Avoin kannanotto aluehallintoviraston julkaisuun Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa

Suomessa on meneillään kissakriisi. SEY Suomen eläinsuojelun arvion mukaan maassamme hylätään vähintään 20 000 kissaa vuodessa. Ongelman taustalla on eläimen heikko arvo, leikkaamattomuus ja niiden seurauksena syntyvät villiintyneet kissalaumat, joiden määrä monilla alueilla lisääntyy jatkuvasti.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto julkaisi 28.6.2021 toimintaohjeen kissapopulaatioiden hävittämisestä. SEY ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY pitävät hyvänä, että aluehallintovirasto on kiinnittänyt huomiota populaatiokissaongelmaan.

Ruokavirasto ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Ruokaviraston tehtävänä on toimeenpanotehtävien johtaminen, kehittäminen ja ohjaaminen. Aluehallintovirasto taas huolehtii eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta toimialueillaan.

SEY ja HESY tiedustelevat, miksi ohjeistuksen laatijana ei ole toiminut Ruokavirasto ja onko aluehallintoviraston toimintaohjeen tarkoituksena olla voimassa viraston toimialueella vai onko tarkoituksena ohjata viranomaisia koko maassa.

Ohje on eläinsuojelullisesti monella tapaa ongelmallinen, eikä eläinsuojelujärjestöjä, jotka käytännössä tekevät suurimman osan kissapopulaatiotyöstä, ole kuultu ohjetta kirjoitettaessa.

SEY ja HESY esittävät, että ohje otetaan uuteen tarkasteluun ja kehottavat kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin.

Termien käyttö

Esitämme, että toimintaohjeissa käytettyjä käsitteitä selkiytetään. On ongelmallista, että toimintaohjeessa puhutaan villikissoista. Suomessa ei ole kissoja luonnonvaraisina eläiminä, vaan ohjeen kohteena olevat kissat ovat villiintyneitä kotikissoja. Eläinten hyvinvointia edistävät järjestöt haluavat puhua kissoihin liittyvistä eläinsuojeluongelmista niiden oikeilla, täsmällisillä käsitteillä ja vaikuttaa siihen, miten kissoista puhutaan julkisessa keskustelussa.

Toinen ohjeissa käytetty, ongelmallinen termi on hävittäminen. Tällaisen termin käyttö luo mielikuvan, että ainoa vaihtoehto populaatioiden hallintaan on kissojen tappaminen. Ehdotamme, että ohjeissa käytetään sen sijaan termiä ”hallinta”.

Villiintyneen kissapopulaation tunnistaminen

Näkemyksemme mukaan ohjeistus ei ota riittävässä määrin huomioon kissojen yksilöllistä tilannetta ja eläimen yksilöarvoa, vaan ohjeistaa käsittelemään kissoja populaatiotasolla ja

esimerkiksi lopettamaan kokonaisia kissapopulaatioita ilman kissayksilöiden arviointia. Omistajatonta kissaa tulee käsitellä aina löytökissana, ja se tulee toimittaa löytöeläintalolle, jossa voidaan arvioida, onko kissa villiintynyt. Kaikissa tapauksissa on tarkistettava, onko eläimellä tunnistusmerkintää. Ratkaisu populaatiokissojen hoidosta ja lopetuksesta on näkemyksemme mukaan tehtävä aina tapaus- ja yksilökohtaisesti. Kissapopulaatioiden lisääntymisen estäminen on tärkeää kasvavien eläinsuojeluongelmien ennaltaehkäisemiseksi, mutta se on tehtävä eläimen yksilöarvoa kunnioittaen.

Ohjeen mukaan villiintyneen kissapopulaation hävittäminen voidaan tehdä metsästyslain nojalla myös ilman viranomaistoimia omasta kiinteistöstä. Tämä on erityisen ongelmallista, sillä maallikoilla on viranomaisia ja eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoita huomattavasti rajallisempi osaaminen arvioida kissan villiintymistä.

Mikäli yksilöllistä arviointia ei tehdä, vaarana on, että lopetukseen päätyy kesyjä lemmikkikissoja, joilla on omistaja, tai terveitä löytökissoja, joiden sopeuttaminen kotikissaksi olisi ollut mahdollista.

Korostamme, että arviota kissan villiintymisestä ei voi tehdä pelkästään kiinniottotilanteen perusteella, vaan on otettava huomioon muutkin seikat, jotka voivat vaikuttaa kissan villiintymisen arviointiin. Karkuun päässeen kotikissan ja villiintyneen kissan erottaminen toisistaan käytöksen ja ulkonäön perusteella voi olla vaikeaa, ja lähes mahdotonta se on kissan ollessa esimerkiksi loukussa.

