Siili
Kuva: Alexas_Fotos / Unsplash
Sisällys
Horrostaminen
Milloin siili tarvitsee apua?
- Valoisaan aikaan liikkuvat tai avoimella paikalla kyhjöttävät siilit
- Ilman emoa tavattavat siilinpoikaset
- Verkkoihin takertuneet tai muutoin kiinni juuttuneet siilit
- Vahingoittuneet tai myrkkyä syöneet siilit
- Yskivä tai työläästi hengittävä siili
- Kärpäsen munat ja toukat
Siilin käsittely, ensiapu ja vapauttaminen
Miten sinä voit auttaa siilejä?
Siilien huomioiminen puutarhan hoidossa
Rakenna siilille talvipesä
Siilejä tavataan eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Ne viihtyvät parhaiten asutuksen läheisyydessä, esimerkiksi puistoissa ja puutarhoissa. Niistä siilit löytävät runsaasti ravintoa, kuten etanoita, kastematoja ja kuoriaisia. Siilit voivat syödä myös vaikkapa sammakoita tai sisiliskoja sekä jyrsijöiden ja lintujen poikasia. Koska ihmiset suhtautuvat siileihin enimmäkseen hyvin myönteisesti, siilejä myös usein ruokitaan.
Siiliä suojaa noin 6000 onttoa, ilman täyttämää piikkiä. Tiukaksi keräksi kiertyminen ja piikkien nouseminen samalla pystyyn estävät tehokkaasti petoja käymästä siilin kimppuun. Joskus piikkitakista on siilille myös haittaa. Siilit voivat takertua piikeistään esimerkiksi erilaisiin verkkoihin, kuten marjapensaiden suojaverkkoihin tai jalkapallomaaleihin.
Vain harvat petoeläimet ovat siilille uhka, joskin mäyrä, kettu ja isot petolinnut voivat koitua siilin kohtaloksi. Sen sijaan liikenne on siilien suurimpia uhkia. Siilit ovat alttiita myös myrkytyksille, sillä ne voivat jopa maistella erilaisia asutuksen läheltä löytämiään myrkyllisiä aineita, ja toisaalta esimerkiksi etanoiden tai hyönteisten hävittämiseen tarkoitetut myrkyt voivat päätyä etanoiden mukana siilin elimistöön.
Horrostaminen
Siili vaipuu talveksi horrokseen, jonka aikana sen ruumiinlämpö laskee muutamaan asteeseen. Horroksen aikana siili menettää jopa puolet painostaan. Sen vuoksi siili pyrkii kasvattamaan kehonsa rasvavarastoja ennen syksyä. Siilin tulisi ehtiä saavuttaa ainakin noin 600 gramman paino ennen horroksen alkamista.
Kun siili on saavuttanut riittävän painon, hakeutuu se talvipesäänsä horrostamaan ulkolämpötilan laskettua alle 9 asteen. Jos siili ei ole ehtinyt kerryttää riittävästi vararavintoa, se voi olla jalkeilla vielä ensimmäisten pakkastenkin tullessa. Etenkin nuoret siilit voivat olla hereillä myöhäisen syksyyn, jopa lumien tuloon asti, jos ne eivät ole onnistuneet keräämään riittävästi vararavintoa kehoonsa. Joskus syynä on myös sopivan pesäpaikan puute tai sen tuhoutuminen.
Toisin kuin talviunessa oleva eläin, horrostava eläin reagoi ärsykkeisiin, joskin huomattavasti hitaammin kuin hereillä ollessaan. Jos häiriö on voimakasta, siili voi jopa herätä horroksestaan. Siili herää muutenkin horroksesta säännöllisesti noin 1–2 viikon välein virtsatakseen. Herääminen on siilille kuitenkin valtava rasitus, eikä horrostavaa siiliä tule missään nimessä häiritä. Talvihorroksen aikana menehtyy normaalina talvena noin puolet nuorista siileistä ja aikuisistakin suuri osa. Kovina talvina siilejä kuolee vielä tätäkin enemmän.
teksti jatkuu kuvan jälkeen
Milloin siili tarvitsee apua?
