Päätösvaltaa kaupan tiskille?

Tuotantoeläinten hyvinvointikeskustelussa törmää jatkuvasti ristiriitaan: kuluttajaa parjataan siitä, että hän on vieraantunut eläintilojen arjesta, eikä ymmärrä mitä nykypäivän eläintuotanto on, kun samaan aikaan elintarviketoimijoiden mainonta ja markkinointi johtavat kuluttajaa harhaan. On varsin ristiriitaista vaatia kuluttajalta ymmärrystä esimerkiksi pihatto vs. parsinavetta -keskusteluun, kun maitoa ostaessaan kuluttaja näkee piirroslehmän polkupyörän selässä tai järvenrannalla heinähattu päässä kalastelemassa. Jotta kuluttajalle voidaan tarjota avointa ja totuudenmukaista tietoa nykypäivän tuotannosta, vaaditaan rutkasti lisää luottamusta suomalaiseen kuluttajaan.

Samalla kun suomalaisen kuluttajan luottamus ruokaketjun eri toimijoihin on horjunut erinäisten mediakohujen ja julkaisuiden vuoksi, on välittäminen eläinten kasvatusolosuhteista ja hyvinvoinnista kasvanut huimasti: vuonna 2011 tehdyssä kuluttajatutkimuksessa 62 % kuluttajista piti eläinten kasvatusolosuhteita tärkeänä, kun vuonna 2005 vastaava luku oli 34 % (1). 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan kuluttajat, joilla on konservatiiviset arvot, osoittivat vähiten huolta eläinten hyvinvointia kohtaan (2). Vaikka konservatiivisuus ja muutosvastarintaisuus tuntuvatkin korostuvan yhteiskunnassamme, ei perinteiden kunnioitus saisi olla este eläinten olojen kehittämiselle. Esimerkiksi paljon esillä olevassa sikojen kastraatioasiassa olemme monia muita maita auttamatta jäljessä: Iso-Britanniassa ja Espanjassa kastraatiota ei suoriteta lainkaan, ja Ruotsi, Norja ja Liettua vaativat iholle levitettävää puudutusvoidetta sekä sen jälkeen annettavaa puudutusainepistosta (3),(4).

Suomessa on monia tiloja, joilla eläinten hyvinvointiasiat on otettu esimerkillisesti huomioon. Siksi on harmillista, että kuluttajilla ei ole mahdollisuutta tietää, mitkä tuotteet näiltä tiloilta tulevat. Kuluttajan keinot satsata eläinten hyvinvointiin rajoittuvat tilalla käyntiin ja tuotteiden ostamiseen suoramyyntinä, tai luomutuotteiden ostamiseen (5). Luomun kustannuksia lisäävät kuitenkin myös esimerkiksi rehuvaatimukset, joista eläinten hyvinvoinnista huolestunut kuluttaja ei välttämättä ole valmis maksamaan. Suomeen tarvittaisiin siis selkeä eläinten hyvinvoinnista kertova merkintäjärjestelmä, jolla päätösvaltaa saataisiin siirrettyä kuluttajalle. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kananmunan pakkausmerkintöjä, joista kuluttaja voi itse valita, minkälaisista kasvatusolosuhteista munat tulevat. Kuluvana vuonna 38 % kananmunista tuotettiin häkittömästi (lattiakanala tai luomutuotanto), siinä missä vuonna 2005 luku oli alle 18 % (6). Jos vaihtoehtoja tarjotaan, on kuluttajilla mahdollisuus äänestää euroillaan ja ohjata näin kotieläintuotannon suuntaa.

Kuluttajalla on halu ottaa riskit haltuun ostoksia tehdessään (7). Esimerkiksi jos kuluttaja kokee lisäaineet vaarallisiksi, kannattaa kuluttajalle mahdollistaa omatoiminen riskienhallinta: siis mahdollisuus valita lisäaineettomaksi merkitty tuote muiden tuotteiden joukosta. Riskienhallinta lisää kuluttajan luottamusta elintarviketoimijoihin ja -tuotteisiin (8). Tällä hetkellä yli puolet kuluttajista näkee tuotantoeläinten olot ongelmallisina, mutta vain kananmunaostoksilla kuluttaja voi ostopäätöksellään valita, millaisia pito-olosuhteita hän haluaa tukea.

Eläinten hyvinvointimerkinnällä voidaan edistää useiden ketjun toimijoiden hyvinvointia: kuluttajien hyvinvointia lisäävät totuudenmukaiset ja luotettavat pakkausmerkinnät, joilla kuluttajaa ei johdeta harhaan (8), tilallisen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä taas ovat taloudellinen tilanne, ammattitaito ja ylpeys työstä (9). Kaupan hyvinvoinnin voidaan katsoa käsittävän rehellisyyden, yritysimagon ja laajan tietämyksen myytävästä tuotteesta. Mielestäni eläinten hyvinvoinnista kertova merkintä tuotteessa tukee näistä jokaista. Selkeällä hyvinvointimerkinnällä voidaan siis potentiaalisesti parantaa useiden toimijoiden hyvinvointia aina eläimestä kuluttajaan, mutta sen kehittäminen vaatii laajaa ja hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Joko on tullut aika siirtää päätösvalta eläinten hyvinvointia edistävien tuotanto-olojen tukemisesta kuluttajalle?

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Essi Wallenius vastaa SEYn merkintäjärjestelmäprojektista.

_______________________________________________________________________________________________((1) Peltoniemi & Yrjölä: Kuluttajien ja tuottajien näkemyksiä ruoan ostopäätöksistä ja tuotantotavoista, 2012
(2) Markus Vinnari, Pekka Räsänen ja Pekka Jokinen 2013: Attitudes towards Farm Animals as a Part of Belief Systems. Anthrozoös 26: 111-123.)
(3) St Brieucin konfrenssi 2013 the French Institute for the Pig and Pork Industry (IFIP)
(4) http://www.ciwf.org.uk/farm-animals/pigs/welfare-issues/castration/
(5) Ruokatieto.fi 28/05/2012
(6) Matilda Maataloustilastot: http://www.maataloustilastot.fi/kananmunien-tuotanto 
(7) Järvelä&Mäkelä: ”Vox consumptoris – Kuluttajan ääni, Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2005
(8) Siljander-Rasi, 2013, MTT: Reilu sika – Sianlihantuotannon eettiset periaatteet tuottajien ja kuluttajien arvioimina
(9)https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/Uutisarkisto/2013/Sianlihan%20eettisyys%20kiinnostaa%20suomalaisia