Millainen lintu, sellainen laulu

Usein kuulee tokaistavan, miksi Suomen pitäisi olla uraauurtava ja muita maita edellä kaikessa. Vastaavia lausahduksia kuulee myös eläinten hyvinvoinnin tasosta keskusteltaessa, ja meneillään oleva eläinsuojelulain uudistus on nostanut aiheen uudelleen parrasvaloihin. Vertailtaessa maiden välisiä eroja eläinten hoidossa, täytyy huomioida myös maiden taloudelliset ja yhteiskunnalliset erot. ”Paremmin meillä menee kuin Albanialla” kommentoi eräskin keskustelukumppanini aiheeseen. Tokaisu on toki siinä mielessä pätevä, että Albanialla ei ole käytännössä lainkaan eläinsuojelulainsäädäntöä. Sen lisäksi Albanian hallitus ei noudata perustuslakituomioistuimen päätöksiä, sillä on korruptoitunut oikeuslaitos ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut sille useita tuomioita oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen rikkomisesta.

Monissa yhteiskuntaetiikkaa tutkivissa teksteissä on tultu tulokseen, että eläinten sivistynyt kohtelu on verrannollinen ihmisten sivistyksen tasoon: mitä epäoikeudenmukaisempi yhteiskunta on ihmisille, sitä heikompaa myös eläinten huomioiminen on. Toki jo pelkkä eläinsuojelulain olemassa olo kertoo yhteiskunnan ottavan huomioon myös muut lajit. Sivistyksen tason määrittelee kuitenkin se, kuinka korkeatasoisesti eläimet huomioidaan laissa ja yhteiskunnassa ylipäätään.

Onko eläimillä Suomessa parempi lainsuoja kuin Albaniassa? Aivan varmasti. Vastaako Suomen eläimiin kohdistama lainsuoja Suomen oikeusvaltiostatusta? Mielestäni ei. Edellä ei aina tarvitse mennä, eikä siihen välttämättä edes pyrkiä. Jos eläinten hyvinvoinnin taso kuitenkin on yhteiskunnan sivistyksen mittari, eikö Suomen valtio kulkisi sitä polkua ylpeydellä?

Meillä on tuotantoeläinten pidossa edelleen monia puutteita, joita muissa vastaavan tai jopa heikomman ekonomisen ja yhteiskuntaoikeudellisen statuksen maissa ei enää ole. Lypsylehmistämme viisikymmentäkaksi prosenttia elää yhä paljon keskustelua herättävissä parsinavetoissa, vaikka Ruotsissa parsinavetoiden rakentamista ei ole tuettu vuoden 2007 jälkeen. Tanskassa niiden perustaminen kiellettiin vuonna 2010 eikä Norjassakaan rakentaminen ole enää sallittua. Sama pätee Alankomaihin ja Sveitsiin. Aina yhtä raflaava sikojen kastraatiokeskustelu on myös tarpeellinen, sillä esimerkiksi Espanjassa ja Britanniassa kastraatiota ei suoriteta lainkaan. Lisäksi Norjassa ja Liettuassa possun iholla tulee käyttää puuduttavaa voidetta ennen puudutuspiikkiä, ja puudutuksen pitää antaa vaikuttaa ennen varsinaista toimenpidettä. Ruotsissa lehmillä on ulkoilupakko navettarakenteesta riippumatta, siinä missä Suomen pihattolehmien ulkoilu ei ole lain vaatimus.

Huomioitavaa on myös, miten eri maiden lait käsittelevät eläimiä. Laissa määritellään muun muassa, onko eläin itseisarvoinen, tunteva olento (”sentient being”, esim. Alankomaat, Sveitsi ja Norja), vai välinearvoinen olento (esim. Suomi). Itseisarvo, joka ei tällä hetkellä eläinten kohdalla toteudu Suomessa,  tarkoittaa, että eläimellä on arvo riippumatta sen hyödystä ihmiselle. Meneillään oleva eläinsuojelulainuudistus on onneksi ottanut tämän arvoasetelman muutoksen asiakseen.

Noh, eipä auta itku markkinoilla, rahaa siellä pitää olla. Tässäkin asiassa vastuu painaa meidän kuluttajien harteita. On varsin helppoa vaatia kovaan ääneen eläinten hyvinvoinnin korkeaa tasoa ja kiristettyjä eläinten pitovaatimuksia, mutta unohtaa asia kaupantiskillä – joko tietoisesti tai tiedostamatta – ja änkeä euronsa matalampaa hyvinvoinnintasoa ylläpitävän maan eläintuotantoon. 

On hienoa, että ihmisten huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista on jatkuvassa kasvussa. Ei saa kuitenkaan unohtaa, että kotieläintuotanto kehittyy sen mukaan, mikä myy. Antakaa siis kaupalle palautetta merkintöjen puutteesta, vaatikaa lounasravintolassanne lisää tietoa tuotteen alkuperästä ja ennen kaikkea kuluttakaa eläinten hyvinvointia edistäviä tuotteita aina, kun mahdollista. Suomi on omavarainen niin maidossa ja munissa kuin sian- ja siipikarjanlihassa. Siitä huolimatta maahamme tuodaan joka vuosi yli 40 miljoonaa kiloa lihaa, joten jokin markkina sillekin on oltava. Thaimaalaisen broilerin nauttiminen huoltsikan buffassa ei edistä keskustelua suomalaisen broilerin hyvinvoinnista, eikä kannusta tuotantorakenteiden kehittämiseen.

Lähteet:

Komission lausunto Albanian Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta, 2010
EHK ja MTT:n selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista, 2014
MMM oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja Alankomaiden eläinsuojelulainsäädännöstä
St Brieucin konfrenssi 2013 the French Institute for the Pig and Pork Industry (IFIP)
http://www.ciwf.org.uk/farm-animals/pigs/welfare-issues/castration/

http://verso-blogi.blogspot.fi/2014/03/elaimen-itseisarvo-ja-luontaiset.html?spref=fb
Elintarviketeollisuusliitto, lihateollisuuden raportti 2011