Ongelmat sisäsiisteyden kanssa
Kuva: Ami Bergström
Kissa on tavallisesti siisti eläin, joka tekee tarpeensa hiekkalaatikkoonsa. Joskus kuitenkin aikaisemmin sisäsiisti kissa ryhtyy virtsaamaan ja ulostamaan muualle kuin laatikkoonsa. Muutokset kissan laatikkokäyttäytymisessä vaativat aina omistajan nopeaa reagointia, sillä kyseessä voi olla tuskallinen tai jopa hengenvaarallinenkin sairaus.
Sairaus?
Ensimmäinen merkki virtsatiesairaudesta voi olla hiekkapaakkujen pienentyminen, kun kissa yrittää tiristellä kipeää rakkoaan mahdollisimman usein tyhjäksi. Se voi myös yhdistää kivuntunteen hiekkalaatikkoonsa ja alkaa vältellä laatikkoa. Koska kissa arvostaa imukykyistä pissapaikkaa, sängyt, sohvat tai vaatemytyt lattialla ovat sille sopivia asiointipaikkoja. Toisaalta kipua kokeva kissa voi hyvinkin hakeutua tarpeilleen myös koville pinnoille, kuten lavuaariin tai laattalattialle.
Virtsatiesairaudet voivat muuttua nopeasti kissalle hengenvaarallisiksi, sillä ne voivat johtaa virtsateiden tukkeutumiseen. Hälyttäviä merkkejä ovat tiheä virtsaamisväli ja pienet pissamäärät, ääntely virtsatessa ja virtsaamisvaikeudet. Näitä oireita havaittaessa on kissa toimitettava viipymättä eläinlääkäriin. Myös tarmokas takapään peseminen virtsaamisen jälkeen tai juoksentelu ympäriinsä pissalla käymisen jälkeen liittyvät usein ongelmiin virtsateissä.
Virtsatiesairauksien lisäksi myös virtsan määrää lisäävät sairaudet, kuten munuaisvika ja diabetes, voivat aiheuttaa laatikon ulkopuolelle virtsaamista. Tällöin virtsamäärät ovat yleensä isoja.
Säännöllinen hiekkalaatikon puhdistus on tärkeää paitsi hygienian ja kissan sisäsiisteyden toteutumisen kannalta, auttaa säännöllinen puhdistus myös huomaamaan muutokset kissan laatikkokäyttäytymisessä nopeasti.
Hiekkalaatikolle pääsyn estyminen?
Joskus kissa tekee tarpeensa laatikon ulkopuolelle, koska sen pääsy omalle käymälälle on estynyt. Tämä voi johtua vaikkapa vahingossa suljetusta kylpyhuoneen ovesta tai toisesta kissasta, jonka ohi kissa ei uskalla kulkea laatikolle päästäkseen. Monen kissan taloudessa onkin aina oltava hiekkalaatikoita lukumääräisesti enemmän kuin kissoja, ja yhdellä kissakin tulee olla laatikoita enemmän kuin yksi.
Likainen laatikko tai epämieluisa kuivike?
Myös käymälän liian harva siivousväli, kissalle epämieluisa kuivike tai liian pitkään laatikossa hajuja itseensä kerännyt hiekka voivat olla ei-toivottuihin paikoihin virtsaamisen tai ulostamisen taustalla. Luonnossa kissa ei välttämättä asioi kahta kertaa samassa paikassa. Huonosti siivottu laatikko karkottaa kissan etsimään muuta asiointipaikkaa. Ulosteet ja pissapaakut täytyy siivota käymälöistä vähintään kerran päivässä – tarvittaessa useamminkin. Koko hiekkalaatikon sisältö on hyvä vaihtaa uuteen kissojen määrästä riippuen 2–8 viikon välein ja itse laatikkokin on pestävä säännöllisesti.
Kuivikkeista hienojakoinen, hajusteeton ja hyvin paakkuuntuva ns. mikrohiekka on yleensä kissalle mieluisinta. Yksilöllisiä eroja kuitenkin on, ja oman kissan mieltymyksiä voi selvittää tarjoamalla sille erilaisia kuivikkeita useasta eri laatikosta ja tarkkailemalla sen valintoja.
Kuiviketta tulee olla laatikossa runsaasti, noin 15 cm kerros. Siivotessa ei kannata säästellä kuiviketta sihtaamalla kuiviketta liikaa, jotta laatikkoon ei jäisi likaantunutta hienojakoista kuiviketta.
Epäsopiva käymälälaatikko?
