Bisnestä koirien hyvinvoinnin kustannuksella

Moni turistien ajeluttamiseen kasvatettu rekikoira viettää lähes puolet vuodesta ulkohäkissä ilman kunnollista liikuntaa tai virikkeitä. Huskysafareilla toimivien koirien saama hoito voi olla puutteellista, ja pahimmassa tapauksessa sekä koirien ruokinta että elinolot ovat kelvottomat.

Samaan aikaan kun turistien määrä on kasvanut, myös kysyntä rekikoirapalveluita tarjoavalle yritystoiminnalle on lisääntynyt räjähdysmäisesti.

Kasvu on tapahtunut osin koirien hyvinvoinnin kustannuksella. Moni huskyajeluita turisteille aiemmin pienemmässä mittakaavassa tarjonnut yrittäjä on tarttunut mahdollisuuteen, joka on voinut tuntua loputtomalta kultakaivokselta.

Tämän sivuston kuvituksena on käytetty videoita ja kuvia, joiden sisältö voi järkyttää.

1. Tuhansia tai kymmeniätuhansia koiria?

Turismin nopea kasvu näkyy huskysafareita järjestävissä yrityksissä monella tavoin. Esimerkiksi muutaman tai muutaman kymmenen koiran rekikoirayrityksen koko on voinut kasvaa niin, että koirien määrä on kohonnut äkillisesti useisiin satoihin.

Suomessa kaikki koirat tulee rekisteröidä kansalliseen koirarekisteriin, mutta käytännössä huskysafareilla toimivat koirat rekisteröidään rekisteriin vain harvoin. Tästä johtuen viranomaiset – eikä kukaan mukaan – tiedä koirien todellista määrää.

Koira häkissä katsoo kohti kameraa. Maa on hyvin mutainen ja koiran tassut märät ja likaiset.

2. Koirien elinolot eivät kestä päivänvaloa

Safarikoira asuu joko muutamien neliöiden kokoisessa häkissä tai muutaman metrin pituisessa ketjussa. Käytännössä koiria on pidetty usein tätä paljon lyhyemmissä ketjuissa tai pienemmissä häkeissä. Koirilla on käytössään koppi, mutta kopeissa ei ole välttämättä lämpöeristystä. Pohjoisen pakkaset voivat kiristyä jopa -30 -40 asteeseen.

Huskysafareiden yleisimpiä ongelmia ovat pienet häkkikoot suhteutettuna niissä pidettävien koirien kokoon, ketjuissa pidettävien koirien ketjun lyhyt pituus, pentujen ja imettävien emojen sekä ohutturkkisten koirien koppien rakenteiden ja/tai lämmityksen puutteet talvella, koppien niukka kuivitus, koirien häkkien siivoamatta jättäminen ja koirien hammasongelmat.

3. Kun töitä ei ole, koirat eivät tee mitään

Etenkin kesät ovat monille safarikoirille kurjaa aikaa, sillä koirat pääsevät harvoin – jos koskaan – häkistä tai ketjusta pois. Kesäisin tarhoilla on talviaikaa vähemmän työvoimaa, ja koirat voivat viettää päiviä tai jopa viikkokausia häkissä tai lyhyeen ketjuun kytkettynä.

4. Koirien terveydenhuoltoa laiminlyödään

SEY on nähnyt laajan aineiston useiden huskysafareita järjestävien yrittäjien entisten työntekijöiden lähettämää todistusaineistoa erilaisista epäkohdista sekä satoja kuvia ja videoita useiden eri huskysafareita tarjoavien yritysten oloista.

Työntekijöiden mukaan on tyypillistä, ettei koiria käytetä eläinlääkärissä tarvittaessa. Vain vakavimmat tapaukset tai sellaiset koirat, joilla katsotaan olevan rahallista arvoa, lääkitään.

Lähikuva koiran huonokuntoisista hampaista.

5. Koirien alkuperä jää usein hämäräksi

Osa rekikoiratoimijoista tuo koiria maahan puutteellisin paperein. SEYn saamien tietojen mukaan esimerkiksi useat eri paikkakunnilla toimineet rekikoirayrittäjät ovat tuoneet Pohjois-Suomeen pakettiautolla koiria esimerkiksi Ranskasta, Puolasta, Norjasta ja Ruotsista useita kertoja. Koirat ovat tulleet sikäläisistä kenneleistä ilman tarvittavia maahantulopapereita.

Kun koiria tarvitaan turistien eteen nopealla tahdilla, keinot voivat olla härskit: pahimmillaan koiria haetaan ulkomailta pakettiautolasteittain tuontivaatimuksista ja rokotuksista välittämättä, tai niitä pennutetaan nopeaan tahtiin. Myös vahinkopentueet ovat yleisiä.

Pahimmillaan koiria ei ole rokotettu tai madotettu, eikä niitä ole viety eläinlääkäriin tarvittaessa. Koiria on tuotu kerralla jopa kymmenittäin.

