Kissan käyttäytymistarpeet

Kuva: Sonja Nurmi-Tuominen

Luonnossa kissa pyydystää päivittäin ateriakseen useamman jyrsijän päivässä. Koska jokainen vaaniminen ja hyökkäys eivät johda toivottuun lopputulokseen, itse ravinnostaan vastaavan kissan on nähtävä paljon vaivaa aterioidensa eteen. Tämä vaivannäkö on kuitenkin kissalle palkitsevaa riippumatta siitä, saako se saalista vai ei. Itse saalistaminen saa nimittäin kissan aivoissa erittymään mielihyvää aikaansaavia välittäjäaineita, ja jos kissalla ei ole saalistamisen tai saalistusleikkien mahdollisuutta, kissan hyvinvointi kärsii. Tämä onkin sisäkissan suurimpia hyvinvointiongelmia.

Jos sisäkissalla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, kuten saalistamista ja saaliin etsimistä, se saattaa pyrkiä helpottamaan oloaan esimerkiksi kerjäämällä omistajalta ruokaa tai huomiota tai hyökkäilemällä ohikävelevien ihmisten nilkkoihin. Mikäli ruokaa on vapaasti tarjolla, kissa saattaa stressiään helpottaakseen vierailla ruokakupilla useammin kuin sillä oikeastaan on nälkä, mikä johtaa ylipainon kertymiseen.

Tekemisenpuute saattaa myös johtaa eläimen stressaantumiseen ja sairastumiseen. Pitkäkestoinen käyttäytymistarpeiden patoutuminen johtaa osalla kissoista passivoitumiseen ja masennuksen kaltaiseen tilaan, jolloin niitä ei välttämättä saa enää motivoitumaan leikkeihin. Tätä ei pidä erehtyä tulkitsemaan laiskuudeksi

Virikkeellistämisellä pyritään mahdollistamaan eläimen käyttäytymistarpeiden toteuttaminen mahdollisimman kattavasti. Tässä osiossa kerrotaan kissan virikkeellistämisen keinoista.