Myös käymälän ominaisuuksilla ja sijainnilla on merkitystä. Useimmat kissat pitävät suurista ja laakeista isoista avomallisista laatikoista ja saattavat karttaa katollisia malleja. Niissä kissa saattaa tuntea olevansa ansassa umpinaisessa laatikossa. Myös ilmanvaihto kopin sisällä on puutteellinen. On kuitenkin niitäkin kissayksilöitä, jotka arvostavat kopin takaamaa vessarauhaa. Oman kissan suosikki löytyy kokeilemalla. Laatikko sijoitetaan rauhalliseen paikkaan, josta on kuitenkin hyvä näkyvyys ympäristöön. Jos hiekkalaatikko on liian levottomassa paikassa, esimerkiksi meluisten kodinkoneiden lähettyvillä, kissa saattaa vaihtaa rauhallisempaan asiointipaikkaan.
Opittu käyttäytyminen?
Joskus harvoin kyse on siitä, että kissa ei ole oppinut hiekkalaatikon käyttämistä pentuaikana, vaan se on tehnyt tarpeensa esimerkiksi ulos. Tällöin käymälän ja sen sisällön muuttaminen aiempia käymäläolosuhteita muistuttaviksi voi auttaa. Toisaalta vaikka kissa olisikin alun perin oppinut käyttämään laatikkoa, esimerkiksi sairastuminen tai sopimaton kuivike voivat saada aikuisenkin kissan etsimään uuden käymäläpaikan, jonka käyttämisestä syntyy helposti tapa.
Merkkailu?
Tarpeiden tekemisen lisäksi kissan pissailu voi olla myös merkkailua. Tällöin kissa useimmiten suhauttaa pienen virtsamäärän pystysuorille pinnoille keskeisten kulkureittiensä varrella. Merkkailu on erittäin yleistä leikkaamattomilla kissoilla. Toinen yleinen syy merkkailuun on kissan kokema stressi. Esimerkiksi kodin liian suuri kissamäärä, arvaamattomasti käyttäytyvä omistaja tai uusi perheenjäsen saattavat stressata kissaa. Merkkailulla kissa pyrkii lievittämään stressiään sekä ratkomaan kissojen välisiä jännitteitä ilman tappeluita. Merkkailun tarkoitus on siis hyvä, eikä merkkailu missään tilanteessa ole esimerkiksi omistajalle mielen osoittamista – mikä on valitettavan laajalle levinnyt harhaluulo. Merkkailuun auttaa erittäin tehokkaasti kissan leikkauttaminen. Jos taustalla on stressi, on sen syyt selvitettävä ja minimoitava.
Mitä tehdä?
Käyttäytymisen syiden perusteellinen selvittely on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin käyttäytymisestä muodostuu vakiintunut tapa, josta on vaikeampaa päästä eroon. Ensin suljetaan pois sairauden mahdollisuus, sitten selvitetään, onko kyse tarpeiden tekemisestä vai merkkailusta. Kissan elinolosuhteita ja stressin määrää arvioidaan ja tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet. Kissan rankaisemisesta väärään paikkaan pissaamisesta ei ole hyötyä – päinvastoin se usein hidastaa tai jopa estää tilanteen ratkaisemisen. Kissa ei osaa yhdistää vihaista tai jopa kipua aiheuttavaa omistajaa siihen, että se on tehnyt tarpeensa tiettyyn paikkaan, vaan oppii pelkäämään ihmistä ja stressaantuu entisestään.
Oli laatikon ulkopuolelle pissailun syy sitten tarpeiden tekeminen tai merkkailu, on tärkeää puhdistaa kohteet huolellisesti, sillä virtsan haju saattaa houkutella jatkamaan kohteeseen virtsaamista. Eläintarvikeliikkeissä myydään erillisiä eritetahrojen puhdistamiseen tarkoitettuja tuotteita, mutta myös etikka huuhteluvedessä vie hajun tehokkaasti mukanaan. Kodin puhdistusaineista kannattaa välttää klooria tai ammoniakkia sisältäviä aineita. Niiden haju muistuttaa virtsanhajua ja saattaa innostaa kissaa jatkamaan käytöstään. Kissan naamaferomonia sisältävän Feliway-suihkeen suihkuttaminen kohteeseen sen puhdistamisen jälkeen saattaa auttaa, sillä kissa ei yleensä merkkaile samaan paikkaan naamaferomonilla ja virtsalla.
Jos kissa käy säännöllisesti tietyssä paikassa tarpeillaan, voi pääsy kohteeseen olla tarpeen tilapäisesti estää. Paikan voi suojata esimerkiksi muovilla tai kaksipuolisella teipillä, ja lähelle kohdetta asetetaan tarjolle mahdollisimman houkutteleva hiekkalaatikko. Laatikkoa voi myöhemmin vähitellen lähteä siirtämään kohti ihmisen mielestä sopivampaa paikkaa. Kissan saataville järjestetään useita muitakin laatikoita eri puolille asuntoa, ja niihin voi laittaa tarjolle erilaisia kuivikkeita.