On tyypillistä, että kesy kotikissa käyttäytyy kiinniottotilanteessa villiintyneen kissan tavoin. Siksi kissan toteaminen villiksi ja välitön lopettaminen heti kiinnioton jälkeen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Kaikki ulkona tavatut tai loukutetut kissat – myös populaatiokissat – tulee viedä löytöeläinten talteenottopaikkaan.

Huomautamme, että Evira, nyk. Ruokavirasto, joka keskusviranomaisena ohjaa eläinsuojelulain täytäntöönpanoa, on aikaisemmin linjannut, että luonnosta tavatun kissan villiintyneisyys on huolellisesti arvioitava, ja että koska arviointi on vaikeaa, on suositeltavaa, että kissa toimitetaan kunnalliseen talteenottopaikkaan. Haluamme tiedustella, miksi aluehallintoviraston, joka on Ruokaviraston alainen, toimintaohje ei kaikilta osin noudata Ruokaviraston ohjeistusta.

Kissojen loukuttamisesta ja lopettamisesta

Toimintaohjeissa mainitaan, että kissojen loukuttamisessa voidaan hyödyntää riistakameroita, jotta loukkuja ei tarvitse tarkistaa päivittäin. Esitämme, että tästä ohjeistuksesta luovutaan, sillä riistakamerat voivat olla väärin suunnattuja ja niiden käyttöön voi liittyä teknisiä epävarmuustekijöitä.

Toimintaohjeissa todetaan metsästyslakiin nojaten, että alueen maanomistaja voi pyydystää ja tappaa villiintyneen kissan alueellaan. Sama oikeus on rakennuksen omistajalla tai haltijalla, jos villiintynyt kissa tavataan rakennuksessa tai sen pihapiirissä. Villiintyneen kissan saa tappaa ampumalla ja tähän riittää aselupa. Kuten edellä on todettu, kissaa on silmämääräisen tarkastelun perusteella vaikeaa määritellä villiksi. Tämän takia näkemyksemme mukaan populaatiokissat tulee lopettaa eläinsuojeluasetuksen mukaisesti samalla tavoin kuin lemmikkikissat eli joko eläinlääkärin toimesta nukutus- tai lopetusaineella tai ampumalla aivoihin. Eläinsuojelulain mukaan eläimen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot kyseisen eläinlajin lopettamiseen. Aselupa ei riitä täyttämään näitä kriteereitä.

Erityistä huolta järjestöissä on herättänyt toimintaohjeissa esitetty toteamus, että Suomen riistakeskus voi myöntää kissojen pyytämiseen poikkeusluvan metsästyslain 33 §:ssä kielletyin menetelmin, joihin sisältyvät esimerkiksi myrkyt, tainnuttavat aineet ja jouset. On kissojen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että populaatiokissojen hallinnassa ei myönnetä esitetyn kaltaisia poikkeuslupia, sillä menetelmät voivat vakavasti vaarantaa kissojen hyvinvoinnin.

Pidämme riittämättömänä sitä, että omistajattomaan kissapopulaatioon kohdistuvista kiiretoimenpiteistä ilmoitetaan kunnan ilmoitustaululla ja yleistiedoksiannolla, jossa asiakirja on ”nähtävillä viranomaisessa”. Vaikka asiakirjan nähtäville asettamisesta ilmoitetaan myös viranomaisen verkkosivuilla, on välttämätöntä, että myös asiakirjassa esitetyt olennaiset tiedot julkaistaan verkkosivuilla esimerkiksi tilanteissa, joissa alueella järjestetään populaatiokissojen loukutusoperaatioita.

Kissojen sijoittaminen uuteen kotiin

Ohjeen mukaan haltuun otettu eläin voidaan lopettaa, jos sen pitäminen ei ole tarkoituksenmukaista. Tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteena tulee ohjeen mukaan käyttää sitä, onko villiintyneelle kissalle mahdollista löytää omistaja ja ovatko kissat hoidettavissa ilman kärsimystä ja ovatko kissat muuten riittävän elinkelpoisia.

Ohjeen mukaan on otettava huomioon myös, että ”kissat ovat rahalliselta arvoltaan vähäisiä ja niiden hoitamisesta koituu kustannuksia. Mikäli kissa ei ole terve, kissan laajamittainen sairauden hoito ei tyypillisesti ole tarkoituksenmukaista.” Ohje kehottaa villiintyneen kissan kohdalla myös arvioimaan, onko kissa mahdollista saada sopeutumaan ihmisen huostaan.