Valoisaan aikaan liikkuvat tai avoimella paikalla kyhjöttävät siilit
Siilit ovat yöaktiivisia eläimiä, ja keskellä päivää liikkuvalla siilillä ei yleensä ole kaikki kunnossa. Kyseessä voi olla esimerkiksi emostaan erilleen joutunut poikanen, syksyllä talvihorrokseen liian pieni siiliyksilö tai sairas tai vahingoittunut siili. Jos tapaat siilin liikkeellä keskellä päivää, kysy neuvoa luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneeltä taholta. Siili, joka makaa tai kyyhöttää pitkiä aikoja avoimella paikalla tarvitsee aina apua.
Terve siili etsii aina lepäämiseen suojaisan paikan. Terve siili myös reagoi ihmisen lähestymiseen pakenemalla tai puolustautumalla. Siilillä ei ole kaikki kunnossa, jos se ei reagoi ihmisen lähestymiseen.
Lue lisää: Välitöntä apua tarvitseva eläin
teksti jatkuu kuvan jälkeen
Ilman emoa tavattavat siilinpoikaset
Siilinpoikaset painavat vieroitusiässä eli noin 5–6 viikon ikäisinä noin 120–350 grammaa. Jo tätä aiemmin poikaset ovat liikuskelleet osan ajasta yksin, palaten välillä emon luo maitoaterialle. Yksittäistä siilinpoikasta ei siis pidä mennä suin päin ”pelastamaan”.
Ryhmä siilinpoikasia, jotka liikkuvat luonnossa ilman emoaan, on kuitenkin mitä todennäköisimmin avun tarpeessa. Emolle on todennäköisesti tapahtunut jotain – se on voinut esimerkiksi jäädä auton alle. Jos epäilet, että luonnossa yksin tapaamasi siilinpoikanen tai poikasryhmä tarvitsee apua, kysy neuvoa luonnonvaraisia eläimiä hoitavalta taholta ennen kuin kosket siiliin. Jos löydät yhden apua tarvitsevan siilinpoikasen, tutki myös lähiympäristöä. On paljon mahdollista, että poikasia on useita.
Katso ohjekaavio: Löysin maasta yksinäisen nisäkkään poikasen. Miten toimin?
Lue juttu Eläinten ystävästä: Orvot siilinpoikaset työllistävät eläinsuojelua
Verkkoihin takertuneet tai muutoin kiinni juuttuneet siilit
Siilit eivät ainoastaan hyödy asutuksen läheisyydessä elämisestä, vaan urbaanissa ympäristössä on myös paljon vaaroja. Maanpinnassa puuhastelevat siilit takertuvat piikeistään helposti erilaisiin verkkoihin, kuten rastasverkkoihin tai jalkapallomaaleihin.
Jos siili on vain löyhästi kiinni, sen voi vapauttaa leikkaamalla verkon irti, mutta pahasti verkkoon kietoutunutta siiliä ei välttämättä voi irrottaa ilman siilin nukuttamista. Tällöin verkosta voidaan leikata irti isompi kappale siilin ympäriltä ja toimittaa siili verkkoineen päivineen esimerkiksi kunnaneläinlääkärille. Siiliä, joka on ollut pahasti verkon puristuksissa, on myös tarkkailtava useita päiviä mahdollisten sisäisten vammojen varalta. Jos löydät siilin, joka on takertunut pahasti verkkoon tms., kysy neuvoa luonnonvaraisia eläimiä hoitavalta taholta.
Siilit voivat juuttua myös ahtaisiin paikkoihin, kuten erilaisiin putkiin, tai pudota esimerkiksi sadevesikaivoihin. Jos siili on pudonnut ahtaaseen paikkaan, voi siiliä hätätilanteessa nostaa pihtien avulla piikkeihin tarttumalla, jollei ole mahdollista ujuttaa käsiä siilin alle sen nostamiseksi hellävaraisemmin.
teksti jatkuu kuvan jälkeen
Vahingoittuneet tai myrkkyä syöneet siilit
Siilit voivat vahingoittua liikenteen lisäksi muun muassa koiran hyökkäyksen seurauksena. Vammat voivat olla suuria ja tulehtuvat helposti, joten hyökkäyksen kohteeksi joutunut siili kannattaa aina toimittaa hoitoon.
