Vuoden Eläinsuojeluteko 2016: Team Rokan tervehdys

Pahoittelut poissaoloni johdosta. Toisaalta,  ja ajoittaiseen inhorealismiini nojaten totean, että eläinsuojeluprojektimme tärkeys tulisi olla riittävän mediaseksikästä ilman yksittäisen henkilön esille nostamista.

Haluan esittää Team Rokan puolesta kiitokset SEYlle tämän tunnustuksen johdosta. Toimintamme julkinen huomioiminen on isompi asia kuin voisi nopeasti ajatella.

Myös eläinsuojelukenttä kaipaa uusia ideoita, uusia toimintamalleja, jotka vastaavat muuttuvan maailman tarpeisiin. Uskon ja toivon, että tämä julkisuutta ja tunnustusta saanut projektimme rohkaisee yhä useampia ihmisiä auttamaan hädässä tai muutoin avun tarpeessa olevaa. Eläintä, toista ihmistä tai muuta luontokappaletta. Tai vaikkapa itseään. Entäpä sisäpoliittiset, jopa ulkopoliittiset asiat, tulisiko niistäkin mainita tässä yhteydessä?

Niin. Eläinsuojelukentän ”iso kuva” on valtava. Tämän kuvan tulkitseminen ja edes osittainen ymmärtäminen vaatii asioiden tarkastelua lukuisista eri näkökulmista, sekä uskallusta kyseenalaistaa asioita kun sen paikka on.

Joku saattaa sanoa suojelevansa eläimiä koska pitää sitä jollain tapaa oikeampana kuin ”ahneiden ja itsekkäiden” ihmisten auttaminen. Itsekin olen huonoina hetkinä näin ajatellut. Mutta kun ajatellaan eläinsuojelun toteutumista pitkässä juoksussa niin asian voi nähdä hyvin eri tavalla.

Omiin kokemuksiini perustuen totean, että ihmisten henkinen hyvinvointi näyttelee merkittävää osaa eläinten hyvinvoinnin toteutumisessa. Poliisina eläinsuojelutarkastuksia ja -tutkintoja suorittaessani jouduin  usein toteamaan, että ikävät tapaukset olivat vahvasti sidoksissa eläinten omistajien henkiseen jaksamiseen. Jos ko henkilöt olisivat ajoissa saaneet ulkopuolista apua niin ainakin osa näistä eläinsuojelutapauksista olisi voitu välttää. Molempia tarvitaan, niitä jotka ojentavat janossa pidetylle koiralle juomakupin ja niitä, jotka auttavat koiranomistajaa selviytymään hoitovastuistaan jatkossa.

Samankaltaisia ajatuksia minulla heräsi työskennellessäni koirien parissa Romaniassa, Thaimaassa ja Australiassa. Esimerkiksi Romaniassa muuan köyhä mies tokaisi minulle: ” Ihan kiva että autat koiria mutta entäs me?” Kommentti oli mielestäni oikeutettu, mies ja suuri määrä kohtalotovereitaan oli silminnähden avun tarpeessa . Samaan törmäsin Tansanian poliisikoirayksikössä, jossa ihmetystä herätti se, että koulutuksessamme oleviin koiriin käytettiin huomattavasti enemmän resursseja kuin poliisikoiranohjaajat olivat omassa elämässään osakseen saaneet.

Entäpä korruptio, no sillä ei ainakaan ole suoraa kontaktipintaa eläinsuojeluun. Väärin. Erityisesti villieläinten suojelun suhteen korruption merkitys on aivan asian keskiössä. Esimerkiksi Tansaniassa villieläinten suojelun selkärankana toimii erilaiset viranomaistahot. Jokainen voi tahollaan miettiä millä tasolla on esimerkiksi villieläinten osien salakuljetukseen liittyvä valvonta kun 80-90 prosenttia maan kansalaisista pitää viranomaiskorruptiota yleisenä tai erittäin yleisenä. Kansan näkemystä tukee myös viime vuosina kiinni jääneet salakuljetukseen osallistuneet viranomaiset. Pidän selvänä, että nämä kiinni jääneet viranomaiset edustavat vain jäävuoren huippua.

Edellisiin viitaten kannustan kaikkia ihmisiä, omien mahdollisuuksiensa rajoissa, auttamaan heikompia, puuttumaan rakentavasti maailman vääryyksiin ja olemaan reiluja toisilleen. Kannustan myös terveeseen kriittisyyteen erilaisia tukitoimia harkittaessa. Maailmalla toimiessani olen tullut ymmärtämään, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.

Norsut, ihmiset ja kaikki muutkin avuntarvitsijat kiittävät,

Toni