Kritisoimme voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan kissan rahallista arvoa käytetään mittarina sen auttamisesta ja lopettamisesta päättämisessä. Kissojen heikko arvostus on näkemyksemme mukaan nimenomaan yksi niistä juurisyistä, joiden vuoksi kissojen hyvinvointiongelmat ovat maassamme niin merkittävät, ja eläinsuojeluviranomaisen tehtävän tulisi olla arvostuksen nostaminen sen laskemisen sijaan. Myös eläinlääkärin eettiset ohjeet velvoittavat eläinlääkäriä toimimaan eläinten hyväksi erottelematta niitä taloudellisen arvon tai tuottavuuden perusteella.

Näkemyksemme mukaan sairaiden eläinten kohdalla lopetuspäätös on tehtävä eläimen edun mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen hoidosta aiheutuva kärsimys sekä eläimen mahdollisuus hyvinvoivaan loppuelämään ilman liiallista stressiä. Terveet, kissapopulaatioista lähtöisin olevat pennut on pyrittävä sopeuttamaan elämään kotikissoina. Käsittelyyn tottumattomien aikuisten kissojen sopeuttaminen kotikissaksi on mahdollista, ja sitä tulee edistää, mikäli työhön on asianmukaiset resurssit.

Huomautamme, että populaatiokissojen hoito ja sijoittaminen uuteen kotiin on nykyiselläänkin jäänyt kokonaan kolmannen sektorin eläinsuojeluorganisaatioiden ja niiden tekemän vapaaehtoistyön varaan. Toimintaa rahoitetaan yli 90-prosenttisesti organisaatioiden omalla varainhankinnalla, eivätkä valtio tai kunnat ole osallistuneet kustannuksiin tai työhön. Esitämme, että ohjetta korjataan myös siltä osin, että hoidosta ja uudelleensijoituksesta vastaavat tahot – eli eläinsuojelujärjestöt – vastaavat tarkoituksenmukaisuusharkinnasta rahoituksen ja hoitoresurssien osalta.

Toimintaohjeessa linjataan myös, että eteenpäin voidaan sijoittaa kissoja vain tarttuvien tautien suhteen negatiiviseksi todistetuista populaatioista. Ohjeessa kehotetaan testaamaan kuitenkin vain ensimmäisiä populaatioista kiinni otettuja kissoja ja lopettamaan koko populaatio, mikäli ensimmäisillä kissoilla todetaan FeLV-tai FIV-tartunta. Pidämme linjausta ongelmallisena, sillä vaarana on, että lopetukseen päätyy suuri määrä terveitä eläimiä tai lemmikkikissoja, jos ensimmäisten kiinni saatujen kissojen perusteella tehdään päätös koko populaation lopettamisesta. Näkemyksemme mukaan FeLV- ja FIV-tartunnan ei tule ylipäätään merkitä kissan välitöntä lopettamista. Kokemuksemme mukaan FIV- tai FeLV-tartunnan saaneita kissoja voidaan sijoittaa uusiin koteihin, joissa ei ole muita tartunnalle altistuvia kissoja ja joissa niitä pidetään tartuntariskin takia vain sisätiloissa. Kyseiset virukset eivät tartu muihin lajeihin, ja tartunnan saaneella kissalla voi olla edessään vuosia hyvälaatuista elämää.

Villiintyneiden kissapopulaatioiden ennaltaehkäisy

SEY ja HESY esittävät, että viranomaiset puuttuvat kissapopulaatioiden syntyyn myös ennaltaehkäisyn keinoin eli lainsäädäntötyön, tiedottamisen ja asennevaikuttamisen avulla. Kissojen tunnistusmerkintä ja omistajatietojen rekisteröinti tulee säätää viipymättä pakolliseksi. Kissojen vapaata ulkoilua tulee voimakkaasti rajoittaa. Valtion ja kuntien tulee käyttää resursseja viestintään ja asennevaikuttamiseen kissan arvon nostamiseksi. Kissojen sairauksien testaamiseen, leikkauttamiseen ja hoitoon tulee ohjata rahoitusta ja helpottaa näin vapaaehtoistoimijoiden taakkaa ja vähentää kissojen kärsimystä. Yhteistyötä kaikkien kissojen hyväksi työtä tekevien välillä tulee lisätä keskinäisen kunnioituksen hengessä.

