Eläinten hyvinvointilaki suojaa espanjansiruetanaakin

Haitallisiin vieraslajeihin kohdistuu vihaa, ja vieraslajien kohtelu on tunnetusti vielä muiden eläinten kohtelua huonompaa. Koska haitallisten vieraslajien tappamiseen kannustetaan, ei tappamismenetelmissä aina oteta eläimen tuntoisuutta riittävästi huomioon.

Tämä näkyy nisäkkäiden, kuten supikoirien, mutta myös nilviäisten, kuten etanoiden, kohdalla. Tästä hyvä esimerkki on espanjansiruetanan hävittäminen. Espanjansiruetana on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, ja sen hävitykseen liittyen järjestetään jopa kampanjoita ja talkoita, viimeisimpänä mobiilipelin avulla. Laji kilpailee resursseista muiden etanalajien kanssa, ja se voi levittää muille eläimille haitallisia bakteereita ja loisia.

SEY kritisoi eläinten tappamisen pelillistämistä lajista riippumatta. Tappamisen pelillistäminen jättää huomiotta sen, että kyseessä ovat elävät, tuntoiset yksilöt, joita tulee kohdella kunnioittavasti. Tämä on tärkeää myös lopetustilanteissa.

Etanoilla, kuten muillakin nilviäisillä, on kehittynyt hermosto. Niillä on todettu olevan nosiseptoreita, eli kipuun reagoivia soluja, ja voidaankin olettaa, että ne kykenevät tuntemaan kipua. Eläinten hyvinvointilain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, ja tämä pätee myös espanjansiruetanoihin.

Espanjansiruetana, kuten muutkin etanat, tulee lopettaa asianmukaisesti, eli mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Pienet etanat tulee murskata riittävällä voimalla esimerkiksi isolla kivellä kovalla, laakealla alustalla siten, että isku on mahdollisimman tehokas. Muut suositellut keinot eivät välttämättä toimi käytännössä ja voivat aiheuttaa etanoille turhaa kärsimystä.

Isojen etanoiden kohdalla murskaaminen voi olla vaikeaa etanan joustavan ja liukkaan ruumiinrakenteen vuoksi, joten riittävän laakean alustan ja tasapohjaisen murskausvälineen valinta on erityisen tärkeää. American Veterinary Medical Association suosittelee etanoille kaksivaiheista lopettamista, jossa käytetään tainnuttamiseen ensin 5-prosenttista hiilihapotonta alkoholia (esimerkiksi väljähtynyt olut) ja sen jälkeen lopettamiseen 70–95-prosenttista alkoholia (esimerkiksi etanolipohjainen käsidesi, Marinol tai Sinol). Erityisesti isojen etanoiden kohdalla kaksivaiheinen lopetus voi olla kaikkein paras vaihtoehto.

Espanjansiruetana on helppo sekoittaa muihin etanalajeihin, joten etanaa lopettaessa tulee aina ensin varmistua lajista. Siruetanan erottaa esimerkiksi metsäetanasta koosta ja limasta. Metsäetana on suurimmillaan 7 cm pituinen, ja sen lima on oranssia. Espanjansiruetana voi kasvaa suuremmaksi, ja sen lima on kirkasta. Ukkoetanasta siruetanan erottaa siitä, että ukkoetanalla hengitysaukko on kilven takaosassa, kun taas siruetanalla taas kilven etuosassa.

Luonnonvarakeskus LUKE on tuottanut tunnistamisen avuksi tunnistuskaavion. Tutustu kaavioon täällä.