SEY: Älä koske rusakonpoikaseen – yksin kyhjöttävä eläin tarvitsee harvoin ihmisen apua

TIEDOTE 2.4.2015

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto muistuttaa, että yksinäinen rusakonpoikanen on harvoin emonsa hylkäämä, eikä yleensä tarvitse ihmisen apua. Rusakkonaaraat ovat jo synnyttäneet kevään ensimmäiset poikueet.

SEYn eläinsuojeluneuvojat ovat saaneet kevään ensimmäiset yhteydenotot hylätyiltä vaikuttavista rusakonpoikasista. Rusakkopoikueessa on tavallisesti 2-4 poikasta, ja naaras synnyttää ne parin metrin päähän toisistaan suojaan petoeläimiltä. Rusakkonaaras käy imettämässä poikasiaan kerran kaksi vuorokaudessa, muun ajan poikaset pysyttelevät piiloissaan.

– Yksinään kyhjöttävät pienet pitkäkorvat säälittävät ihmisiä ja herättävät yleensä tarpeettoman halun auttaa. Suurimmalla osalla poikasista nimittäin on kaikki kunnossa, SEYn Savon alueella toimiva eläinsuojeluneuvoja Sanja Sateenranta sanoo.

– Rusakonpoikaseen ei pidä suin päin mennä koskemaan – niin kuin ei mihinkään eläimen poikaseen, ellei se ole loukkaantunut, Sateenranta muistuttaa.
Nyrkinkokoinen, tummanruskean ja mustan kirjava poikanen suojautuu luottaen suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa.

SEYn Tampereella toimiva eläinsuojeluneuvoja Tiia Karvanen kiittää valistuneita ihmisiä siitä, että he ovat ymmärtäneet rusakonpoikasille niihin koskemisella aiheuttamansa vaarat. Ennen eläimeen koskemista pitäisi aina ottaa yhteyttä asiantuntijaan ja koskea eläimeen vasta sellaisen ohjeen saatuaan.

– Vaikka poikaseen olisi koskettu, pitäisi se pyrkiä palauttamaan vielä emonsa hoidettavaksi. On ollut tapauksia, joissa lapsi on käynyt hipaisemassa eläintä, ja se on heti kiikutettu minulle. Poikasella olisi ollut mahdollisuudet päästä takaisin emonsa hoitoon, jolloin selviytymismahdollisuudet ovat moninkertaiset ihmisen hoitoon verrattuna, pohtii Karvanen.

Rusakonpoikaset ovat kaikista luonnonvaraisista surullisimpia hoidettavia korkean kuolleisuutensa takia.
– Poikasella on hyvin pienet selviytymismahdollisuudet ihmisen hoidossa, ja sen hoito on hyvin vaativaa asiantuntijallekin, toteaa Karvanen.

Rusakkoemo ei ole koskaan näkyvillä, joten huoli poikasen hylkäämisestä on useimmiten turha. Selkeästi hädässä olevaa eläintä on kuitenkin jokaisella velvollisuus auttaa. Vaarallisessa paikassa oleva poikanen on siirrettävä varovasti suojaisampaan paikkaan. Jos naakat tai harakat ovat poikasen kimpussa, voi sen ottaa hetkeksi laatikkoon suojaten kädet esimerkiksi ruohotupoilla. Eläimeen ei pidä koskea hanskoillakaan, ja se tulee palauttaa samaan paikkaan hämärän laskeuduttua ja harakoiden hävittyä. Jos eläin on loukkaantunut, on se toimitettava asiantuntevaan hoitoon.

– Aina on kuitenkin ensin varmistuttava siitä, onko kyseessä hätätilanne. Jollei luota omaan arvioonsa tilanteesta, voi ottaa yhteyttä SEYn eläinsuojeluneuvojaan tai paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen ja kysyä neuvoa, ohjeistaa Karvanen.

Lisätietoja:
Kati Pulli
toiminnanjohtaja
kati.pulli@sey.fi
GSM 050 371 2740

SEYn eläinsuojeluneuvojat: http://www.sey.fi/yhteystiedot/neuvojahaku 

Moni SEYn vapaaehtoisista eläinsuojeluneuvojista on erikoistunut luonnoneläinten hoitoon. Ongelmatilanteissa voi heidän lisäkseen olla yhteydessä SEYn paikallisiin jäsenyhdistyksiin.

SEYn tavoitteena on luonnonvaraisten eläinten kohtelun parantaminen uuden eläinsuojelulain avulla. Loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä on autettava asianmukaisella tavalla ja niiden hoidon vastuut on määritettävä nykyistä tarkemmin.

SEY on Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija. SEYn toimialaan kuuluvat kaikki eläimet ja liiton toiminta kattaa koko maan.