Villiintyneet kissat ovat ihmisen aikaansaannosta. Villiintynyt kissa on ihmisen hylkäämä kissa tai ihmisen hylkäämän kissan jälkeläinen. Ihminen on vastuussa kissojen päätymisestä luontoon omilleen. Ihminen on siksi vastuussa myös näiden kissojen auttamisesta ja uusien kissapopulaatioiden muodostumisen estämisestä. Kooste toimintaohjeisiin esittämistämme muutoksista:

• Ulkona tavattua, omistajatonta kissaa tulee käsitellä aina löytökissana ja se tulee toimittaa löytöeläintalolle, jossa voidaan arvioida, onko kissa villiintynyt.
• Villiintyneiksi todetut populaatiokissat tulee lopettaa eläinsuojeluasetuksen mukaisesti samalla tavoin kuin lemmikkikissat eli joko eläinlääkärin toimesta nukutus- tai lopetusaineella tai ampumalla aivoihin.
• Kun ilman omistajaa olevan kissapopulaation kanssa ryhdytään kiiretoimenpiteisiin (ESL 44 §), päätöksestä ja toimenpiteistä on ilmoitettava viranomaisen verkkosivuilla.
• Kissan uudelleensijoituksen tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteeksi on otettava eläimen mahdollisuus hyvinvoivaan loppuelämään.
• Ohjeisiin tulee tehdä lisäys siitä, että kissojen hoidosta ja uudelleensijoituksesta vastaavat tahot – eli käytännössä eläinsuojelujärjestöt – vastaavat tarkoituksenmukaisuusharkinnasta rahoituksen ja hoitoresurssien osalta.
• Ohjeesta tulee poistaa ohjeistus, jonka mukaan koko kissapopulaatio tulee lopettaa, jos yhdellä sen jäsenellä todetaan FeLV- tai FIV-tartunta.
• Korvataan termi ”hävittäminen” termillä ”hallitseminen”.
• Korvataan termi ”villikissa” termillä ”villiintynyt kissa”.

Yleiset huomiot: Näkemyksemme mukaan vieraslajimääritelmää ja kuntien velvollisuutta on syytä muuttaa seuraavasti:

1. Kissa tulee poistaa vieraslajiluettelosta.
2. Kunnille tulee säätää velvollisuus ottaa myös villiintyneet kissat kiinni ja kuljettaa ne löytöeläintaloihin.

Lisätietoa:

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto: Kissapopulaation hävittämisen hallintomenettely kunnallisessa viranomaisessa: https://avi.fi/documents/25266232/55310955/Julkaisu-114_Kissapopulaation-havittaminen-hallintomenettely_20210528.pdf/83627513-40b9-7b3a-9f7c-4c9bd2d89d8d/Julkaisu-114_Kissapopulaation-havittaminen-hallintomenettely_20210528.pdf?t=1623910580749

Ruokavirasto: Kissojen hyvinvointi Suomessa 2019 https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/viljelijat/elainten-pito/elainten-suojelu-ja-kuljetus/kissojen_hyvinvointi_suomessa_2019_fi_06102020-final.pdf

SEYn määritelmä kissapopulaatiolle:

Kissapopulaatio on joukko kissoja, jotka lisääntyvät keskenään hallitsemattomasti ja sisäsiittoisesti. Kissapopulaatio saa usein alkunsa leikkaamattomista, valvomatta ulkona liikkuvista lemmikkikissoista.

Kissapopulaatio syntyy ja pysyy yllä ihmisen toimien seurauksena. Kissojen hoito on laiminlyöty, ja ne ovat usein sairaita ja nälkiintyneitä. Moni populaatiokissa on ihmistä kohtaan arka ja pelokas, koska se on ollut lemmikkikissaa vähemmän tekemisissä ihmisen kanssa.

Kissapopulaatio elää pihapiirissä tai asutuksen liepeillä, koska yleensä se tarvitsee selviytyäkseen ihmisen tahallisesti tai tahattomasti tarjoamaa tilaa, ruokaa ja lämpöä. Kissayksilöiden määrä populaatiossa vaihtelee riippuen ihmisen tarjoamasta avusta sekä sukusiitos- ja tautitilanteesta.

Kissapopulaatio on usein avoin eli kissayksilöt kulkevat vapaasti populaation ytimestä reviirin ulkopuolelle. Tällöin ympäristöön voi muodostua lukuisia eri populaatioita. Kissapopulaatio voi olla myös suljettu eli kissat elävät suljetussa tilassa, esimerkiksi asunnossa, mutta lisääntyvät vapaasti.

SEY on pyytänyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta päivittämään Kielitoimiston sanakirjaa termien populaatiokissa ja villikissa osalta.

SEYn kissalinjaus: https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/11/SEYn-kissalinjaus.pdf

SEYn ohjelma kuntatasolle kissakriisin ratkaisemiseksi: https://sey.fi/wp-content/uploads/2021/05/Kissakriisin-ratkaiseminen-kunnissa.pdf