Usein kysyttyä Parempi eläimille -hyvinvointimerkistä
Mikä Parempi eläimille -hyvinvointimerkki?
Miten hyvinvointimerkki toimii?
Millä tavalla SEY on mukana hyvinvointimerkkihankkeessa?
Onko hankkeessa mukana oleminen SEYn arvojen mukaista?
Miten hyvinvointimerkki edistää eläinten hyvinvointia?
Hyvinvointimerkki perustuu vapaaehtoisuuteen. Eikö samat asiat pitäisi saada lainsäädäntöön?
Mihin Parempi eläimille -nimi perustuu?
Koskeeko pilottikokeilun ulkoilu- ja laidunnusvaatimus myös lihanautoja?
Mikä Parempi eläimille -hyvinvointimerkki?
Parempi eläimille -merkin takana on Luonnonvarakeskus Luken ja Pellervon taloustutkimus PTT:n toteuttama tutkimushanke, jossa on selvitetty eläinten hyvinvointimerkin mahdollisuuksia Suomessa. Hankkeen tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia, tuottaa kuluttajille tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavoista sekä tuoda kuluttajatuotteisiin lisäarvoa.
Miten hyvinvointimerkki toimii?
Hyvinvointimerkin tavoitteena on siirtää eläintuotantoa kohti käytäntöjä, jotka ottavat paremmin huomioon eläinten tarpeet.
SEYn tavoitteena on, että eläinkunnan tuotteiden kulutus vähenee, kun tietoisuus eläintuotannon ongelmista lisääntyy kuluttajien keskuudessa. Paremman hyvinvoinnin tuotteet maksavat enemmän, minkä voidaan odottaa vähentävän eläinkunnan tuotteiden kokonaiskulutusta.
On tärkeää, että eläinten hyvinvointiin minimilainsäädäntöä enemmän panostava tuottaja saa korvauksen työstään. Tämä tuo kannustinvaikutuksen kaikille tuottajille siirtyä vapaaehtoisin toimin minimilainsäädäntöä korkeamman tason tuotantoon.
Eläinkunnan tuotteiden kokonaiskulutusta on tärkeää mitata, jotta voidaan varmistua siitä, että korkeamman hyvinvoinnin tuotteiden tuominen markkinoille ei lisää kulutusta. Samalla lainsäädännön kehittyessä eläinten hyvinvointikriteereitä on jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä, jotta eläinten hyvinvointi lisääntyy.
Samaan aikaan ei-eläinperäisten tuotteiden kehittämiseksi on tehtävä innovointia ja tutkimusta ja niiden menekkiä tulee edistää. Tätä tavoitetta SEY on ajanut muun muassa EU:n Pellolta pöytään -strategian ja CAP-uudistuksen yhteydessä.
Millä tavalla SEY on mukana hyvinvointimerkkihankkeessa?
SEY on ollut mukana Luonnonvarakeskus Luken johtamassa hankkeessa, jossa valmistellaan eläinten hyvinvointimerkintää Suomeen. SEY on rahoittanut hanketta 3 000 eurolla, joka suunnattiin kuluttajakyselyyn, jolla selvitettiin kuluttajien kiinnostusta hyvinvointimerkkiä kohtaan. Rahoitukseen osallistumalla SEY pääsi mukaan hankkeen ohjausryhmään. SEYn tavoitteena on edistää sitä, että hyvinvointimerkin kriteerit parantavat eläinten hyvinvointia merkittävästi.
Onko hankkeessa mukana oleminen SEYn arvojen mukaista?
SEY ei tavoittele kaikesta eläintuotannosta luopumista, vaan eläinten hyvinvoinnin kannalta parempaa tuotantoa, kulutuksen ohjaamista paremman hyvinvoinnin tason eläinsuotteisiin ja eläinkunnan tuotteiden kulutuksen vähentämistä. SEY on yksi ohjausryhmässä mukana oleva tahoista, joten kriteerit eivät kaikilta osin välttämättä noudata SEYn näkemyksiä riittävän hyvästä eläintenpidosta. Hankkeessa mukana oleminen kuitenkin noudattaa SEYn tavoitteita ja linjauksia, sillä se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa tuotantoeläinten hyvinvointiin.
SEYn tavoitteena on, että tuotantoeläinten hyvinvointi on korkealla tasolla ja että eläimet elävät hyvän elämän. Pyrimme vaikuttamaan suoraan lainsäädäntöön, mutta muut keinot, kuten kulutuksen ohjaaminen paremmin hyvinvointistandardein tuotettuihin tuotteisiin ovat välttämättömiä muutoksen aikaansaamiseksi. Suosittelemme suomalaisia kuluttajia vähentämään sellaisten eläinkunnan tuotteiden kulutusta, joita ei ole tuotettu korotetuin hyvinvointistandardein. SEYn linjaus eläinten käytöstä ruoantuotannossa: https://sey.fi/wp-content/uploads/2014/05/seyn_linjaus_elainten_kaytosta_ruoantuotannossa.pdf
Miten hyvinvointimerkki edistää eläinten hyvinvointia?
Eläinten hyvinvointimerkintä/tuotantotapamerkintä on tavoitteemme sekä kansallisella että EU-tasolla. Näkemyksemme mukaan merkinnällä voidaan tuoda esille se, että tuotantotavoissa on eroja (vrt. kananmunien tuotantotapamerkinnät), että monet kuluttajien itsestään selvänä pitämät asiat, kuten ulkoilu, laidunnus ja jatkuva vedensaanti, eivät tosiasiassa toteudu vähimmäislainsäädännössä ja että kaikki suomalainen tuotanto ei ole eläinten hyvinvoinnin kannalta korkeatasoisinta mahdollista ja ”käytännössä luomua”, kuten monesti kuulee väitettävän.
