Syyrianhamsteri

Kuva: mordilla-net/Pixabay

Syyrianhamsteri eli kultahamsteri, jota joskus sanotaan vain hamsteriksi, on nimensä mukaisesti kotoisin Syyriasta, Lähi-idästä. Sen luontaista elinympäristöä ovat ruohikkoiset arot ja aavikot.

Syyrianhamsteri on hämäräaktiivinen, eli se on liikkeellä lähinnä iltaisin ja aamuvarhaisella. Sen elinikä on yleensä pari kolme vuotta, joskus enemmänkin.

Tunneleita ja ruoan varastointia

Syyrianhamsterin luontaisilla elinalueilla maasto on avointa ja melko puutonta. Tästä syystä syyrianhamsteri viettää aikansa maan pinnalla ja sen alla, mutta se ei ole kovin hyvä kiipeilemään. Koska sen ei ole tarvinnut kiipeillä puissa, sen häntä on evoluution aikana vähitellen jäänyt yhä lyhyemmäksi, koska häntää ei ole tarvittu kiipeilyn apuvälineeksi. Kaikilla kiipeilevillä jyrsijöillä on pitkä häntä, jota ne käyttävät liikkumisensa tasapainottamiseen, kun taas pelkästään maassa kävelevät jyrsijät, kuten marsu, eivät ole tarvinneet häntää.

Kotona syyrianhamsterin kanssa on otettava huomioon, että sen kiipeilykyvyttömyys ei kuitenkaan tarkoita kiipeilyhaluttomuutta. Se saattaa lähteä kiipeämään esimerkiksi verhoja pitkin, mutta on vaarassa pudota, koska se ei ole kovin hyvä kiipeämään. Syyrianhamsterin ulottuvilla ei siis kannata olla sellaisia paikkoja, jotka voivat houkutella vaarallisiin kiipeily-yrityksiin.

Maanalaiset käytävät ovat syyrianhamsterille hyvin tärkeä osa elämää. Luonnossa syyrianhamsteri kaivaa itse käytäväverkostoja, joihin sisältyy laajempia onkaloita eri tarkoituksiin, kuten nukkumapaikaksi ja ruokavarastoiksi.

Kotona syyrianhamsterin viihtyvyydelle tärkeää on, että purukerros on tarpeeksi paksu, jotta sinne voi kaivautua, ja että hamsteri pääsee myös ryömimään tunneleissa.

Lemmikkieläinliikkeissä on myytävänä valmiita tunnelinpätkiä, joita voi liittää yhteen. Toinen vaihtoehto on koota oma tunneliverkosto talous- ja wc-paperirullien pahvihylsyistä. Syyrianhamsterin viihtyvyyttä saattaa lisätä myös se, että pesäkoppeja on useampi kuin yksi, jotta hamsteri voi halutessaan käyttää eri koppeja nukkumapaikkana ja ruokavarastona.

Ruoan ”hamstraaminen” on oleellinen osa syyrianhamsterin luonnollista käyttäytymistä. Sillä on isot poskipussit, joihin se sulloo löytämänsä siemenet ja muut herkut kantaakseen ne ruokavarastoonsa. Syyrianhamsterille saa antaa vain sellaista ruokaa, joka ei voi vahingoittaa poskipussien sisäpuolta. Esimerkiksi terävänurkkaiset ruoat, kuten näkkileivän palat, eivät sovi hamsterin ruoaksi. Tomaatti ja viinirypäle eivät myöskään käy, koska niistä voi takertua kuoren suikaleita poskipusseihin.

Talven ajaksi syyrianhamsterit vaipuvat luonnossa talvihorrokseen. Joskus syyrianhamsteri voi kotonakin muuttua uneliaaksi ja veltoksi, jos huoneessa on liian viileää. Jos syyrianhamsteri vaikuttaa yhtäkkiä kuolleelta, kannattaa kokeilla, heräisikö se vielä, jos sen siirtää lämpimämpään huoneeseen.

Syyrianhamsteri on luonnostaan yksineläjä

Lemmikkijyrsijöistä syyrianhamsteri on ainoa aito erakko. Luonnossa jokainen syyrianhamsteri asuu yksin omalla reviirillään, jolta se ajaa tunkeilijat pois. Ainoastaan naaraan kiima-aikoina naaras ja uros viettävät lyhyen hetken yhdessä.

Kotonakin syyrianhamsteri haluaa olla kodin ainoa hamsteri. Vain kääpiöhamsterit ovat lähes yhtä erakkomaisia. Tämä on suuri ero verrattuna useimpiin muihin lemmikkijyrsijöihin ja kaneihin, joille oikeanlaisten lajitoverien seura on erittäin tärkeää. Jos siis jostain syystä haluat vain yhden ainoan lemmikin, syyrianhamsteri tai jokin kääpiöhamsterilajeista on oikea valinta.

Ihmiseen syyrianhamsteri ei suhtaudu yhtä erakkomaisesti, vaan se kesyyntyy melko helposti – yleensä helpommin kuin kääpiöhamsterit. Syyrianhamsteri ei kuitenkaan välitä silittelemisestä, koska sen luonnolliseen käyttäytymiseenkään ei sisälly lajitoverien nuolemista eikä muuta hellittelyä. Syyrianhamsterin kanssa seurusteleminen on käytännössä sitä, että omistaja antaa hamsterin kiipeillä sylissään ja olkapäillään.

Yksineläjän ei tarvitse luonnossa juurikaan viestiä lajikumppaneille, joten syyrianhamsterilla on melko vähän ääniä. Jos syyrianhamsteri naksuttaa hampaitaan, kyseessä on uhkausele: silloin hamsteri on niin hermostunut, että sitä ei pidä ottaa käteen. Kyljen hierominen esineisiin on puolestaan hajuviestintää. Kyljissä olevien hajurauhasten erite tiedottaa mahdollisille tunkeilijoille, että tämä reviiri on varattu. Ihmisen nenälle rauhasten erite on hajutonta. Hajurauhaset erottaa hamsterin kyljissä tummanharmaina täplinä.