Kissa ja muut kissaeläimet

Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Kuva: Sonja Nurmi-Tuominen

Kotikissa kuuluu kissaeläinten heimoon. Kissaeläimille on yhteistä se, että lihaa syövistä nisäkkäistä ne ovat kaikkein ehdottomimmin lihansyöjiä. Kissaeläinten heimoon kuuluvat Panthera– suvun isot kissapedot, kuten leijonat ja tiikerit, Acinonyx-suvun gepardit ja pienikokoisimmat Felidae-heimon jäsenet, Felis-suvun kissat, jonka tutuin edustaja on oma kotikissamme.

Kesykissa (Felis silvestris catus) polveutuu afrikanvillikissasta (Felis silvestris lybica). Vaikka lajien ulkonäkö poikkeaakin jonkin verran toisistaan, ovat ne geneettisesti hyvin samankaltaisia. Kotikissa ja afrikanvillikissa voivat myös pariutua keskenään ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Lajia uhkaakin sekaantuminen kotikissaan. Puhtaita afrikanvillikissoja löytyykin enää syrjäseuduilta, kaukaa ihmisasutuksesta.

Koska afrikanvillikissa ja kotikissa ovat edelleen lähes sama eläinlaji, voimme oppia lemmikkikissasta paljon tutustumalla villikissaan. Molemmat ovat petoeläimiä, joiden luontaista ravintoa ovat hiiret, rotat ja muut pikkunisäkkäät. Ne syövät myös lintuja, sammakkoeläimiä, matelijoita ja hyönteisiä.

Vaikka villikissa on petoeläin, se on myös muiden eläinten saalis. Erityisesti nuoria villikissoja uhkaavat ketut, sudet, petolinnut ja muut kissaeläimet. Tämä on jättänyt jälkensä myös kotikissan käyttäytymiseen. Kotikissa saattaa säikähtää herkästi ja paeta tai tuntiessaan olevansa ansassa myös puolustautua raivokkaasti.

Kotikissa on perinyt myös osan sosiaalisesta käyttäytymisestään esi-isiltään. Kissaeläimistä vain leijonat elävät laumoissa. Afrikanvillikissakin tapaa pentuajan jälkeen lajitovereitaan lähinnä parittelun aikaan. Kotikissa kuitenkin usein nauttii lajitoverin seurasta. Historia yksinäisenä metsästäjänä on kuitenkin jättänyt jälkensä kissan viestintään. Yhteistyö metsästäessä on hionut niin koiran kuin ihmisenkin viestinnän suurieleisemmäksi kuin kissalla. Kissan viestit ovatkin usein nopeita ja hienovaraisia, mikä vaatii ihmiseltä tarkkaa silmää ja korvaa.

Myös kotioloissa toisinaan häiritseväksi koettu reviirikäyttäytyminen on peruja villikissalta. Jotta kissa pystyy luonnonvaraisena karussa ympäristössä elättämään itsensä saalistamalla, se tarvitsee riittävän ison ”oman alueen” eli reviirin, jolta se häätää kilpailijat pois. Kertoakseen muille kissoille omistusoikeudestaan kissa merkkaa alueensa virtsalla ja ulosteella, poskien ja polkuanturoiden hajurauhasilla sekä kynsimällä merkkejä pystysuoriin pintoihin.