari: Vapaana juoksevat kissat vaarassa – Liikenne tappaa vuosittain miljoonia pieneläimiä (Turun Sanomat 6.11.2006)

Jaa sivu