Miksi etujärjestöt eivät ole hevosten puolella?
Tutkimustieto hevosten hyvinvoinnista ja lajityypillisistä tarpeista lisääntyy vuosi vuodelta. Silti monet hevoset elävät edelleen oloissa, joissa ne eivät pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Jos hevosala ei panosta hevosten hyvinvointiin, alan sosiaalinen lisenssi ja hevosharrastuksen yleinen hyväksyttävyys ovat pian vaarassa.
Vaadimme, että hevosalan etujärjestöt kantavat vastuunsa eläinten hyvinvoinnista ja päivittävät käytäntönsä tälle vuosituhannelle.
Hevosalan etujärjestöjen täytyy kantaa vastuuta hevosten hyvinvoinnin kehittämisestä
Uusi laki eläinten hyvinvoinnista astui voimaan vuoden alussa. Nyt lakia täydennetään asetuksilla, ja myös hevosten pitoon liittyviä säännöksiä ollaan uudistamassa.
Hevosalan etujärjestöt ovat kritisoineet asetusluonnoksen valmistelua ja ilmoittaneet toivovansa asetusluonnoksen käsittelyyn lisää aikaa ja keskustelua. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että asetusta lykätään hamaan tulevaisuuteen.
Järjestöt vetoavat muun muassa siihen, että lain muuttaminen aiheuttaisi hevosalalle kustannuksia ja muutospaineita.
Hevosille lainsäädännön päivittäminen olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää. Asetuksessa vaadittavat muutokset, kuten kosketusmahdollisuuden mahdollistaminen lajitoveriin ja aiempaa tiheämmät ruokintavälit, ovat usein melko helppoja toteuttaa. Hevoselle itselleen kyse on muuttumattomista, äärimmäisen tärkeistä käyttäytymistarpeista.
Tutkimustieto hevosten hyvinvoinnista ja lajityypillisistä tarpeista lisääntyy vuosi vuodelta. Jos hevosala ei panosta hevosten hyvinvointiin, alan sosiaalinen lisenssi ja hevosharrastuksen yleinen hyväksyttävyys ovat pian vaarassa.
Vaadimme, että hevosalan etujärjestöt kantavat vastuunsa eläinten hyvinvoinnista ja päivittää käytäntönsä tälle vuosituhannelle.
SEYn tavoitteet hevosten hyvinvoinnin parantamiseksi
1. Hevosen tulee saada ruokaa riittävän usein
2. Hevosen tulee päästä liikkumaan omaehtoisesti tarhassa
3. Hevosella tulee olla jatkuvasti tarjolla olevaa juomavettä
4. Hevosta ei saa eristää muista hevosista ilman erittäin painavaa syytä
5. Varsaa ei tule vieroittaa liian varhain
6. Imppauspannan käyttö tulee kieltää
7. Turpahihnan vetäminen liian kireälle tulee kieltää
Hevosten hyvinvointi ei voi enää odottaa, MMM:n on uudistettava asetus viipymättä
Kymmenet eläinten hyvinvoinnin asiantuntijat ja hevosalan yrittäjät vaativat, että hevosasetus uudistetaan viipymättä.
Julkaisimme vetoomuksen sen puolesta, ettei hevosia koskevan asetuksen toimeenpanoa lykättäisi. Adressin allekirjoittaneet eläinten hyvinvoinnin asiantuntijat ja hevosalan yrittäjät vaativat, että uusi asetus saatetaan voimaan mahdollisimman pian, ja että sen pykälät ovat eläinten hyvinvointilain mukaiset.
Huom. sivustoa päivitetään arkipäivisin.
Me allekirjoittaneet vaadimme, että uusi valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista saatetaan voimaan mahdollisimman pian, ja että sen pykälät ovat eläinten hyvinvointilain mukaiset. Hevosharrastuksen lähtökohtana tulee olla hyvinvoiva eläin, jonka pidossa toteutuvat tutkitun tiedon mukaiset perustarpeet.
Hevosasetuksen lausunnolle keväällä lähetetty ehdotus on monilta osin kompromissi ja vaatii vielä tarkennuksia, joita sidosryhmillä on ollut mahdollisuus esittää alkukesän aikana lausuntokierroksella. Pääosin asetusehdotuksessa on kuitenkin sellaisia parannuksia, jotka ovat hevosten hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä.
Lain mukaan eläintä on hoidettava siten, että sillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Muun muassa eläimen fysiologiset tarpeet on huomioitava.
Hevonen on laumaeläin, jolle toisten hevosten seura ja kosketusmahdollisuus ovat hyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä. Hevonen liikkuu luonnossa päivisin pitkiäkin matkoja laiduntaen ja sen ruoansulatus on kehittynyt siten, että hevonen syö pitkin päivää pieniä annoksia karkearehua. Muun muassa näiden keskeisten tarpeiden toteutumisesta tulee varmistua hevosasetuksessa.
Hevosyrittäjyyttä on mahdollista toteuttaa siten, että uusi tutkimustieto otetaan huomioon ja hevosen hyvinvointi toteutuu. Alalla on tästä lukuisia hyviä esimerkkejä. Muun muassa kosketusmahdollisuus lajitoverin kanssa esimerkiksi karsinan kaltereiden läpi on järjestettävissä. Tiheä karkearehun syöminen on olennaista hevosen terveyden kannalta, ja tämäkin on toteuttavissa useilla tavoilla.