Siilit voivat mennä autotalleihin ja puutarhavajoihin ja maistella vaarallisia aineita, kuten rikkakasvimyrkkyjä. Ne saattavat syödä etanoiden myrkyttämiseen tarkoitettuja pellettejä tai etanoita, jotka ovat syöneet etanamyrkkyä, mutta myös jyrsijöiden torjuntaan tarkoitettuja myrkkysyöttejä tai myrkkyihin kuolleita jyrsijöitä. Myrkytyksestä kärsivä siili voi olla heikko tai sekava ja se saattaa täristä, kouristella, oksentaa ja ripuloida, tai sen suusta voi tulla vaahtoa. Myrkytyksestä kärsivä tai vahingoittunut siili on toimitettava viipymättä hoitoon.
On hyvä huomata, että siileillä on myös erikoinen tapa levittää itseensä suuria määriä vaahtoavaa sylkeä kohdatessaan voimakkaita tai epämiellyttäviä hajuja. Tällöin ne käyttäytyvät kuitenkin muilta osin normaalisti ja esimerkiksi reagoivat häirintään pakenemalla tai puolustautumalla.
Yskivä tai työläästi hengittävä siili
Siileillä on usein keuhkomatoja, jotka voivat aiheuttaa lievää yskää, mutta pahimmillaan hengenvaarallisen keuhkokuumeen. Jatkuvasti yskivä siili, jonka nenästä erittyy paksua eritettä, on syytä toimittaa hoitoon etenkin, jos se vaikuttaa heikkokuntoiselta tai sen hengitys on työlästä.
Kärpäsen munat ja toukat
On tavallista, että kärpäset munivat etenkin heikkokuntoisten siilien tai siilinpoikasten turkkiin tai ruumiinaukkojen, kuten korvien, silmien ja peräaukon tai haavojen läheisyyteen. Hoitoon otettavat siilit tuleekin aina tarkistaa kauttaaltaan kärpäsen munien ja toukkien varalta ja kaikki löydetyt munat tai toukat poistettava pinsetein. Munat ovat yleensä pienissä rykelmissä ja toukat kuoriutuvat niistä vajaassa vuorokaudessa. Ne alkavat käytännössä syödä siiliä elävältä, joten aikaa ei kannata hukata vaan poistaa kaikki havaitut munat välittömästi.
Siilin käsittely, ensiapu ja vapauttaminen
Siilin käsittely onnistuu nahkaisten hansikkaiden avulla. Siilit eivät juuri koskaan yritä purra, mutta peloissaan ne kiertyvät kerälle ja voivat hypähdellä saadakseen piikeillään pistettyä ja näin hätisteltyä häiritsijäänsä. Samaan aikaan ne usein tuhisevat kiukkuisesti. Käsittelyn yhteydessä on varottava pudottamasta hypähtelevää siiliä.
Heikkokuntoinen tai alilämpöinen siili otetaan ensiapuna sisätiloihin lämpimään. Sille voi tarjota kupista vettä, johon on lisätty tilkka hunajaa. Toinen vaihtoehto on vesi, johon on lisätty 1 tl sokeria desilitraan vettä ja hyppysellinen suolaa. Jollei siili jaksa tai osaa juoda kupista itse, vettä voi tarjota sille ruiskusta hyvin pieninä määrinä suoraan siilin suuhun. Siili kannattaa tarkastaa kärpäsen munien ja toukkien varalta ja noukkia havaitut munat tai toukat pinseteillä välittömästi pois. Tämän jälkeen siili voidaan kuljettaa asiantuntevaan jatkohoitopaikkaan.
Siili voidaan pakata kuljetusta varten pienehköön pahvilaatikkoon, johon on tehty ilmareikiä. Laatikon pohjalle laitetaan pehmusteeksi kangasta. Jos laatikkoon laitetaan lisäksi esimerkiksi suikaleiksi revittyä sanomalehteä, siili kokee voivansa piiloutua ja se tuntee olonsa turvallisemmaksi. Jos kyseessä on pienikokoinen tai heikkokuntoinen siili, laatikkoon voidaan laittaa lämpötyyny.