Näkemyksemme mukaan on myös eläinten etu, että kuluttajat voivat erottaa korkeatasoisemman tuotannon vähimmäislainsäädännön ylittävästä, voimakkaasti eläimen tarpeiden toteutumista rajoittavasta intensiivisestä tuotannosta.
Suomessa on jo tällä hetkellä eläintuotantoa, jossa ylitetään selvästi eläinsuojelulain vaatimukset. Hyvinvointimerkin avulla tämä parempi tuotanto saadaan nykyistä paremmin kuluttajien tietoon. Mielestämme on tärkeää, että kysyntä kohdistuu nimenomaan paremman kriteeristön eläintuotteisiin sen sijaan, että kulutetaan vähimmäislainsäädännön velvoitteet täyttäviä tuotteita.
Hyvinvointimerkki perustuu vapaaehtoisuuteen. Eikö samat asiat pitäisi saada lainsäädäntöön?
Teemme jatkuvasti töitä myös lainsäädännön parissa. Tavoitteenamme on, että kaikkien eläinten hyvinvointi on korkealla tasolla ja niillä on mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Monien parannusten kohdalla edistysaskeleita on hyvin vaikeaa saada lainsäädäntöön, ellei suuri osa tuotannosta jo ole käytännössä perustasoa parempaa. Tästä käy esimerkkinä nautojen pito parressa. Jos taloudellisilla kannusteilla onnistutaan saamaan suuri osa eläimistä parempaan tuotantomuotoon, on todennäköisempää saada asia lopulta lainsäädäntöön. Silloin on taloudellisia kannusteita suunnattava jälleen uusiin parannuksiin ja vietävä koko eläintuotantoalaa kohti parempaa eläintenpitoa.
Millaisia keinoja paremman tuotantoeläinten hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja eläintuotteiden kulutuksen vähentämiseksi on tarjolla?
Näkemyksemme mukaan valtion tulee pyrkiä kokonaisvaltaiseen eläintuotteiden käytön vähentämiseen sekä lainsäädännöllä, tukitoimilla, kuluttajille suunnatulla viestinnällä että julkisten hankintojen käytännöillä.
Eläinsuojelulain tulee taata kaikille tuotantoeläimille riittävän korkea hyvinvoinnin taso. Lisäksi luotettavan ja puolueettoman eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmän käyttöönottoa tulee edistää sekä taloudellisesti että esimerkiksi kuluttajaviestinnän keinoin.
SEYn linjaus eläinten käytöstä ruoantuotannossa: https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/01/seyn_linjaus_elainten_kaytosta_ruoantuotannossa.pdf
Mihin Parempi eläimille -nimi perustuu?
Meille oli tärkeää, että nimi kertoo siitä, mistä on kysymys: vähimmäislainsäädäntöä paremmasta tuotannosta eläinten kannalta. Kysymys ei siis ole tuotannosta, jonka voidaan julistaa olevan kokonaisuudessaan eettistä tai eläinten kannalta kaikin puolin riittävän hyvää, vaan nimenomaan vähimmäislainsäädäntöä paremmasta tuotannosta.
Mikä pilottikokeilu?
Pilottikokeilussa on vain osa työryhmässä suunnitteluista eläintuotteista ja kriteeristöstä. Kokeilu tulee vaikuttamaan siihen, millaiseksi merkintäjärjestelmä lopulta muotoutuu. Pilotin tavoitteena on nimenomaan kerätä kuluttajilta palautetta kokemuksistaan ja näkemyksistään. Palautetta siis kannattaa jättää: https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/058c8fbe-34a0-42f0-a722-1f21e947631f?displayId=Fin2103597
Pilotin tulosten perusteella päätetään, miten merkki tulee muotoutumaan, merkin hallinnoinnista ja valvonnan toteuttamisesta. SEY ei ole vielä tehnyt päätöksiä osallistumisestaan hankkeen jatkoon.
Koskeeko pilottikokeilun ulkoilu- ja laidunnusvaatimus myös lihanautoja?
Merkin verkkosivulta voi saada käsityksen, että ulkoilu- ja laiduntamisvaatimus eivät koske lihanautoja. Hankkeen vetäjä Luonnonvarakeskus Luke on tarkentanut, että lihanaudoilla on pilotissa kahdentyyppisiä tuotteita. Toinen on rotukarjan jauhelihaa ja toinen on luomujauhelihaa. Rotukarjan liha on käytännössä emolehmätiloilta tulevaa lihaa, eli naudat pääsevät laitumelle. Luomujauhelihassa toteutuvat luomusäädökset, eli myös luomussa kaikki naudat pääsevät laitumelle. (Yli vuoden ikäisten sonnien osalta laiduntamisvaatimuksesta voidaan luomussa poiketa niin, että niiden tulee päästä päivittäin vähintään ulkotarhaan tai jaloittelualueelle. Tässä tapauksessa edellytetään talviaikaan päivittäin ulkoilua. Lihantuotantoon käytettäviä nautoja voidaan loppulihotusvaiheessa pitää sisätiloissa. Sisälläpitojakso voi olla enintään 1/5 eläimen elinajasta ja kaikissa tapauksissa enintään 3 kk.)
SEYn mielestä vapaa liikkuminen ja ulkoilu ovat nautojen kohdalla perusedellytyksiä sille, että paremmasta hyvinvoinnista voidaan puhua.