Siirtymäaikoja voidaan käyttää tilanteissa, joissa tarvitaan isoja investointeja. Siirtymäajoista on apua myös silloin, kun uudet toimintatavat edellyttävät, että hevonen totutetaan niihin jo nuoresta lähtien. Siirtymäaikojen käytössä on kuitenkin huomioitava, etteivät ne veny kohtuuttoman pitkiksi.
Jotta hevosala olisi jatkossakin yhteiskunnallisesti hyväksyttävä elinkeino, alan tulee kehittyä kohti hevosten hyvinvoinnin yhä parempaa toteuttamista.
Kati White, toiminnanjohtaja ja eläinlääkäri, SEY Suomen eläinsuojelu
Kati Tuomola, eläinlääkäri, ELT
Minna Tallberg, hevostenkouluttaja
Tiina Kauppinen, erityisasiantuntija, Eläinten hyvinvointikeskus
Satu Raussi, johtava asiantuntija, Eläinten hyvinvointikeskus
Tuire Kaimio, eläintenkouluttaja
Anna Valros, eläinten hyvinvointitieteen professori, Helsingin yliopisto
Jaana Pohjola, eläinten käytösneuvoja MSc, BSc
Nina Laiho, eläintenkouluttaja EAT
Heta Rautiainen, eläintenkouluttaja AT
Laura Hänninen, dosentti, Dip Ecawbm-WSEL, vanhempi kliininen opettaja, Helsingin yliopisto
Milla Paloniemi, hevosalan yrittäjä, Ponifarmi Oy
Essi Jäntti, hevosalan yrittäjä, Finnbyn talli
Irma Leppäkoski, hevosalan yrittäjä, Rähin tila
Kia Herold, valmentaja, ratsuttaja
Raija Laine, hevosalan yrittäjä, Millihaka
Kaisa Livson, hevosalan yrittäjä, Hali Hideaway
Tuuli Paananen, hevosalan yrittäjä, ratsastuksenohjaaja, eläintenkouluttaja
Aila Vilkka, hevosalan yrittäjä, Tmi Vilkkoni
Elli Valtonen, eläinlääkäri
Ilkka Vesteri, hevosalan yrittäjä, Ilomaa aktiivipihatto
Marjo Konttinen, hevosalan yrittäjä, Ilomaa aktiivipihatto
Katariina Cozmei, hevosalan yrittäjä, ratsastusurheiluvalmentaja, SRL lisenssivalmentaja, eläintenkouluttaja EAT
Ilona Vikman, hevosalan yrittäjä, Etelä-Vantaan ratsastuskoulu
Mira Lahtela, hevosalan yrittäjä, Hepovaaran hyvinvointitila
Virpi Pohjolainen, hevosalan yrittäjä, Ylläksen vaellushevoset
Satu Lindstedt, hevosalan yrittäjä, Hevostaitokoulu Satula, Hepodi-podcast
Tarja Koskela, OTT, dosentti
Jasmin Niemelä, eläintenkouluttaja AT, kasvatustieteilijä
Rita Peltola, hevosalan yrittäjä, Contact Horses
Heli Hyytiäinen, dosentti, eläinten fysioterapeutti
Riitta Kuumola, hevosalan yrittäjä, Hevostoiminta Riitta
Eveliina Lehtovaara, hevosalan yrittäjä, Maatilamatkailu Usvapelto
Riitta Lahtela-Mällinen, hevosalan yrittäjä, PR-talli
Riikka Sirviö, lisensiaatintyön tekijä, ELK
Anna Mykkänen, apulaisprofessori, eläinlääkäri
Suvi Ponnikas, akatemiatutkija, FT
Jutta Mäntynen, osastonhoitaja, Yliopistollinen Hevossairaala
Anna Berglund, eläintenhoitaja
Sonja Koski, Dosentti, FT, eläinten käyttäytymistieteilijä, Helsingin yliopisto
Salla Mannerjoki, hevosalan yrittäjä, Nukarin Ratsutila
Riikka Valli, hevostalouden agrologi, tallityöntekijä
Nina Pellikka, RVN, klinikkaeläintenhoitaja (AT,EAT), Yliopistollinen Hevossairaala
Minna Lindström, eläintenkouluttaja, valmentaja, Jm Trainers Oy
Laura Koskenmäki, valmentaja ja hevosten kouluttaja, Train My Ride
Terhi Koskinen, tallityöntekijä
Kati Brusin, eläintenkouluttaja AT
Heini Rossi, eläinlääkäri
Anna Polso, eläintenkouluttaja AT
Jutta Luhtinen, satulaseppä
Susanna Gustafsson, Eläintenkouluttaja EAT, Suomen eläintenkouluttajat ry, puheenjohtaja
Saara Kupsala, YTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Venla Ollila, ratsastuksenohjaaja, hevostenhoitaja, maaseutuyrittäjä
Kaisa Äyrälä, eläinlääkäri
Anne Majaranta, klinikkaeläinhoitaja
Hanni Tyry, hevosalan yrittäjä, Happy Rider, Omahevonen.fi
Anne Ollila, YTT, eläintenkouluttaja AT
Melina Taskinen, eläintenhoitaja
Laura Sitaru, klinikkaeläinhoitaja, merkonomi
Saara Hosio-Huuhtanen, maatalousyrittäjä
Allekirjoita adressi
Tilaa uutiskirjeemme