Siiliä käsiteltäessä tai esimerkiksi siilejä pihapiirissä ruokittaessa on syytä huomioida, että siileillä on melko usein salmonellaa. Salmonellabakteeri ei välttämättä aiheuta niille oireita, mutta ne levittävät sitä ulosteissaan ympäristöönsä. Siilin ruokintaan käytettäviä astioita ei pidä pestä samalla astiaharjalla eikä samassa tiskialtaassa ihmisten astioiden kanssa. Kertakäyttöastioita ja mielellään myös -käsineitä käyttämällä sekä huolehtimalla hyvästä käsien saippuapesusta astioiden käsittelyn jälkeen tartunnan saamisen riski pienenee. Siilejä käsiteltäessä käytetään aina suojakäsineitä.
Siilit, joita on hoidettu syystä tai toisesta tilapäisesti vankeudessa, vapautetaan löytöpaikalle aina kun mahdollista. Siilejä ei tule siirtää alueelta toiselle ilman painavaa syytä. Siilit ovat kotipaikkauskollisia, ja jos ne viedään pois tutulta alueelta, jolla niiden pesä ja tutut ruokailualueet ovat, vaarannetaan pahimmillaan siilin selviytyminen talvesta.
Onneksi tutkimukset siileistä, jotka on vapautettu niille entuudestaan tuntemattomille alueille, kertovat kuitenkin suurimman osan näistä siileistä pärjäävän uudessa asuinympäristössään hyvin, kunhan se on siilille kaikin puolin sopiva. Se tarkoittaa sitä, että alueella on runsaasti siilille luontaista ravintoa ja pesäpaikkoja eikä siellä ole merkittäviä vaaroja, kuten vilkasta liikennettä.
Miten sinä voit auttaa siilejä?
Siilit syövät luonnossa erilaisia selkärangattomia eläimiä. Jos näiden määrä on jostain syystä vähäinen esimerkiksi pitkään jatkuneen kuivuuden takia, siilit voivat kärsiä sekä nestehukasta että nälkiintymisestä. Siilejä voidaan tällöin auttaa ruokinnalla. Erityisesti syksyllä ruokinnasta voi olla hyötyä, sillä siilin tulee kerryttää runsaasti vararavintoa selviytyäkseen talvihorroksesta. Toisaalta siilit ovat keväälläkin nälkäisiä ja mahdollisesti heikossa kunnossa menetettyään talven aikana suuren osan painostaan.
Siilejä voi ruokkia kissan tölkkimuonalla tai liotetulla kissan kuivamuonalla. Siilille ei saa tarjota maitoa, sillä siilit ovat laktoosi-intolerantikkoja ja saavat maidosta ripulin ja vatsakipuja. Ripuli johtaa pikkuhiljaa siilin kunnon heikkenemiseen, mikä ei varmasti ole kenenkään siilinystävän tavoite. Maidon sijaan matala ja tukeva vesiastia on hyvä laittaa tarjolle.
Ruokintapaikan puhtaudesta on tärkeää huolehtia hyvin, jotta ruokintapaikka ei toimisi tartunnan lähteenä erilaisille sairauksille. Siilien ulosteet on siivottava pois ruokintapaikalta säännöllisesti, samoin syömättä jääneet ruoat.
Siilit kannattaa ruokkia kerran päivässä hämärän aikaan ja ottaa tavaksi kerätä sen jälkeen pois sekä siilien ulosteet, että syömättä jääneet ruoat. Ruokintapaikoille jätetyt ruoat voivat muutoin houkutella paikalle erimerkiksi hiiriä, rottia tai lintuja. Ruokintapaikkaa siivotessa käytetään kertakäyttökäsineitä, minkä lisäksi kädet pestään huolellisesti lämpimällä saippuavedellä käsineiden pois ottamisen jälkeen.
