Yksi vai kaksi kissaa?

Kuva: Sonja Nurmi-Tuominen

Pentuajan kokemuksilla lajitovereista on suuri merkitys kissan sosiaaliselle taitavuudelle.

Kissan kantamuoto afrikanvillikissa elää reviirillään yksinäistä elämää ja sosiaalista vuorovaikutusta syntyy lähinnä paritteluaikaan uroksen ja naaraan välille sekä emon ja pentujen välillä. Leijonia lukuun ottamatta muutkin kissaeläimet ovat yksineläjiä.

Matka villikissasta kesykissaksi on kuitenkin muuttanut kissan sosiaalista käyttäytymistä. Kun ihmiset alkoivat tuhansia vuosia sitten varastoida viljaa, muodostui kissoille yltäkylläisiä ravinnonlähteitä. Osa kissoista alkoi pikkuhiljaa sietää lajitovereita hieman lähempänä kuin toiset, eivätkä ne riskeeranneet terveyttään tappelemalla niin herkästi resursseista. Lajitovereitaan paremmin sietäneet kissat pääsivät nauttimaan runsaammasta ravinnosta ja suojasta ja pääsivät siten jatkamaan sukuaan tehokkaammin.

Kissojen sosiaaliset ryhmät perustuivat ennen kaikkea sukulaisuudelle, ja tänäkin päivänä läheisimmät aikuisten kissojen väliset suhteet ovat yleensä sisarusten tai emon ja pennun välisiä. Jotta kissasta kasvaisi sosiaalisesti taitava aikuinen, sen tulee saada pentuaikanaan paljon hyviä kokemuksia lajitovereistaan.

Löytäisitkö valmiit kissakaverukset?

Eläinsuojeluyhdistyksissä on toisinaan aikuisia kissapareja, jotka ovat hyviä ystäviä. Myös yksityishenkilöiden ilmoituksia uutta kotia etsivistä kissapareista kannattaa seurata. Jos kissat ovat hyvissä väleissä jo valmiiksi, säästää uusi omistaja tutustuttamisen vaivan ja aidon ystävyyden vallitseminen kissojen välillä tulee todennäköisemmäksi.

Kissojen välisen ystävyyden tunnistaa siitä, että molemmat kissat hakeutuvat mielellään rauhalliseen fyysiseen läheisyyteen toisen kissan kanssa, esimerkiksi nukkumaan kylki kyljessä. Molemminpuolinen puskeminen on hyvä merkki, samoin pehmeäotteinen leikki, jossa osat vaihtuvat ja johon ei kuulu sähinää tai murinaa. Pelkkä saman katon alla asuminen ilman tappeluita ei siis tarkoita, että kissat ovat ystäviä.