Ääniviestit

Naukuminen: Naukuminen kuuluu kesykissan ja ihmisen väliseen viestintään. Pikkupennut naukuvat emolleen, kun niiltä puuttuu jotain. Villikissalla ei ole ketään, jolle kohdistaa vaatimuksiaan, joten naukuminen tippuu pois sanavarastosta, kun kissa aikuistuu. Kesykissa sen sijaan voi aikuisenakin muistuttaa ihmistään naukumalla ruuan tai huomion tarpeesta.

Tervehdysääni, ”mir”: Kun kissa tervehtii ihmistä tai eläinystävää, se päästää korkean kehräyksen ja maukaisun väliltä olevan äänen. Kissa saattaa toistaa ääntä koko tervehdysrituaalin ajan.

Kehrääminen: Kun ihminen silittelee kissaa, se saattaa ruveta kehräämään. Kehrääminen kuulostaa pienen moottorin hurinalta ja tuntuu kissan keholla kevyenä tärinänä. Kissa voi kehrätä myös tervehtiessään ihmisiä tai muita kissoja. Kissa kehrää myös imettäessään.

Kehrääminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kissa on rento ja tyytyväinen. Myös vakavasti loukkaantuneet, sairaat tai eläinlääkärin pöydällä jännittävät kissat saattavat kehrätä. On tulkittu, että kissa pyrkii silloin rauhoittamaan itseään ja ympärillään olevia ja näin estämään mahdollisen hyökkäyksen.

Sähinä: Sähinä ei ole ainoastaan kissan kieleen kuuluva ääni. Monet muutkin eläimet varoittavat ahdistelijaansa terävällä sähinällä.

Murina: Murina on sähinää vakavampi varoitusääni, johon kissa turvautuu, mikäli sähinä ei tehoa.

Kuva: Pekka Hänninen