Lue lisää: Lajikohtaisia kysymyksiä: Siili
Lue juttu Eläinten ystävästä: Näin autat siiliä selviytymään kesästä
teksti jatkuu kuvan jälkeen
Siilien huomioiminen puutarhan hoidossa
Jos siili saisi päättää, puutarhat saisivat rehottaa luonnontilaisina. Kompromissi ihmisen estetiikan kaipuun ja siilin etujen välillä voi olla sellainen, että puutarhasta osa jätetään koskemattomaksi. Näin siilillä säilyy pihassa ruoka-aitta, ja maahan jätetyistä lehti- tai risukasoista se voi löytää itselleen pesäpaikan. Marjapensaita ei tulisi suojata rastasverkoilla, sillä ne voivat koitua siilin kohtaloksi. Jos pihassa on vesielementtejä, esimerkiksi koristelammikko, johon siilin on mahdollista pudota, sinne kannattaa jättää varmuuden vuoksi lauta, jota pitkin siili pääsee pois.
Erilaiset puutarhanhoidossa tai tuhoeläinten torjunnassa käytettävät myrkyt voivat olla vaarallisia siilille. Etenkin etanat ovat siilin herkkua, joten niitä ei tule myrkyttää, jotta siilit eivät altistu myrkylle etanoiden syömisen seurauksena.
Myrkkyä saaneiden etanoiden lisäksi siilit voivat syödä etanoiden myrkyttämiseen tarkoitettuja pellettejä. Etanamyrkyistä rautafosfaatin ei tiedetä olevan myrkyllistä siileille. Siilit voivat kiinnostua myös hiirten ja rottien hävittämiseen tarkoitetuista myrkkysyöteistä. Koska siilien ruokalistalle kuuluvat myös pienet nisäkkäät ja linnut tai näiden raadot, ne voivat saada myrkkyä elimistöönsä myös syömällä myrkkyyn kuolleita eläimiä. Siilien asuinalueella jyrsijöiden myrkyttäminen onkin huono ajatus. Myrkyttäminen on myös jyrsijöille tuskallinen ja hidas tapa menehtyä, joten sen sijaan kannattaa etsiä muita tapoja estää jyrsijöiden aiheuttamia vahinkoja.
Koska talvi on siilille riskialtista aikaa ja laadukkaan talvipesän löytäminen etenkin ankarien talvien yli on siilin selviytymisen edellytys, voidaan siilejä auttaa tarjoamalla niille talvipesälaatikoita.
Rakenna siilille talvipesä
Talvipesä on kuin pieni, lattiaton talo. Paras rakennusmateriaali on vanha, maalaamaton ja käsittelemätön lauta. Lisäksi tarvitset kattohuopaa ja vedenpitävää puulevyä, vasaran, sahan ja nauloja. Pesän täyttöä varten tarvitaan sammalta, soraa, kuivaa heinää ja lehtiä.
Pohja tulee jättää pois, sillä siili virtsaa talvehtiessa pesään ja voisi pahimmillaan jäätyä sinne kiinni. Pesään tehdään tuuletusaukot molempiin päihin, jotta ilma pääsee vaihtumaan eikä maja ala homehtua.
Seinien leveyden ja korkeuden tulee olla vähintään 40 cm. Talon oviaukon pitää olla tarpeeksi suuri siilille, mutta liian pieni isommille petoeläimille (noin 10 x 15 cm). Oviaukkoon rakennettava tunneli voi estää epämieluisat vieraat. Katoksi rakennetaan tasa- tai harjakatto, joka päällystetään huovalla. Kiinnitä katto vasta, kun olet täyttänyt pesän pehmikkeillä.
Pesä asetetaan alkusyksyllä kuivaan, rauhalliseen paikkaan, jonne lumien sulavedet eivät tulvi. Mitä kauempana pesä on ihmisistä ja muista häiriötekijöistä, sitä parempi. Sijoita pesä varjoisaan, tuulelta suojassa olevaan paikkaan, jotta se ei lämpenisi keväällä liian aikaisin. Silloin siili saattaa herätä niin varhain, ettei luonnossa ole sille vielä ravintoa.
Pesän maapohja päällystetään soralla, sammaleella ja lehdillä, jonka jälkeen koko pesä täytetään heinällä tai lehdillä. Pehmustetta saa olla runsaasti. Talvella lumi saa kasautua pesän päälle eristyskerrokseksi.
Katso myös: Lajikohtaisia kysymyksiä – siili
Lue myös Eläinten ystävän artikkeleita:
Leudot talvet lisäävät siilien ahdinkoa
Siilien asialla: Viileät tai liian kuumat kesät ajavat siilit ahtaalle