Trofee-metsästys vahingoittaa uhanalaisia eläimiä

Uhanalaisten eläinten kasvattaminen tarhametsästystä varten Afrikassa on yksi kyseenalaisemmista nykypäivän ilmiöistä. Erityisesti leijonien tarhametsästys on nousussa, mutta myös muun muassa sarvikuonoja, puhveleita ja tiikereitä pidetään vankeudessa ja kasvatetaan ammuttaviksi. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa leijonia elää luonnossa enää noin 2 000, mutta tarhattuina 6 000 yksilöä.

Metsästysmatkan onnistuminen taataan viemällä vankeudessa kasvanut leijona rajattuun tarhaan, jossa metsästäjä saa ampua sen turvallisesti ja varmasti. Metsästäjiä houkuttelee hinta: kun vapaana elävän leijona metsästämiseen vaadittava lupa maksaa Tansaniassa reilut 60 000 euroa, selviää eteläafrikkalaisen tarhaleijonan kohdalla noin 5 000 eurolla. Hinta vaihtelee eläimen ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Poikkeavan väriseksi kasvatetusta eläimestä tai lajiristeytyksestä, esimerkiksi tiikerin ja leijonan sekoituksesta, joutuu pulittamaan moninkertaisen hinnan.

Uhanalaisten leijonien määrä on vähentynyt radikaalisti salametsästyksen vuoksi. Tarhametsästystä onkin yritetty puolustaa sillä, että se vähentää salametsästystä. Tilanne voi kuitenkin olla jopa päinvastainen: luonnonvaraisten leijonien määrä on vähentynyt 80 prosenttia viimeisen 20 vuoden aikana. Lisäksi sopii kysyä, täytyykö ihmisellä olla oikeus ampua afrikkalainen suurpeto keinolla millä hyvänsä, vai voisiko harrastusinnon suunnata johonkin muuhun.

Sisäsiittoisuutta ja risteytyksiä

Eteläafrikkalaisen isojen kissaeläinten turvapaikan Lionsrockin johtajan, Fiona Milesin, mukaan tarhametsästys on itse asiassa pahentanut tilannetta, sillä se on luonut paikallisille asukkaille bisneksen, jossa he tekevät rahaa vastaan yhteistyötä salametsästäjien kanssa. Tarhaleijonat ovat tuottaneet hintalapun myös luonnonvaraisen leijonan hengelle. Milesin mukaan moni metsästäjä ”harjoittelee” tarhaleijonalla ja ”valmistuu” salametsästämällä luonnossa elävän leijonan.

Suojeluväitteeltä syö pohjaa myös se, että tarhatut leijonat ovat sisäsiittoisia. Geneettisesti pilattuja eläimiä ei edes voisi laskea vapaaksi villieläinpopulaation sekaan.

Tarhaleijonien elinoloihin liittyy vakavia eläinsuojeluongelmia. Niitä käytetään rahasampoina syntymästä kuolemaan. Pennut erotetaan emostaan vain parin viikon ikäisinä, jotta emo tulisi nopeasti uudestaan kiimaan ja tiineeksi. Pennut elävät isoissa ryhmissä, ja ulkomaalaiset nuoret pääsevät maksua vastaan silittelemään ja ruokkimaan pentuja. Heille valehdellaan, että he ovat mukana suojelutyössä ”orpopentuja” hoitamalla.

4-15-kuukautisten pentujen kanssa voi puolestaan ostaa leijonakävelyn. Kun leijonat ovat liian isoja ihmisen seuraan, myydään ne metsästettäviksi tai jätetään jatkokasvatukseen.

Leijonille annetaan niin vähän ruokaa kuin mahdollista kulujen minimoimiseksi. Ne lihotetaan vasta juuri ennen metsästystä. Aikuiset leijonat elävät ryhminä pienissä häkeissä, kunnes ne lasketaan isompaan tarhaan metsästettäviksi. Ammutun leijonan pään ja turkin saa ottaa mukaansa trofeina, mutta kasvattaja myy luut eteenpäin Aasian markkinoille.

Taloudellinen etu metsästyskiellon taustalla

Suurpetojen metsästystä Afrikassa on perusteltu myös taloudellisin perustein. Tosiasiassa metsästysturismin vaikutus maiden talouteen on pieni. Etelä-Afrikkaan suuntaavat metsästäjät maksavat matkoistaan yhteensä 93 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa, mutta valtaosa rahoista päätyy ulkomaisten matkanjärjestäjien ja harvalukuisten leijonankasvattajien taskuihin. Metsästysturismin vaikutus koko Afrikan työllisyyteen on alle 0,0003 prosenttia.

Pieni Palaun saarivaltio kielsi hainkalastuksen taloudellisin perustein. Hainkalastusalusten kadottua saarivaltiolle virtaa turisteja uimaan haiden kanssa. Palau sai hainkalastuksesta 4,3 miljoonan euron vuositulot, mutta haiden mukanaan tuoma turismi tuottaa huikeat 125 miljoonaa euroa vuodessa. Se on puolet Palaun bruttokansantuotteesta. Palaun presidentti Tommy Remengesau totesi uutistoimisto AFP:n haastattelussa, että ”Meidän mielestämme elävä hai on tuhat kertaa arvokkaampi kuin kuollut”.

Botswana ja Sambia ovat todenneet saman trofee-metsästyksen kohdalla. Valtiot kielsivät hiljattain kaikenlaisen trofee-metsästyksen. Ne perustelevat päätöstään sillä, että valokuvausturismi tuo maahan huomattavasti enemmän tuloja kuin metsästysturismi. Maissa halutaan suojella villieläinkantaa, jotta turisteille riittää nähtävää jatkossakin. Botswanassa ja Sambiassa valokuvausturismi onkin kasvussa, ja se tuottaa todellisia tuloja valtiolle työllisyyden ja maksettujen verojen muodossa.

– Trofee-metsästys tuottaa vuodessa noin kolme miljoonaa dollaria. Miksi haluaisimme myydä eläimemme kolmesta miljoonasta? Valokuvausturismin mukanaan tuomat hyödyt ovat paljon suuremmat, totesi Sambian Turismista vastaava ministeri Sylvia Masebo Africa Geografic -lehdessä maaliskuussa 2013.

Annukka Seppävuori
Projektikoordinaattori
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto