Chinchilla

Kuva: Martina/Pixabay

Chinchilla on kotoisin Andien vuoristoylänköjen kuivista osista. Vaikka sen ulkonäkö voi tuoda mieleen pienen kanin, sen lähimmät sukulaiset lemmikkien joukossa ovat degu ja marsu. Etenkin degun kanssa chinchillalla on monia yhteisiä piirteitä käyttäytymisen ja ravinnon suhteen.

Chinchilla on hämärä- ja yöaktiivinen eläin, mutta se voidaan tavata hereillä päiväsaikaankin. Laji on pitkäikäinen: hyvinhoidettu chinchilla elää yleensä 8-10 vuotta, mutta myös tätä huomattavasti vanhempia chinchilloja on tiedossa.

Loikkia kallionlohkareilla

Chinchillan ominta ympäristöä ovat kalliolouhikot. Niissä se hyppelee lohkareelta lohkareelle jopa lähes kaksimetrisiä loikkia.

Piilo- ja pesäpakkoinaan chinchillat käyttävät kallionkoloja. Myös muiden eläinten maahan kaivamat luolat sopivat samaan tarkoitukseen. Chinchillat eivät kuitenkaan kaiva itse.

Kotona chinchillat tarvitsevat kiipeilypaikoikseen eri korkeuksille asetettuja hyllyjä, joiden välillä ne voivat loikkia. Piilopaikat ovat niinikään tärkeitä.

Turkkinsa chinchilla huoltaa kieriskelemällä hienojakoisessa hiekassa. Myös kotona chinchillat tarvitsevat tilaisuuden säännöllisiin hiekkakylpyihin.

Chinchilla ei viihdy yksin

Chinchilla elää luonnossa yhdyskuntina, eikä lemmikichinchillakaan viihdy yksin. Mahdollinen yhdistelmä on kaksi yhdessä kasvanutta naarasta tai äiti ja tytär. Myös uros-naarasparit tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, mutta perheenlisäyksen välttämiseksi uros on kastroitava.

Urokset tappelevat helposti keskenään samoin kuin kaksi toisilleen vierasta naarasta. Aikuinen chinchilla ei yleensä hyväksy vierasta poikasta eikä samaa sukupuolta olevaa aikuista. Yksinäisen chinchillan uudeksi kumppaniksi paras valinta onkin vastakkaista sukupuolta edustava aikuinen.

Ääntelyyn sisältyy muun muassa tyytyväisyydestä kertova kujerrus. Pelästyessään chinchilla voi kajauttaa varoitusäänen, joka on äkillinen, nopea oravamainen säksähdys, tai sarja nopeita ääniä.