Häkissä pidettävien pikkulemmikkien pito-olosuhteissa ongelmia – puutteita perushoidossa, terveydenhoidossa ja liikunnantarpeen täyttämisessä

TIEDOTE 7.10.2019

Häkissä pidettävistä pikkulemmikeistä, kuten kaneista, marsuista ja hamstereista, tehdään verrattain vähän eläinsuojeluilmoituksia viranomaisille. Puutteet pikkulemmikkien pidossa havaitaan yleensä samalla, kun mennään tarkistamaan koirista tai kissoista tehtyä ilmoitusta. Lemmikkieläinten pitopaikkoihin yksityiskodeissa tehdään tarkastuksia ainoastaan silloin, kun on olemassa epäily, että eläimen olosuhteissa on puutteita. Rutiininomaisia otantatarkastuksia ei tehdä.

– Pikkulemmikkejä pidetään sisällä kodeissa muiden näkymättömissä, eikä niistä siten juuri tule eläinsuojeluilmoituksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pieniä häkissä pidettäviä lemmikkejä pidetään erityisen hyvin, sanoo SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati Pulli.

Pikkulemmikkien ongelmat tulevat yleensä esiin silloin, kun muiden eläinten pidossa on ongelmia.

– Vaikka eläinsuojelun arjen täyttävät kissat ja koirat, meillä on iso huoli muista pienistä lemmikeistä ja syytä uskoa, että ongelmia on, mutta ne eivät vain tule esille. Kissoista ja koirista on helppoa tehdä ilmoitus, sillä ne ovat useammin näkyvillä ja niiden kuntoon ja kohteluun osaa asiasta tietämätönkin ottaa kantaa.

Toisin on tyypillisesti häkeissä pidettävien eläinten laita.

– Lajia tuntemattoman on yleensä vaikeaa huomata, milloin eläin ei voi hyvin. Kun eläin on kipeä, se tyypillisesti piiloutuu, ja eläin voi kärsiä häkissään pitkäänkin. Tyypillisesti eläimistä tulee ilmoitus vasta silloin, kun huonoissa oloissa pidettyjä eläimiä on niin paljon, että niistä koituu hajuhaittoja naapureille. Silloin voi olla kyse jopa sadoista eläinyksilöistä, sanoo Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Päivi Lahti.

On todennäköistä, että ainoina lemmikkeinä elävillä pienillä eläimillä on hyvinvointiongelmia, jotka eivät ole kenenkään tiedossa.

Minimivaatimuksista lipsutaan

Lainsäädäntö antaa väljät raamit määritellessään pikkulemmikkien pitoa. Häkkipinta-ala eläintä kohden on kirjattu asetukseen, mutta se on pieni. Asetuksessa määrätään myös pesäkopista, kuivikkeesta ja virikkeistä.

– Vaikka säädökset edellyttävät vain vähän, on niidenkin noudattamisessa yllättävän usein puutteita. Minimipinta-ala on yleensä juuri ja juuri riittävä, mutta hälyttävän usein puuttuvat pesäkopit, kuivikkeita on aivan liian vähän ja vesi on likaista tai se puuttuu kokonaan, kertoo valvontaeläinlääkärinä muun muassa Helsingissä ja Tampereella pitkään toiminut Elli Valtonen.

– Ei ole mikään pieni asia, että edes lain minimivaatimukset eivät täyty, kun eläin viettää häkissä koko elämänsä. Se ei voi halutessaan hakeutua parempaan paikkaan asunnossa, kuten kissa tai koira. Tämän vuoksi myös häkin sijoittelu asunnossa on äärimmäisen tärkeä asia.

Lemmikkieläimiä koskeva asetus edellyttää myös, että eläinten lajinomaisen liikunnantarpeen tyydyttämisestä huolehditaan. Esimerkiksi gerbiili liikkuu luonnossa omakotitalotontin kokoisella alueella, kun laki edellyttää sille vain yhden A4-arkin verran tilaa eläintä kohden.

– On erittäin kyseenalaista, täyttyykö pikkulemmikkien liikunnantarve näissä pienissä häkeissä säädösten edellyttämällä tavalla, sanoo Elli Valtonen.

Halpa eläin jätetään helposti hoitamatta

Epäkohdat pikkulemmikkien pidossa ja olosuhteissa ovat todennäköisesti tavallisia.

– Kanit ja jyrsijät ovat helponoloisia lemmikkejä, vaikka niidenkin pito vaatii tilaa ja viitseliäisyyttä. Niitä otetaan pienellä kynnyksellä lapselle viihdykkeeksi, mutta perushoitoon ei perehdytä ollenkaan. Kun innostus loppuu, eläin muuttuu ikäväksi velvollisuudeksi. Silloin eläimiä pidetään niin, että ne juuri ja juuri pysyvät hengissä, sanoo Päivi Lahti.

Kun eläimen hankintahinta on pieni ja se on hankittu ilman kunnollista harkintaa, tingitään usein myös terveydenhoidosta.

– Halvalla hankittuun eläimeen ei aina olla valmiita laittamaan rahaa, eikä sitä välttämättä viedä eläinlääkäriin, kun se on sairas. Usein näyttää käyvän niin, että eläin jätetään vain kuolemaan hitaasti häkkiinsä, sanoo Elli Valtonen.

Apua lainsäädännöstä ja valistuksesta

Lainsäädännön parantamisella on tärkeä rooli pikkulemmikkien olosuhteiden parantamisessa. Uusi eläinsuojelulaki on edelleen työn alla, ja lajikohtaisia asetuksia aletaan säätää sen jälkeen, kun eläinsuojelulaki valmistuu.

– Jyrsijöiden, lintujen ja muiden häkissä pidettävien eläinten hoitoon ja olosuhteisiin liittyviä vaatimuksia on tarkennettava, sanoo SEYn Kati Pulli.

Lemmikkejä myyvien kauppojen ja kasvattajien rooli on edelleen ratkaiseva.

– Eläinten myyjien tulee haastatella ostajat todella tarkkaan ja jakaa kunnolliset hoito-ohjeet kaikkien eläinten mukana.

Haastattelut:

Kati Pulli, toiminnanjohtaja, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, 050 371 2740, kati.pulli@sey.fi

Lisätiedot:

– Eläinten viikkoa vietetään 4.–10.10. SEY Suomen eläinsuojelu muistuttaa Eläinten viikolla eläinten hyvästä kohtelusta. Tänä vuonna Eläinten viikon teemana on Yksikään eläin ei ole häkkieläin. Kampanjan verkkosivut ovat osoitteessa elaintenviikko.fi.

Eläinten viikkoa on vietetty Suomessa SEYn aloitteesta jo vuodesta 1959 lähtien.

SEY Suomen eläinsuojelu on Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija. SEY on toiminut suomalaisen eläinsuojelun eturintamassa jo yli sadan vuoden ajan.