Kodittoman Karvisen maailman kultaisin sydän

Karvisen korvat olivat paleltuneet piparkakuiksi, mutta kissa on lämmin ihmisiä ja muita kissoja kohtaan.

Pieksämäen eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle Katinkonttiin tuli elokuussa 2024 löytöeläimenä punainen leikkaamaton uroskissa, jonka omistajaa ei ollut ilmoitteluista huolimatta löytynyt.

Kissa sai nimen Karvinen. Se oli tullessaan aika huonossa kunnossa ja pian huhut kertoivatkin Karvisen viettäneen viimeiset kolme vuotta ulkona jonkun ilmeisesti syötellessä sitä. Karvisen korvanpäät olivat kuin piparkakut, pakkasessa paleltuneet ja pudonneet. Myös tassujen pohjat olivat kovia kokeneet.

Karvisen saattaminen kuntoon

Alkoi operaatio Karvisen terveyden palauttamisessa kuntoon. Alakulmahammas oli joskus katkennut ja sen tilalla ammotti vain musta aukko. Saman puolen yläkulmahammas oli myös lohjennut. Suussa oli paha tulehdus ja rakkuloita. Suu hoidettiin ensimmäisenä akuuttina toimenpiteenä. Seurasi useita lääkekuureja ja tukihoitoja. Tarvittiin useita madotuksia sisäloisten hävittämiseen. Veriarvojen valkosolut olivat niin alhaiset, että niiden perusteella eläinlääkäri epäili FiV/FeLV -tartuntaa. Ne olivat kuitenkin onneksi negatiiviset. Elimistössä ehkä vuosiakin jyllännyt loistartunta selitti veriarvot, jotka myöhemmillä tukihoidoilla ja hyvällä sapuskalla normalisoituivat.

Karvisen ripulia ja oksentelua hoidettiin viikkoja ruokavalio- ja tukihoidoilla. Vihdoin ripuli asettui ja sopiva ruoka löytyi. Vähitellen Karvinen myös huomasi, ettei ruoka lopu, vaan sitä saa aina uudelleen. Tosin se vieläkin ahmii ruokaa.

Kissatalolla kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei Karvinen tullessaan pessyt itseään, teroittanut kynsiään tai kiipeillyt tasoilla. Röntgenkuvista löytyi pari luupiikkiä selkärangasta, jotka yhteen kasvettuaan eivät eläinlääkärin arvion mukaan enää pahemmin vaivaisi. Siihen saakka mennään pienellä annoksella kipulääkettä, joka onkin enää Karvisen ainoa lääke. Nyt Karvinen mennä rymistää rappusia ja tasoja ylös ja alas, teroittaa kynsiään ja pesee itseään ja lisäksi kaikkia muitakin kissoja.

Karvinen osoittautui mainioksi muiden kissojen kanssa

Karvinen oli välillä kotihoidossa, kun Katinkontissa tarvittiin tilaa kissapopulaation majoittamiseen. Se kiintyy ihmisiin valtavasti, mikä huomattiin kotihoitopaikassa. Kun Karvinen palasi takaisin Katinkonttiin, kokeiltiin miten se viihtyisi arkojen, terveystarkastettujen ja hoidettujen kissapopulaation pentujen kanssa. Ja Karvinenhan viihtyi, niin myös pennut Karvisen kanssa. Karvinen otti omakseen emon, kasvattajan ja kesyttäjän roolin pikkuisille. Kun joukkoon liittyi myös toisen pentueen hyvin arka emo, Karvinen aloitti myös emon kesyttämisen. Emon korvat ovat nyt moneen kertaan pestyt Karvisen toimesta.

Karvinen on nykyisin hyvässä kunnossa, ja oman loppuelämän kodin etsintä on alkanut. Harvoin kohdalle sattuu näin ihmisrakasta ja kaikesta kokemastaan huolimatta maailman suurimman ja kultaisimman sydämen omaavaa kissaa. Kissatalon hoitajilla tulee kova ikävä sitten kun Karvista lykästää oman kodin löydyttyä.  

Lämmin kiitos Pieksämäen eläinsuojeluyhdistykselle ja kaikille, jotka ovat ojentaneet auttavan kätensä Karvisen ja muiden hylättyjen kissojen puolesta.  

Suomessa hylätään joka vuosi yli 20 000 kissaa. Hylättyjen kissojen kohtalo on usein karu, eikä kaikille käy yhtä hyvin kuin Karviselle. Osa kissoista kuolee luontoon, nälkään tai pakkasten myötä kylmyyteen.  

Lähes 10 000 kissaa päätyy joka vuosi löytöeläintaloihin, mutta vain joka viides niistä haetaan takaisin omaan kotiinsa. Löytöeläintaloihin päätyneille kissoille yritetään etsiä uutta kotia, mutta osa joudutaan lopettamaan villiintyneisyyden, sairauksien tai tilanpuutteen takia.  

Mikäli havaitset useita vapaasti liikkuvia kissoja, tai pihapiiriin ilmestyy koditon kissa, toimi. Ilmoita asiasta asuinpaikkakuntasi valvontaeläinlääkärille, eläinsuojeluneuvojalle tai paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.

Kissakriisi on ympärivuotinen ongelma. Autathan, ennen kuin on liian myöhäistä.