Trofeet – metsästystä matkamuiston vuoksi
26.3.2015
Metsästäminen lihan takia on jokseenkin helposti perusteltavissa: onhan riista kenties eettisintä mahdollista lihaa pöytään. Mutta mitä jos metsästys on vain huvitus, jonka tarkoituksena on saada kaunis talja kodin seinälle? Trofeemetsästys tarkoittaa metsästystä, jota ei suinkaan harrasteta ravinnon hankinnan, vaan metsästysmuiston vuoksi. Trofee on tavallisimmin eläimen pää, talja tai esimerkiksi sarvet. Osalle metsästäjistä on tärkeintä saada valokuva ammutun eläimen kanssa. Toisinaan kuvissa poseerataan koko perheen kesken.
Metsästysmatkoja tehdään paljon Afrikkaan, jossa on mahdollista ampua mitä upeimpia eläimiä – esimerkiksi monen metsästäjän himoitsema ”Big 5”, eli leijona, leopardi, sarvikuono, norsu ja puhveli, on mahdollista kaataa erilaisilla pakettimatkoilla. Trofeemetsästykseen liittyy sen turhamaisuuden lisäksi huomattava määrä erilaisia eettisiä ja eläinsuojelullisia ongelmia, kuten uhanalaisten eläinten tappamista.
Tapettavaksi tarhatut
Trofeemetsästykseen nivoutuu kuitenkin vielä suurempia epäkohtia niin kutsutun canned huntingin muodossa. Se on erityisesti Etelä-Afrikan ongelma, mutta leviämässä valitettavasti myös muualle Afrikkaan. Canned huntingilla tarkoitetaan eläinten, erityisesti leijonien, kasvattamista tarhaolosuhteissa metsästystä varten. Villien eläinten kasvattaminen tarhaoloissa vain tapettavaksi on monin tavoin eettisesti arveluttavaa. Lisäksi eläinten pito-olosuhteet ovat usein sellaiset, että ne aiheuttavat eläimille suoranaista kärsimystä.
Kauhea asia, mutta mitä se meitä koskettaa, saattaa moni miettiä. Afrikan tapahtumat eivät tunnetusti meitä länkkäreitä liikaa kiinnosta, onhan koko maanosa kaukana ja kulttuuri kotoistamme kovin erilainen. Trofeemetsästäjistä 99 prosenttia on kuitenkin ulkomaalaisia – amerikkalaisia, eurooppalaisia, suomalaisiakin. Eräskin suomalainen metsästysmatkayritys mainostaa jahtimatkoja Etelä-Afrikkaan, missä metsästettävät eläimet ovat lähes poikkeuksetta tarhakasvatettuja.
Vapaaehtoistöihin Afrikkaan suuntaavat, usein nuoret eurooppalaiset, saattavat myös tietämättään osallistua metsästysbisnekseen. Tunnetut matkayhtiöt järjestävät reissuja hoivaamaan orpoja leijonanpentuja osana eläinsuojelua. Tosiasiassa kyse ei suinkaan ole sen enempää eläinsuojelusta kuin orpopennuistakaan: sanctuaryksi väitetty paikka on todellisuudessa tarha, jossa kasvatetaan leijonia ammuttaviksi.
Trofeentuontikielto Suomeen?
Laillista? Valitettavasti. Eettistä? Ei todellakaan. Trofeemetsästystä perustellaan usein kahdenlaisilla syillä: eläinsuojelullisilla ja ekonomisilla. Suojelullisia perusteita on yleensä kaksi, joista molemmat on helposti kumottavissa: trofeemetsästyksen väitetään vähentävän salametsästystä ja lisäksi eläinten määrä lisääntyy, kun niitä kasvatetaan. Kasvatetut villieläimet ovat kuitenkin enemmän uhka kuin hyöty suojelulle. Niiden geenipooli on pieni eikä ihmisen kasvattamia, sisäsiittoisia eläimiä edes voitaisi päästää vapaaksi ja villin populaation sekaan. Myös salametsästys on vähentymisen sijaan vain lisääntynyt viime vuosina. Metsästysmatkailun kehutaan usein tuovan köyhään Afrikkaan varoja. Tosiasiassa rahan määrää liioitellaan: esimerkiksi Etelä-Afrikassa metsästysmatkailijat tuovat maahan vain yhden prosentin kaikista turismin tuottamista tuloista. Tuostakin rahasta vain yhdeksän prosenttia jää paikallisille yhteisöille ja voittoja käärivät lähinnä rikkaat yrittäjät. Vaikkapa valokuvausturismi tuottaa paljon paremmin ja hyödyttää paikallisia.
”If it pays, it stays” eli trofeemetsästystä harjoitetaan niin kauan kuin se on taloudellisesti kannattavaa. Koska rahaa bisnekseen virtaa Euroopasta – ja Suomestakin, on meidän asiamme myös puuttua siihen. SEY kuuluu Trophy free EU – ryhmään, joka tavoitteena on saada trofeiden tuontikielto EU-maihin. Ryhmään kuuluu Suomesta SEYn lisäksi Eläinsuojeluliitto Animalia, Luonto-Liitto sekä Turun eläinsuojeluyhdistys. Eteläafrikkalainen trofeeaktivisti Ian Michler vieraili hiljattain Helsingissä ja Turussa Trophy Free EU groupin kutsumana. Michlerin mielestä tehokkainta olisi ajaa ensin maakohtaisia tuontikieltoja eli me voisimme aloittaa vaatimalla trofeekieltoa Suomeen. Australia kielsi vastikään ensimmäisenä maana maailmassa leijonan osien tuomisen maahan. Ehkä Suomi voisi olla jonossa seuraava?