6. Työntekijöiden ja yrittäjien osaaminen on usein puutteellista

Rekikoira-alalla työskentelee tyypillisesti nuoria, ulkomailta tulevia kausityöntekijöitä, joilla ei välttämättä ole ennestään minkäänlaista eläinosaamista.

Rekikoirayrityksen perustamiseen ei myöskään vaadita erillistä tutkintoa. Käytännössä lähes kuka tahansa voi laittaa koirasafareita tarjoavan yrityksen pystyyn ja ostaa satoja koiria.

SEYn tietojen mukaan osa huskysafariyrittäjistä juoksuttaa safareilla koiria, joita ei ole koulutettu tehtävään lainkaan, tai joita on koulutettu hyvin vähän. Myös koirien käsittely ja koulutus voi perustua vanhakantaisiin uskomuksiin tai esimerkiksi väkivaltaan.

7. Viranomaiset eivät ehdi päästä tapausten jäljille

Lain mukaan ammattimaisesta rekikoiratoiminnasta tulee tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle jo ennen toiminnan aloittamista. Moni yritys toimii näin, mutta koska alalla on tyypillistä käyttää aliurakoitsijoita, osa näiden yritysten käyttämistä koirista ei välttämättä päädy koskaan viranomaisten tietoon.

Moni yrittäjä myös vaihtaa paikkakuntaa tai jopa maata, jos ongelmia ilmenee viranomaisten kanssa yhdellä paikkakunnalla. SEYn tiedoissa on useita tapauksia, joissa yrittäjä on saanut tuomion eläintenpitorikoksesta Suomessa, mutta toiminta on siirtynyt tämän jälkeen Ruotsiin tai Norjaan – tai toisinpäin. Usein paikkakunnalta paetaan jo ennen tuomiota.

Suomen, Ruotsin ja Norjan eläinsuojeluviranomaiset eivät tee järjestelmällistä yhteistyötä rekikoira-asioissa.

8. Safareilla käytetään ohutturkkisia koiria

Pohjois-Suomen talvi voi olla sääolosuhteiltaan armoton. Rekikoira-alalla käytetään tyypillisesti alaskanhuskyja. Alaskanhusky ei ole Kennelliton hyväksymä virallinen koirarotu, vaan rotu, joka on syntynyt, kun siperianhuskyja on risteytetty esimerkiksi greyhoundeihin ja muihin nopeasti juokseviin vinttikoirarotuihin. Alaskanhuskyissä on sukulinjoja, joita jotkut harrastajat pitävät ”oikeina” alaskalaisina. Yleisesti ottaen lähes mitä tahansa valjakkokoirana käytettävää risteytystä sanotaan kuitenkin alaskanhuskyksi.

Osa rekikoirayrityksistä käyttää myös niin sanottuja hound-tyyppisiä, lyhytturkkisia koiria. Vaikka koirilla olisi takki ja jalkineet, ne eivät pärjää kylmissä olosuhteissa. Paleltumat ja paleleminen on varsin yleistä.

9. Koirat eivät saa vettä

Eläinten hyvinvointilain mukaan koirilla tulee olla jatkuvasti tarjolla juomavettä. Laki kuitenkin sallii tällä hetkellä rekikoirille poikkeuksen nimenomaan juomaveden suhteen. Lain mukaan silloin, kun maa on jäässä, rekikoirille ei tarvitse tarjota jatkuvasti juomavettä, vaan riittää, että koirille tarjotaan juomavettä kolmesti päivässä. SEYn mielestä tämä ei ole riittävän usein – varsinkin, kun kysymyksessä on raskasta työtä tekevä eläin.

Käytännössä moni rekikoirayritys tarjoaa vettä koirille talvisin tätäkin harvemmin. SEYn saamien tietojen mukaan osassa yrityksistä on tyypillistä, että koirat saavat aamuruoan liemen muodossa, ja niille tarjotaan tämän jälkeen päivän aikana kerran vettä. Muutoin koirat syövät lunta janontunteen taltuttaakseen. Jotta koira saisi lumesta riittävästi nestettä, lunta täytyisi syödä huomattavan suuria määriä.

10. Lopussa ei seiso kiitos

Safarikoiran elämä päättyy usein siihen, ettei koira pysty enää työskentelemään. Osa tarhoista lopettaa työhön sopimattomat koirat kauden lopussa esimerkiksi ampumalla. Osa taas jättää koirat tarhalle. Tarhalla eläkepäiviä viettävän koiran päivät eivät ole välttämättä kovin ruusuisia, jos koira ei pääse liikkumaan tarhan tai ketjun ulkopuolella eikä se pääse tarvittaessa eläinlääkäriin.

Osa tarhoista antaa elämänsä loppupäässä olevia koiria adoptioon. Hyvin harvalla tarhalla on kuitenkaan vastuullisesti ja eettisesti toimiva adoptio-ohjelma.